Tuulessa ja tuiskussa

käytiin eilen verkoilla. Liki viikon lionneet verkot oli pakko käydä tarkastamassa, vaikka sää ei ollut parhaasta päästä. 

  Ennusteet eivät lupailleet ainakaan parempaa, joten hyökkäsimme ärjänteeseen. Pakkasta oli yllin kyllin ja lumi lenti vaakasuoraan. Tuuli oli sen verran tuima, että ei puhettakaan seisomisesta päin tuulta.

  Meillä ei ollut vielä tolppia pystyssä, että olisimme saaneet viritettyä pressuja tuulensuojaksi avannolle. 

  Ensimmäisessä jatassa oli hauki ja pieni lahna. Uusien verkkojen lasku tökkäsi heti tuulenpuuskaan. Pyöräytti verkon sellaiseen solmuun, että oli pakko tuoda lämpimään setvittäväksi.

  Toisesta jatasta otettiin vain pari kalaa irti ja vetäistiin entiset verkot pyytämään. Pistettiin kuitenkin tolpat jäätymään kiinni, joten seuraavalla kerralla saadaan ainakin tuulensuoja. Ei pakkanen niinkään haittaa, mutta tuuli tekee hommasta viheliäistä.

  Tämä reissu jää sinne muistojen joukkoon ei kovin hauskana, vaikka saimmekin molemmat tuoretta lähikalaa.

  Onneksi kalastuskin on meille vapaaehtoinen harrastus.    

Talvi

tuli aika säpäkästi. Lunta ei ole meillä nimeksikään, ruoho pilkottaa kuuran alta. 

  Useina vuosina maa ollut sula lumen alla. Ainakin hakkuille tulee kunnon pohjat.

  Tänään ei paljon tee mieli ulkoilla. Koiratkin känkkäävät kolmella jalalla, vuoron perään pitävät jonkun jalan ylhäällä.

  Pakkasta aamusta lähtien 

 on ollut kunnolla.

  Nämä ensimmäiset kylmät tuntuvat pahemmilta kuin oikeastaan ovatkaan.

  Pakkohan näihin on tottua. Mieluummin linkoilen lumia, kuin olen ulkosalla turkishaalareissa. 

Riistanhoitoa ja kalastusta

  Aamusta aloitettiin Jyrkin kanssa päivän harrastukset järvellä. Verkot ehtivät liota vain pari vuorokautta, mutta minä en huomenna olisi päässyt.

  Saaliin jaksoi hyvin kantaa rantaan, pari pientä lättykalaa, jotka menivät minkille/supille syötiksi. Toista kiloisen lahnan otti naapuri mielellään uunikalaksi.

  Toivotaan parempaa saalista ensi kerralla.

  Kotona pari kuppia kuumaa kahvia ja sitten lähdimme Minnan kanssa riistanhoitohommiin. Yksi nuolukivi ja heiniä vanhaan paikkaan. Entinen kivi veteli jo viimeistään. Jänikset eivät kuluta niin nopeasti kiveä kuin hirvet, mutta kyllä kantokin oli kuorittu puhtaaksi. Meinattiin vielä kaataa siihen tuore haapa. Entinen oli kuorittu oksia myöten paljaaksi.

  Vielä perustettiin uusi kolmas paikka jäniksille. Sinnekin vietiin nuolukivi koivun tynkään ja heiniä ympärille runsaasti. Toivottavasti löytävät paikan ja makupalat. 

  Yksi paikka ei tunnu oikein kelpaavan. Ilmeisesti pellolla on parempaa ruokaa tarjolla, joten kivi täytynee siirtää ensi kesänä perustettavalle uudelle riistapellolle. 

  Pitää käydä tarkastamassa paikat jonkun ajan päästä. 

Verkot vetehen

   Sen verran flunssa on helpottanut, että tänään uskalsin lähteä Jyrkin kanssa uittamaan verkkoja jään alle.

  Eilen tosin piti etsiä putinin ohjusta

 

muutama tunti. Eihän sitä muista, mihin se vuosi sitten pistettiin talteen. 

  Jäätäkin oli 5-15 sm, keskemmällä oli turvalliset viisi senttiä. Jään alapinta oli sileä ja lunta vain paikoin. 

  Ei meillä kauan nokka tuhissut, kun verkot saatiin pyyntiin. 

  Nyt vain odotellaan, onko Ahti anteliaalla päällä. 

  

Tippa silmässä

   Syyskuulta lähtien oli suunniteltu käydä katsomassa Kuopiossa Kalpa-Ilves ottelu viides joulukuuta.

  Mervi hommasi meille liput, mutta, mutta....

  Minulla tietenkin alkoi lentsu tiistai-iltana. Siihen jäi minun reissuni. Onneksi Minna pysyi terveenä ja lähti junaan. Siellä olikin melkoinen sukukokous katsomassa ottelua.

  Olisi ollut kiva tavata kaikki tutut ja päästä porisemaan naamakkain. 

  Minun oli tyytyminen töllöttää ottelu yksin kotona. Minna pääsi kuitenkin nauttimaan paikan päälle.

  Oli kyllä huikea peli. Ei siitä nauti sillä lailla, kun töllöstä katsoo yksin. 

  Tämmöistä elämä on, ei flunssaakaan voi itse siirtää. Se tulee silloin kun tulee.

Aada

  Ilma ja keli oli niin otollinen tänään, että lähdimme Aadan kanssa etsimään ajettavaa. Eihän me kovin aikaisin selvitty maastoon.

  Puolilta päivää vasta laskettiin Aada irti. Jälkiä ei näkynyt, joten kaikki oli koirasta kiinni. 

  Pari paikkaa Aada tsekkasi, mutta ei oikein tarttunut mihinkään. Kolmannessa paikassa tärppäsi. Kaikkiaan hakua tuli tunti, mutta jäljen löydyttyä, vain parikymmenen minuutin päästä jäbälle tuli kiire.

  Piiri pieni pyöri pienellä aluella, joten oletin, ettei onneksi taida olla rusakko.

  Toista tuntia Aada pyöritti jänistä. Mukava oli kuunnella. Harvoin pääsee kuulemaan koko ajon samoilta jalan sijoilta.

  Jänis oli käynyt pellolla, mutta en sitä huomannut. Ajattelin, että tulee varmaan samoille jäljille, joten siirryin pelipaikalle.

  Huomasin jäniksen pellon kulmassa. Oli mukava seurata tuloa. Töpytteli aina vähän matkaa ja pysähtyi sitten istumaan ja kuuntelemaan, tuleeko Aada miten lähellä. Ei ollut kiirettä. 

  Kolmannen kerran kun istui, oli jo hollilla.

  Oli Aadan ensimmäinen tälle syksylle ja minulle toinen. Hyvin on mennyt pari päivää, mutta menköön.

  Jospa tässä vielä riittäisi hyviä kelejä.

  Nyt voi ampua muutaman, kun ei ole enää koemaastona. 

Muisto

  Rakenteita purkaessa alta paljastuu aina joitain mielenkiintoisia muistoja. 

  Ruokintapöydän purun jäljiltä löytyi valusta sievät tassun jäljet. Täytyi tosissaan miettiä, mikä koira on silloin ollut pentuna.

   Pitkän pohdinnan ja kelailun jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että Niki on ollut silloin pentu.

  Niki oli Minnan koira ja meidän oma kasvatti. Niki oli myöskin meidän viimeinen suomenajokoira.

  Sairauden takia joudumme lopettamaan Nikin parhaassa iässä.

  Tällä hetkellä olemmekin vannoutuneita beaglen ihalijoita.

Bitti

  Keli oli tänä aamuna niin pehmoinen, että lähdimme Bitin kanssa metsään. Lumet olivat sulaneet lähes täysin ja vettä tihuutti taivaalta hiljalleen.

  Meinasin, että saahan ainakin laukata pitkästä aikaa. Tunnin haulla jänis kuitenkin löytyi. Lyhyen ajon jälkeen tuli tenkkapoo, jälki katosi. Lopulta Bitti tuli kyselemään, vieläkö sitä haetaan?  

  Aattelin, että jänis taisi löytää kannon kolon hakkuuaukolta. Lähdin tarkastamaan tilannetta, mutta en kerinnyt aivan hukkapaikalle, kun näin ison jäniksen lähtevän Bitin nokan edestä. Olipa ääntä ilmassa, kun Bitti ajoi näöltä. 

   Suunta oli heti vanhaan tuttuun viidakkoon. Siinä pyörivät puolistuntisen. Minna istui jo nuotiolla ja houkutteli makkaran paistoon. Ei oikein vielä nälättänyt, joten pyysin Minnaa menemään ja yskimään syheröön. Sehän auttoi ja jänis hilipasi nuotion läheltä kosteikolle. 

  Minnan video. Minä istuskelin vielä lähellä makuupaikkaa, kun huomasin jäniksen tulevan hiljaa lähelle. Istuskeli ja kuunteli, että missä se Bitti oikein luuhaa. 

  Olipa nykäissyt kunnon välin. Bitti oli vielä liki puolen kilometrin päässä. Ei siinä kuitenkaan kauan mennyt, kun tuli kaadolle.

  Bitti on siitä mukava, ettei retuuta saalista. Vahtii kyllä tarkasti, milloin saa herkkupalat. Oli sen verran innoissaan ensimmäisestä kaadosta, että meillä tuli pieni kärhämä suolista, en anna niitä koskaan koirille. 

  Olipahan mukava paikka, vaikka makkarat jäi paistamatta ja kahvit juomatta. 

  
  

  

  

Hirmuinen härdelli

  Eilen oli kansainvälinen Pässikoe Ristijärvellä. Koiria oli paljon ja maastoja tarvittiin joka puolelta. Meidänkin maasto oli kokeessa Minna opas- palkintotuomarina. Minä lupausin naapuriseuran alueelle samaan hommaan.

  Illalla sain hälytyksen tarkistamaan suden jälkiä viiden kilometrin päähän toisen seuran alueelle. Kyllähän siitä susi oli jolkotellut. Tavan mukaan ilmoitin havainnon Tassujärjestelmään.

  Siitäpä alkoi puhelinrumba, kun koirien omistajat eivät halunneetkaan tulla tänne. Meillä Minnan kanssa oli lupa laistaa aamun kokous ja odotella kotosella ryhmiä ja opastaa ne koemaastoihin.

  Nyt meidän oli pakko ajaa aamulla kuudeksi Ristijärvelle. Ilman meitä olisi joku koira joutunut jättämään kokeen. Eihän me voitu sellaista tehdä. Sapettihan se vähän.

  Aamulla koepaikalle sain viestin, että susi oli yön aikana suunnistanut Hakasuolle päin. Näytin viestin järjestäjille, koska Hakasuokin oli maastona.

  Kaikkiaan neljä maastoa jäi pois. Kaikki varamaastot piti ottaa käyttöön ja keksiä muutama uusikin.

  Lopulta päästiin matkaan. Minulle sattui beagle Säpinä, tuttu koira entuudestaan. Tuomarikaverina oli Aki Raahesta.

   Keli oli haastava, uutta lunta oli pyryttänyt paljon, eikä jäljen jälkeä missään. 

  Jänis löytyi lopulta yli kahden tunnin haulla. Erä sujui suhteellisen hyvin, vaikka koira ui pari kertaa purossa ja omistajakin kasteli ensimmäiset kenkänsä ojassa.

  Toiselle erälle jäi hakuaikaa reilu sata minuuttia. Hiljaista oli, eikä toista löytynyt. Meillä oli aikaa polttaa minun pilkekassi tyhjäksi, vain makkarat puuttuivat.

  Nuotio ehti hiipua, ennenkuin hakuaika loppuu. 

  Marja lähti hakemaan Säpinää taimikosta ja kasteli tietenkin toiset  kenkänsä ojassa. 

  Mukava ryhmä oli, eikä kortin täytössäkään tullut meillä tappelua.

  Säpinä sai kuitenkin tuloksen BEAJ 3.

  Kotona oltiin vasta kuuden maisssa illalla. Tulihan siinä päivään taasen pituutta, mutta muuten mukava päivä.

Näitä polkuja tallaan

kai viimeiseen asti, jos sä Aaduska pysyt mun jäljelläin ja Aadahan pysyi. 

  Lähdimme testaamaan maastoa Pässikoetta varten. Meidän maasto on koemaastona lauantaina. Hyvillä mielin Minna voi toimia opastuomarina, kun jäniksiä löytyy kyllä tarpeeksi.

  Ylösotto kesti kymmenen minuuttia ja sitten alkoi ralli. 

  Kolme tuntia kymmenen minuuttia pyöritti jänistä samassa vitelikossa. Haukkuaikaakin kertyi kaikkiaan yli kaksi- ja puolituntia, ennenkuin malttoi lopettaa. Kilometriäkin kertyi näppi yhdeksäntoista. 

  Siinä lumi- ja räntäsateessa kerittiin polttaa kassillinen pilkkeitä ja paistaa makkarat.

  Eikä Aada näyttänyt edes olevan kovin väsynyt. Hyvin kuitenkin tuli minun luo vanhalla konstilla ja autokyytikin kelpasi kotiin.    

Että sellainen päivä

   Hyvä kenraali, huono tulos.

  Eilen aamulla lähdin Bitin kanssa kohti Kajaania viiden aikaan. Sää näytti kotona hyvältä, mutta heti vaaran takana alkoi tulla lunta oikein uskosta. Koko matkan satoi, joten mieli painui alas kuin lehmän häntä. 

  Kokeessa oli vain viisi koiraa ja Bitti ainoa beagle. Maastoarvonnassa tuli kyllä hyvä maasto. Matkaa sinne oli yli viisikymmentä kilometriä, mikä on aivan tavallista kokeissa.

  Maastossa odotti opas ja olikin tosi aktiivinen ja mukavan puhelias. tiellä häämötti pari tassun jälkeä lumen alta, mutta muualla ei mitään. Vartissa peittyivät nämäkin, lunta satoi koko ajan.

  Hyvin Bitti jaksoi kyllä hakea ja pengata maastossa, mutta jänis ei vain suostunut lähtemään. Varmaan Bitti meni monta kertaa aivan vierestä, mutta on aivan liian jälkitarkka. Tällä kelillä ilmavainusta olisi iso hyöty.

  Hakumatkaa kertyi neljän tunnin aikana yli kolmetoista kilometriä. Olipahan hyvä ulkoilu, sen olisi voinut tehdä kyllä kotonakin. Tämmöistä on koehomma toisinaan. 

  Ei mittään murheita, vaan pystypäin uusiin koitoksiin.

Bitin pikku treeni

  Aamupäivä meni asioilla kirkolla, joten Bitille aiottu treeni jäi iltapäivään.

  Tietenkin alkoi tihuttaa vettä, kun sain Bitin autoon. Ei ollut oikein suuret odotukset. Lisäksi testailin tulevaa koemaastoa aivan uudessa paikassa. 

  Aattelin, että menköön jaloittelemaan hieman ennen tulevaa koetta. Heti löi nokan maahan ja paineli metsään. 

  Pitkä oli yöjälki, mutta sieltä vain kaivoi neljänkymmenen minuutin jälkeen jäniksen ylös.

  Kolmesti ehdin nähdä jäniksen tiellä puolen tunnin ajon aikana.

  Sitten ajattelin riittävän, kun koekin on lähellä.

  Pienen hukan aikana kutsuin Bittiä pois ja eiköstä vain, sieltä tuli sadan metrin päästä kyselemään, mikä sulla on hätänä.

  Oli autossa vähän pahalla päällä, kun piti leikki lopettaa lyhyeen. 

  Oli Bitiltä aivan loistava suoritus vesisateessa!

 

Aadan vuoro

oli tänä aamuna. Pukkasimme  Aadan metsään tuttuun paikkaan.

  Puoli tuntia meni ylösottoon melkomoisesta rääseiköstä.

  Jänis päätti vaihtaa heti maisemaa. Kilometri suoraan kohti toista tietä. Joku jänis (liekö ollut tämä) on tehnyt samoin aikaisemmin. Epäilin sen menevän tielle ja sieltä taloihin.

  Tällä kertaa ei tullutkaan tielle, vaan teki pikkulenkin ja päätti palata makuuksille samaa jälkeä.

  Hyvin Aada pysyi perässä, joskin hieman harvemmalla haukulla. Makuupaikan seutuvilla oli liki lumikeli. Jänis ei lähtenyt siitä mihinkään. Minna kävi siellä laulemassa mutta ilman tulosta.

   Piiri pieni pyöri jatkuvasti samoja jälkiä. Minäkin lähdin haahuilemaan ajoon. Näkyvyyttä oli reilu viisi metriä. Yht'äkkiä jänis tuli jalkoinen. Annoin vauhtia jänikselle haulikolla. mutta sama ralli vain jatkui ja jatkui...

  Aada oli jo ajanut täyden erän ja liki puoli tuntia yli. Minulle ei antautunut kiinni, kun ei ollut makkaraa mukana. Minna sai Aadan kuiteskin hyvin kiinni.

  Oli Aadan ensimmäinen satakaksikymppinen erä!
  

Timaa

 ei näytä vielä ikä painavan (liki 10v), kun irti päästetään, menee kuin raisu pentu. 

  Ensimmäinen jänis löytyi parinkymmenen minuutin haulla. Lähdössä nähtiin jänis tiellä, mutta sitten suunta oli kylälle talojen pihoihin. 

  Tima on onneksi helppo ottaa kiinni, joten naapurin pihasta koira autoon ja uutta etsimään.

  Siirryimme kilometrin verran uuteen paikkaan. Tima vähän katseli, että hakeekaa itse, kun en saa ajaa. Veri veti kuitenkin uuden perään. Puolen tunnin haulla oli kuitenkin uusi ajo päällä.

  Tempun teki tämäkin kussero. Samaan naapurin pihaan, joten eipä siinä auttanut muu kuin Tima autoon. 

  Aikaa oli kulunut niin vähän, että päätimme kokeilla, löytyisikö vielä kolmas. Siirryimme aivan uuteen paikkaan.

  

  Innokkaasti Tima lähti hakemaan. Aikansa etsi ja pyöri tien kahta puolen, mutta ei vaan hyppyä löytynyt. Minna tyrkkäsi Timan tieuralle metsään ja saatteli vähän matkaa.

  Päätimme lähteä kotiin, kun kilometrejäkin oli kertynyt Timalle kymmenkunta. Minna sanoi vain Timalle, että autolle mennään. Tima pyyhkäisi suoraan istumaan peräkontin eteen.

  Hyvä päivä kaikin puolin.

 

Bitti

  Tänään oli Bitin vuoro päästä kokeilemaan ajotaitojaan.

  Haku oli tosi vaikea ja pitkä. Kaksi ja puolituntia kului aikaa ennenkuin jänis löytyi.

  Ensin pyöri pienellä alalla. Neljä kertaa nähtiin jänis. Enimmillään Bitti oli vain minuutin perässä.

  Sitten jänis päätti, että nyt jätetään häntäkärpänen ja huitaisi kilometrin suoraan. Eipä vain auttanut, vaan Bitin ajo sujui mallikkaasti. 

  Jäbä päätti panna koiralta pään pyörälle. Vajaan viidenkymmenen metrin rinkiä kiersi ainakin viisi kertaa. Taisi itseäänkin huipata, kun väliin kierrettiin toiseen suuntaan, 

 

    Lopulta kyllästyi ja päätti palata makuupaikalle. 

  Tästä alkoi ja tähän päättyi.

  Ei Bitti olisi vielä lopettanut, mutta oli mittarissa jo kolmetoista kilometriä, joten otin Bitin autoon.

  Loppujen lopuksi oli hyvä treeni.

 

Kerhon koe

   Aamulla starttasimme apealla mielellä sakeaan lumituiskuun ennen puolta kuutta kohti Kontiomäkeä keskuspaikalle. Sää ei lupaillut hyvää koepäivälle.

  Arvonnassa Aadalle sattui Lietekylän maasto. Eka erä alkoi yli odotusten, haku kuusitoista minuuttia ja ralli päälle. Ilo loppui lyhyeen vain 47 minuuttia ja siinä se.

  Jäihän siinä toiselle haulle liki neljä tuntia. Mutta ei se ollut helppoa muillakaan koirille. Pitkä aika oli odottaa ajon lähtöä, mutta turhaan.  

  Koiria oli vain viisi ja odottimme Aada sijoituksen olevan häntäpäässä. Tuloksia alettiin purkaa peräpäästä. Syke nousi, kun ei vaan tullut Aadan nimeä.

  Kaikenlaista kommervärkkiä oli koirille maastossa sattunut.

  Ainoan tuloksen ajoi Säpinä BEAJ1. Muille nollia, mutta Aada oli lopulta toinen!

  Omistajan hymy oli leveä, vaikka tulos ei juuri naurattanut.

  Sijoitus kyllä tyydytti! Hyvä Aada!

  

Aadan kenraaliharjoitus

 kerhon koetta varten oli osin hyvä, mutta eteen sattui jalkava jänis. 

  Vaaran päältä Aada otti jäniksen ylös aika nopeasti. Pari pientä rinkulaa ja sitten myötämäki maistui.

  Hyvin penkasi pellot ja tien. Ettei treeni menisi liian pitkäksi, sain Aadan hyvin kutsuttua taimikosta pois. Haku oli vielä päällä ja koko kotimatkan autossa haukkui ja valitti minulle, miksi piti jo lopettaa.

Vihdoinkin

   Eilen saatiin lopulta ovi valmiiksi huoneeseen navetalla. Tulihan sille painoa, kun pantiin levytys molemmin puolin ja tyröksia väliin. 

  Jaksettiin kuitenkin kahdessa hyvin liikutella. Yläreunaan ruuvattiin rullakiinnikkeet ja eikun kokeilemaan. 

  Piti vielä käyttää alhaalla, kun kiinnikkeitä piti siirtää puoli senttiä. Muutoin ovi olisi ikävästi hangannut seinää liikkuessaan. 

  Sitten pelitti.

  Loistavasti onnistui ja ovi liikkuu todella kevyesti. Vielä topparit kummallekin puolelle, ettei lipsahda pois kiskolta. 

  Lopuksi tehtiin vielä pienet valut ja tukittiin vanhoja virtsaputkien lähtöjä.

  Kylmällä puolella riittä kyllä tekemistä talven aikana. Parsilaitteiden purkua ja lantakourujen valua.

Talven merkkejä

alkaa olla sääennusteissa. Joka vuosi se tulee joskus aiemmin joskus myöhemmin. 

  Tämä syksy onkin ollut harvinaisen lämmin ja lumeton. Lauantaina käytiin vielä uistelemassa mukavassa syyssäässä. Kalaakin tuli sen verran kuin haluttiin. Pitkin kesää on saatu tuoretta pöytää, eikä ole tarvinnut turvautua euron uistimeen kirkolla.

  Pakkasta lupailee ensi viikolle, joten tänään kävimme hakemassa veneen katon alle talveksi.

   Järjesteltiin vielä mökkiä ja tarvikkeita suojaan talveksi. Minä putsasin katon roskista.

  Sinne oli kertynyt tuskastuttavan paljon neulasia, oksia ja muutakin roskaa. Piipun nokassa oli hyvä vetäistä hermosavut ja nauttia vielä leppoisesta syyssäästä.

  

  

  Minna siivoili sillä aikaa pihaa ja kanteli tavaroita talteen.

  On kyllä ollut mieleenpainuva kesä vapaana eläimistä. Olemme nauttineet vapaudesta tehdä, mitä halutaan. Pistää vaikka sauna tulille keskellä päivää.

Vaikeaa on

   Aamulla haimme Jyrkin kanssa pari yötä lionneet verkot järvestä. Saaliina oli yksi lahnan läpyskä ja pari pientä kuollutta assua.

  Sen jälkeen lähdin Bitin kanssa etsimään jäniksiä. Olisipa edes 

yksi löytynyt. Pari tuntia kyllä haki hyvin. Yhdessä kohdassa oli hieman hajua, mutta mitään ei löytynyt. Yleensä antaa pari haukkua, kun kuuma jälki löytyy.

  Bitti tuli sitten kyselemään, jatketaanko jossain muualla. Päätin lähteä kotiin. Tuuli oli mahoton, joten yölliset hajut olivat häipyneet. 

  Ei noita jäniksiäkään ole kyllä liikaa. Yhtään en ole raskinut vielä ampua, vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin.

Beagle PM-24

Lyhyestä virsi kaunis. Timan kanssa kävin eilen Ristijärvellä Beagle-24 kokeissa.

  Arvonnassa maastoksi sattui Paljakka. Kuinkahan mones kerta oli sama maasto. Aikaisemminkaan ei ole siellä onnistanut ja sama oli tälläkin kerralla.

  Sitkeästi ja pirun hyvin Tima jaksoi hakea,

  mutta neljän tunnin jälkeen oli todettava, että siinä se.

  Ei merkannut missään selvästi jälkeä. Kova tuuli haittasi ilmeisesti hajujen löytymistä.

  Kokeessa oli seitsemän koiraa ja Timan lisäksi kaksi muutakin haki tyhjät.

  Tämmöistä on koehomma. Joskus onnistaa, useimmiten ei.
 

Koiraviikko

 Tämä viikko menee metsässä koirien kanssa. 

  Eilen Tima

 ajeli toista tuntia. Lopulta tuli hukka tielle, siinä ajeli autoja, joten pakokaasut hämäsivät. 

  Tänään jaloitteli Bitti. 

  

  Pitkänlainen oli ylösotto, sen sijaan ajo ei ollut pitkä. Kymmenen minuuttia ja sitten ajo päättyi vanhan rakennuksen luo. Alla taitaa naureskella meille molemmille. Huomenna jatkan Timan kanssa ja torstaina on jälleen Bitti töissä.

  Perjantain kokeisiin oli tarkoitus lähteä Bitin kanssa, mutta kun on sama pää kesät talvet, huomasin rokotuksen loppuneen Bitiltä. Siinäpä nyt ajatetaan kotona karenssiaika.

  Onneksi Timalla oli kaikki kunnossa, joten pannaan vanhin kehiin.  

Jes

  Tänä aamuna oli Timan vuoro päästä jaloittelemaan. Hyvin pelittää vielä liki kymmenvuotias. Pitkä oli yöjälki, mutta lopulta oli jussin lähdettävä. 

  Puolitoista tuntia Tima antoi kyytiä jänikselle. Neljä kertaa näin, eikä Tima ollut jäljessä kuin pari kolme minuuttia. Ei millään olisi halunnut lopettaa, juoksutti minua toveroisen.

  Miksi ajokokeissa jänikset eivät koskaan juokse näin hyvin?

  Iltapäivällä saimme Minna kanssa viimeisen seinän pätkän valmiiksi,

samoin oviaukko odottaa  enää ovea. 

Rakennellaan

  Aina välillä jatketaan navetan remonttia. Hiljalleen se edistyy, kun välillä käydään kalassa ja juoksutetaan koiria metsässä.

  Viime viikolla saatiin levytettyä pitkän seinän tausta.

   Aamupäivä meni meillä koirien kanssa metsässä. Jänikset näyttävät oleva aika vähissä. Bitti ajeli kuiteskin vajaan tunnin. Pari kertaa näin, mutta annoin juosta.

  Iltapäivällä saatiin viimeinen seinän hyvälle alulle.

  
   Huominen näyttää, mitä innostutaan tekemään, koirat vai remontti? 

Eilinen päivä

oli päivä, jota ei lasketa elinikään. 

  Aamupäivällä pitkästä aikaa lähdimme hyvä kaverin kanssa järvelle. Ilma ja sää olivat aivan optimaaliset.

 

   Järvi oli aivan peilityyni ja aamusumun hälvetessä olo oli autuaallinen.

   Vaaput vedessä juttua riitti kaikenmaailman asioista. Kaveri otti aivan upeita kuvia päivän aikana.

    Juttelun lomassa täytyi aina vavan taipuessa katsoa, mikä siellä tempoilee.

  Iltapäivällä alkoi aurinkokin pilkistellä pilvien lomasta. Vielä se hieman lämmitti, mutta ei ollut vaatetta liikaa päällä.

   Kalat olivat aivan eri paikoissa kuin kesähelteillä. Kesti aikaa löytää ne ja mikä vaappu oli paras.

  Kalojakin saatiin, mitä tarvittiin.

  Toivottavasti kelit sallivat vielä tälle syksylle muutaman reissun. 

Bitille

 ei jäänyt jäniksistä mitään kammoa päävamman takia.

   Keskiviikkona ajeli hyvin jänistä. Piiri pieni pyöri hehtaarin alueella, vaikka ajettava oli aikuinen tai varhainen hankipoikanen.

  Jäniksiä ei ole liikaa, joten en edes ottanut haulikkoa pussista.

  Loppupäivä menikin sitten navetassa eikä turhaan. Saatiin jälleen yksi pätkä seinää valmiiksi.

  Eilinen päivä menikin Kajaanissa asioilla ja Volvo piti viedä huoltoon. Taitaa olla ongelmia auton kanssa, kun ei tänään saatu takaisin. Toivotaan, että saan sen kotiin heti alkuviikosta. Olisi kyllä tarvittu jo viikonlopun aikana.

  Tänään saatiin pitkän seinän takapuoli villoitettua ja melkein aluslaudatkin seinään. 

  Huomenna olisi pitänyt hakea levyjä Paltamosta, mutta Minnan Mitsussa ei ole vetokoukkua.. Levytys jää ensi viikkoon.

  Huomenna laudoitus loppuun ja viimeisen pienen seinä  pätkän valmistelua. 

Bitille

 tuli tappio tappelussa.

  Eilen aamulla lähdin Bitin kanssa etsimään ajettavaa. Ilma oli raittiinpuoleinen ja pirullisen kylmä tuuli ei ainakaan parantanut tilannetta. 

  Tunteroisen haulla ajo alkoi. Aika pian näin isohkon jäniksen menevän tien yli. Ajo jatkui vielä vartin verran, mutta päättyi kuin seinään. 

  Bitti ei edes hakenut hukkaa vaan tuli vauhdilla pois. Yritin viedä uudestaan hukkapaikalle, mutta ei lähtenyt edes minun kanssa.

  Bitti tsekkaili vielä alkupätkän. Kutsuin viimein autolle. Autoon pannessa huomasin päälaessa kolikon kokoisen nahattoman läntin. 

 

  Ei siitä verta valunut eikä Bitti aristanut ollenkaan. 

  Ikuiseksi mysteeriksi jää, mikä vamman aiheutti. Oliko jänis pahalla päällä, vai joku muu eläin. Työnsikö Bitti päänsä liian pieneen reikään. 

  Onneksi Jyrki oli liikkeellä täälläpäin ja sanoi, ettei kannata tikata vaan salvalla hoituu. 

  Aina tämmöinen riipaisee syvältä.
    

Seinä

   Hiljalleen alkaa muotoutua lämmin huone navettaan. Alkuviikolla saatiin runko tehtyä, sitten höysulku ja levyjen alle laudoitus. 

  Eilen saatiin levyt paikoilleen sisäseinään. 

  Tänään suunnitellaan toinen seinä. Paljon on vielä tekemistä.