Synttärijahti

   Eilen oli jo traditioksi muodostunut jahtipäivä. Tänä vuonna mukana oli vain Jyrki. 

  Etsimään ja ajamaan otin Aadan. Ei paljon ollut vaihtoehtoa, kun Bitti ja Tima ovat juoksussa. 

  Tarkoitus oli meillä ampua yksi, jos tilaisuus tulee. Tietty paikka oli suunnitelmissa. Siinä ovat koirat pyöritelleet jänöjussia monta kertaa. Loppusalla alkoi jänis pinkoa pitkin teitä ja mökkien pihoja. Ei ollut oikein koejänis, joten sitä yritetään.

  Jyrki jäi valmiiksi passiin ja minä laskin Aadan hakemaan. Kaikki kävi kuin Strömsöössä. Viiden minuutin kuluttua pasahti. 

  Sitten Aada teki temput, koppasi jäniksen suuhunsa ja lähti piilottamaan sitä Jyrkiltä. Harvassa männikössä näkyi onneksi Aada risukasan luona. Paikalla sain helposti Aadan hihnaan, katteli vain, että sitä ette löydä. Ei ollut vihainen saaliin päältä, halusi vain omia sen itselleen.

  Siirryimme toiseen paikkaan nuotion tekoon ja Aada lähti hakemaan toista. Aamullisen sateen jäljiltä ei vaan tahtonut uutta löytyä. 

  Aadan haku on laajaa beagleksi. Periksi ei antanut, ennenkuin jänis löytyi. Olikin semmoinen pirulainen, että tie maittoi ja naapurin pihassa käytiin puolikymmentä kertaa.

  Kaikin keinoin yritettiin saada Aada kiinni, mutta sai pidettyä jäniksen niin hyvässä tuntumassa, ettei malttanut lopettaa, ei kelvannut edes makkarat. Söi minultakin paketillisen hiilarin palasia viiden metrin päässä, mutta ei tullut lähemmäksi. Minnakin tuli avuksi. Lopulta jänis meni johonkin komoon piiloon.

  Lopulta Jyrki hoksasi konstin, otti autosta jäniksen ja näytti Aadalle. Häntä vispaten tuli Jyrkin luo. 

  Olipahan jälleen mielenkiintoinen päivä. Joka kerta oppii koirista uutta.

  Ajokokeisiin täytynee pakata autoon jäniksen raato, että saa Aadan kiinni.