Toissa päivänä oli sateetonta, joten Bitti autoon ja jänistä kyytimään. Aikansa tutkailtuaan hajuja ilmasta, päätti mihin suuntaan mennään.
Tuolta se varmaan löytyy.
Löytyihän se lopulta. Meinasi Bitillä usko loppua välillä. Kävi kysäsemässä, jatkanko vielä tässä paikassa?
Sitten mentiin isojen ojien ja tulvivan puron yli rinkiä. En päässyt näkemään venkulaa, olin aina väärässä paikassa.
Tunnin jälkeen jänis hermostui häntäkärpäseen ja tie maittoi. Veti suoraan tietä pitkin puolitoista kilometriä isommalle tielle risteykseen.
Aurinko alkoi porottaa sen verran kuumasti, lämpötilakin nousi kuin inflaatio.
Otin läähättävän Bitin autoon ja päätin, että se oli tässä. Autossa Bitti vielä esitti äänekkäästi vastalauseen leikin loputtua keskenkaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti