Tima

  Aamupäivästä koppasin Timan autoon ja suunnistimme jänistä hakemaan. Paikka oli tuttu ja turvallinen. Jänistä on meillä runsaanpuoleisesti, joten niitä voisi vähentääkin. 

  Tima irti ja ajo alkoi parissa minuutissa. Paikassa on tänä vuonna ollut ihmeellisesti vaikeuksia saada koiran paikka ajantasaisesti. 

  Ensimmäinen ajo menikin häneksi. Timan paikka jumi useaksi minuutiksi. Viimeisen paikannuksen mukaan Tima ajoi neljän sadan metrin päässä minusta poispäin.

  Satattelin kunnossa ja räpläsin puhelinta. Haulikko oli olalla ja samalla jänis istui nokan eessä. Sinne meni, oli muuten ensimmäinen täysin valkoinen.

  Lähdimme katsomaan, löytyisikö toista ajettavaa. Puoleen tuntiin lähti uusi liikkeelle. Taisi olla poikanen, kun ramppasi samaa sösseröä koko ajan. 

  Tima on ollut metsässä aika vähän, joten kun Tima tuli kyselemään, jatketaanko, päätin parituntisen riittävän. Onhan tässä vielä kautta jäljellä.

    

Hyryllä

   Tälle päivälle saatiin lopultakin sovitettua aikataulut yhteen Arin kanssa, joten nokka kohti Salokylää. Mukaani lähtivät Bitti ja sain puhuttua Jyrkinkin reissuun.

  Ensimmäinen ylösotto tapahtui nopeasti, mutta tielle tuli hukka. Jänis veti kilometrin suoran, sen kauemmas en enää nähnyt. Mihin lie mennyt, tietenkin 'navetalle'.

  Seuraavaa paikkaa piti hieman hakea. Ensin oli koira, ihmisiä ja autoja. Toiseenkin paikkaan tuli Bitin haun aikana hirvenhaukku kokeen ryhmä.

 

  Lehmä ja vasa kiersivät meidät rinkiin koira perässä. Toveroinen siinä poristiin ja todettiin, ettei kumpikaan haittaa toisen hommia. 

  Siinä jutustellessa Bitti löysi jäniksen ja sitten mentiin. Koeryhmä lähti hirvien ja koiran perään. Toiseen rinkiin jänis erehtyi minun eteen.

  Kolmatta ei enää löytynyt, joten lähdimme Arin ja Aren seuraksi. Arella oli ajo menossa. Arin kanssa tuohasimme nuotiota ja Jyrki lähti passaamaan jänistä. Pian sieltä kuuluikin pasaukset, mutta jänis hyppäsi metsään. 

  Lopulta se löytyi, mutta Are teki temput Jyrkille. Onneksi ei saanut vietyä kuin toisen etujalan. Vierailta Are omii saaliin itselleen.

  Kiitos mukavasta päivästä ennenkaikkea koirille!

Nännikumit

  Viimeiset pari päivää on pantu ulkona paikkoja järjestykseen talvea varten. Roskia kerätty ja navettaakin käyty läpi.

   Roinaa on kertynyt täysi peräkällinen

loisteputkista jääkaappiin.

  Navetassakin on paikkoja käyty läpi. Uskomatonta mitä komeroista ja nurkista löytyy.

  Kassillinen vanhoja nännikumeja

   Olivat jo kuormassa, kun muistin lukeneeni jostain, että ovat erittäin haluttuja koirien palkitsemisleluja. Näitä ei saa koira rikki päivässä. 

  Ainakin agilitykoirien omistajat käyttävät ja helppo on opettaa muutkin koirat pennusta lähtien palkitsemalla.

  Eipähän ole itsellä juolahtanut mieleen aiemmin. Aion kyllä kokeilla seuraavan pennun kanssa, jos semmoinen jää taloon.

  On niitä muutamia ylimääräisiä, jos joku haluaa.

Hiehot

  Tänään lähti yksi karsinallinen hiehoja teuraaksi. Siitä se eläinmäärä vähenee hiljalleen, voisi kyllä navetta tyhjentyä nopeamminkin. Osa hiehoista on vielä niin pieniä, ettei niitä voi laittaa teurastamolle.

  Aina kun karsina tyhjenee, puretaan väliaitoja pois. Onpahan eläimillä tilaa nujuta ja ottaa mittaa toisistaan.

 Vielä siellä mölyää kolmattakymmentä. Jos on huono tuuri, viimeiset lähtevät vasta ensi kesänä. Atria ei ota alle vuosikkaita teurastamolle.

       Taitaa tulla hiljainen lasku meille, ennenkuin päästään nauttimaan eläkeläisenä olosta. Suunnitelmia tehdään jo haaveillen, mitä sitten harrastellaan.

  

Raisa, mökki ja Bitti

  Arppa halusi kokeilla Raisan meidän maastossa kauden kokeessa. Raisa on vasta puolitoista vuotta vanha. Tämä oli Raisan ensimmäinen koe.

  Keskiviikkona päätettiin kokeilla. Ari ja Jyrki olivat tuomareina ja minä muuten vain opashommissa. 

Haku oli hyvä, kesti kolmisen varttia. Sattuipa oikein unelma jänis eteen. Pyöri pitkää lenkkiä ja aina puhdasta uutta jälkeä. Yllättävän paljon pyöri pelloilla, eikä tiekään juuri maistunut.

  Minuutteja kertyi 114 ja ansiopisteetkin erinomaisia,

   Toinen jänis löytyi kymmenessä minuutissa. Nyt sattui eteen nyrkin kokoinen kussero. Tiesimme heti, ettei tule eka erän toisintoa. Samplasi samaa pientä aluetta eestaas. Raisa vain sai pidettya ajossa yli tunnin. 

  Lopputulos oli nuorelle koiralle erittäin hyvä, AJOK 1 75,88p. (Sorry, meni päässä aluksi beaglen puolelle 70,88.) 

  Onnittelut Arpalle ja ennenkaikkea Raisalle!

  Kiitokset porukalle erittäin mukavasta päivästä!

  Eilinen oli varautumista talvea varten. Mökillä kannettiin tavarat aittaan, vesipumppu lämpimään. Vene vedettiin maihin talviteloilleen.

  Vielä suojattiin terassi lumelta pleksillä.

  

  

  Jos ilmat lämpiää, käymme vielä kylpemässä. Minä ainakin jätän uinnin jo väliin, Minnasta en tiedä.

  Tänä kuulakkaana aamuna oli Bitin vuoro päästä metsään. Minna lähti hiemen etukäteen viemään sitä hihnassa sovittuun paikkaan. Kaikki uunit oli lämpiämässä, joten Minna palasi hetimiten kotiin.

  Viidessä minuutissa ajo alkoi, hyvä että kerkesin paikalle. Oli tarkoitus kokeilla saalista Bitille, tälle syksyä ensimmäistä.

  Pari rinkiä ehti jänis kiertää. 

  Vartin jälkeen erehtyi eteen. Sattui vielä tähtäys kohdalleen, joten 

 Bitille oli mieluisat makupalat tulossa.

Are

  Matti ja Maija tulivat mökilleen keskiviikkona. Torstain ja perjantain Matti oli varannut mehtuupäiviksi. Lauantai ja sunnuntai oli varattu Jukan ja Mervin kanssa työskentelyyn mökillä. 

  Torstai meni puihin surkean ilman takia. Totesimme, että taitaa olla parasta pysytellä sisätiloissa.

  Perjantaina meillä oli treffit Arin kanssa kahdeksalta Salokylällä. Mukana oli Are. 

  Ensimmäinen ajo alkoi äkkiä, mutta jänis tiesi suunnan, mihin mennä. Jäniksen itsevarmuus kostautui lopulta  Aren hampaisiin. Uutta paikkaa vaan hakemaan. Koira irti ja me makkaratulien tekoon. Varma konsti ajon alulle on makkara tikun nokkaan nuotion loisteeseen. Näin kävi nytkin.

  Aikansa kierrettyään jäbä erehtyi passiin. 

  Päätimme kokeilla vielä kerran. Paikalla ei ollut oikein kunnon nuotiopuita, joten jonkin aikaa kärvistelimme kylmässä tuulessa. Matti ja Ari lähtivät metsän suojaan passiin. Minä jäin tien lähelle kulkupaikoille. 

  Lopulta tämäkin erehtyi Arin eteen.

  Are pelasi yhtä varmasti kuin ennenkin. Mattikin pääsi kuuntelemaan venakon ajoa. Kello oli sen verran paljon, että oli aika lopettaa. Matti sai pari viemestä Saahkariin. Meillä saaliin saa se, joka niitä eniten kaipaa. Eipähän tullut turha reissu Matille Kainuuseen. 

  Toivottavasti Matti pääsee vielä tällä kaudella käymään, mutta viimeistään ensi vuonna, jos koirat ja ukot pääsevät vielä ojan yli metsään

  Kiitos Arille, Matille ja ennenkaikkea Arelle mukavasta päivästä! 

Rakennusmestarit

   Eilinen oli pieni retkeilypäivä Jyrkin kanssa. Kävimme tutkimassa majavarautoja ja majavien pesiä.

  Ensimmäisen pesän

luona raudat olivat tyhjiä. Jyrkin korjaillessa rautoja minä tutkiskelin pesän rakennetta. Hupsista! Löytyi kaksi muutakin reittiä pesään. Majavilla oli vara valita turvallinen reitti.

  Raudat siirrettiin eri menoreikään ja tukittiin hieman muita kulkuväyliä.

  Vielä tarkastettiin toinen paikka, 

josta olemme saaneet jo neljä tuholaista pois. Jyrki ampui yhden erikoisluvalla ja kolme on mennyt rautoihin. Siellä ei ollut rautoja, koska purossa vesi oli niin korkealla. Lehdet ja risut tukkivat aina raudat, joten oli odotettava veden laskua.

  Pesä löytyi järven rannasta, mutta täällä ongelmana on järven veden korkeus. Ilmeisesti vesi uhkaa nousta makuupaikalle, joten majavat olivat ryhtyneet korottamaan pesää.

  Eipä mahda veden pinta laskea puroissa ja järvessä tällä menolla. Aamusta lähtien on satanut ja vettä tulee kuin aisaa.

  On nuo majavat uskomattomia rakentajia ja ahkeria kuin muurahaiset. Minkä patoa repii rikki, se on korjattu entiselleen yön aikana. 

Synttärijahti

   Eilen oli jo traditioksi muodostunut jahtipäivä. Tänä vuonna mukana oli vain Jyrki. 

  Etsimään ja ajamaan otin Aadan. Ei paljon ollut vaihtoehtoa, kun Bitti ja Tima ovat juoksussa. 

  Tarkoitus oli meillä ampua yksi, jos tilaisuus tulee. Tietty paikka oli suunnitelmissa. Siinä ovat koirat pyöritelleet jänöjussia monta kertaa. Loppusalla alkoi jänis pinkoa pitkin teitä ja mökkien pihoja. Ei ollut oikein koejänis, joten sitä yritetään.

  Jyrki jäi valmiiksi passiin ja minä laskin Aadan hakemaan. Kaikki kävi kuin Strömsöössä. Viiden minuutin kuluttua pasahti. 

  Sitten Aada teki temput, koppasi jäniksen suuhunsa ja lähti piilottamaan sitä Jyrkiltä. Harvassa männikössä näkyi onneksi Aada risukasan luona. Paikalla sain helposti Aadan hihnaan, katteli vain, että sitä ette löydä. Ei ollut vihainen saaliin päältä, halusi vain omia sen itselleen.

  Siirryimme toiseen paikkaan nuotion tekoon ja Aada lähti hakemaan toista. Aamullisen sateen jäljiltä ei vaan tahtonut uutta löytyä. 

  Aadan haku on laajaa beagleksi. Periksi ei antanut, ennenkuin jänis löytyi. Olikin semmoinen pirulainen, että tie maittoi ja naapurin pihassa käytiin puolikymmentä kertaa.

  Kaikin keinoin yritettiin saada Aada kiinni, mutta sai pidettyä jäniksen niin hyvässä tuntumassa, ettei malttanut lopettaa, ei kelvannut edes makkarat. Söi minultakin paketillisen hiilarin palasia viiden metrin päässä, mutta ei tullut lähemmäksi. Minnakin tuli avuksi. Lopulta jänis meni johonkin komoon piiloon.

  Lopulta Jyrki hoksasi konstin, otti autosta jäniksen ja näytti Aadalle. Häntä vispaten tuli Jyrkin luo. 

  Olipahan jälleen mielenkiintoinen päivä. Joka kerta oppii koirista uutta.

  Ajokokeisiin täytynee pakata autoon jäniksen raato, että saa Aadan kiinni.
 

Kaikki loppuu aikanaan

   Näin on käynyt meillekin. Karvan verran alle neljänkymmenen vuoden jälkeen navetassa kasvavat viimeiset hiehot teuraaksi. Tämä johtuu Minnankin pääsemisestä eläkkeelle tämän kuun alussa.

Nyt on saatu vasta yksi karsina tyhjäksi, mutta pystyimme väliaidan purkamisella antamaan lisää tilaa yhdelle porukalle.

  Nyt pitäisi löytää jatkokasvatuspaikka kymmenelle vieroitetulle vasikalle. Tämän vuoden lopulla saadaan teuraaksi ainakin viisi ja heti vuoden alussa toiset viisi.

  Huonolla tuurille viimeiset eläimet poistuvat vasta ensi kesänä. Eipähän tarvii ensi suvena vahtia säätä rehun teon takia.

  Lopetuksen takia alkaa ensin tarpeettomien työköneiden myynti. Paljon niitä näkyy kertyneen vuosikymmenten aikana. On kyllä ollut helppo tehdä työt omilla vehkeillä.

  Paalisilppuri

  Keskipakolevitin

  Kolmisiipinen Överrum-aura automaattilaukaisulla

  Kivitalikko      Myyty

  Riisuttu maitotankki vaikka laitumelle juoma-astiaksi

  Lisäksi pieni jouska, lieriöniittokone ja hamsterit 2 kpl. 

  Joutilas Milkbar ja ruokintatauluja, kaasukäyttöinen nupoutuslaite.

  Navetan tyhjennyttyä lisää työkoneita ja muuta tilpehööriä tullee myyntiin. Samoin John Deere 6200 traktori etukuormaajalla.