Ikänestoritar Tima

pääsi tänään metsään. 

  Ihmeen hyvässä ja virkeässä kunnossa on meidän yli kymmenvuotiaamme. 

   Hyvin lähti hakemaan, mutta vanhemmuuden mukanaan tuoma tapa on, että heittää lenkkiä ja käy alkuunsa pari kertaa katsomassa, istunko jakkaralla samassa paikassa. 

  Haku kesti vain kolmekymmentäkaksi minuuttia 

  Nyt taisi vain sattua vanha konkari koiran eteen. Otti suoran suunnan hakkuuaukiolle ja ilmeisesti tunki itsessä johonkin kannon koloon. 

  Tima siinä pyöri ja haukkui paikalla vähän aikaa, mutta totesi sitten, että siellä on ja pysyy. 

  Palaili autolle ja ajattelin, että hyvä treeni, vaikkakin lyhyt.

  Hiljalleen koirien toiminta ja kunto kohenee.

Bitin pöläys

   Lopultakin ehdin Bitin kanssa metsään. Ensimmäinen paikka oli liki huti. Kiinnostavin paikka oli marjastajien nuotiopaikka. En tiedä, mitä siellä oli, mutta piti hakea pois. Ei uskonut kutsua eikä vislausta. 

  Siirryin eri paikkaan ja pellosta löytyi heti jälki. Rapiat kymmenen minuuttia ja ajo alkoi. Ei ollut kovin sujuvaa ajoa, kun jänis piti pitkän etumatkan. Ei mennyt kuin pikku pätkän kerrallaan ja lymyyn. 

  Bitillä ei vielä ole kunto raponen puolen vuoden jäkeen, mutta selvitteli hukat ja pukerti perässä. Tiehän oli tietenkin mieluisa jussille. 

  Katkonainen ajokin selvisi, kun näin pienen jäniksen tulevan takaisin makuupaikkaan. 

 

  Bitillä oli jo sen verran kilometriä mittarissa, joten päätin lopettaa ja otin Bitin autoon. 

  Siitä se kehittyy ajokin.

Nyt herkutellaan marjoilla

  Tänä kesänä meidän vanha kirsikkapuu innostui tuottamaan marjoja mahottamasti. 

   Kirsikoita on popsittu (varsinkin minä) aivan masun täydeltä. Tänä vuonna marjat ovat aivan älyttömän makeita ja sokerisia.

  Niitä on sitten paljon, eikä onneksi harakat niihin nyt innostuneet. 

  Ruoan kanssa on sitten ollut minnan mehustamaa sekamehua. Siinä on ollut kirsikoita, punasta- ja valkoista viinimarjaa, vattua ja osassa mustikkaa ja mansikkaa.

  Puolet puusta on vielä poimimatta.

  C-vitamiiniä lienee tullut huimasti.

Pilkillä

   Keskiviikkona päätimme kokeilla assuja ongilla. Matojen katselu oli oma hommansa kuivasta maasta. Sen verran saatiin purkkiin, että suuntasimme vanhoille ottipaikoille. 

  Reilun puolistuntisen ehdimme opettaa matoa uimaan, kolme assua saimme veneeseen ja muutaman sären lokille. 

  Sitten alkoi taivaalle keräytyä uhkaavan mustia pilviä, joten nokka kohti rantaa. Katiskoisssa oli sen verran täytettä pannulle, että pääsimme herkuttelemaan. 

  Aika pian alkoi ukkonen jyristä ja vettäkin tuli hieman. Tuntui menevän pahin ilma pohjoisen puolelta ohi, mutta sateenkaari ilmestyi järven taa.

  Lopulta jysähti oikein kunnolla ja sade alkoi. Pian muutti vesi olomuotonsa rakeiksi. 

 

  Terassilla kastui paikat, kun tuuli tuli järveltä. Mäntyjen latvatkin kumarsivat nöyrästi puhurissa.

Nyt kalastetaan

  Eilen käytiin Arin kanssa kokeilemassa tuoretta kalaa pannulle. Se saatiin, mitä tarvittiin. Syönti ei ollut raponen, mutta kun tarpeet täyttyi, pistettiin pillit pussiin ja rantaan.

  Kelatessa Ari huomasi vaapussa olevan ihmeellisen saaliin.

   Ilmeisesti vaappu oli hiponut pohjaa. Simpukan täytyi olla auki, mutta kun vaappu hipaisi, se napsautti kuoren kiinni. Olikin kunnolla kahdessa koukussa kiinni. Aina sattuu ja tapahtuu.

Venosellakin hyvä mieli

  Menipä siinä liki viikko maakrapuna, kun ei saanut moottoria kuntoon. 

  Sitten petti hermot ja alkoi uuden moottorin etsintä. Helposti löytyi ja hintatasokin oli kohdillaan. Päätimme ottaa hieman isomman (9.8), kun vene sen hyvin kestää. 

  Tulihan siinä vielä ongelmia, kun öljyä ei ollut missään. Eipä ollut tullut kokeiltua peräoljyn vaihtoa. Huollossa ovat aina vaihtaneet syksyisin. 

  Saatiin sinne tungettua sen verran, että uskalsimme kokeilla. Tuoretta kalaakin saatiin pannulle.

  Sitten alkoi huolettaa, onko öljyä tarpeeksi ja muutenkin sisäänajon aikana öljyt vaihdettava usein. 

  Ei muuta kuin Youtupe avuksi ja etsimään vaihtopumppua. Onneksi Kajaanissa oli Motonet pyhänäkin auki. Eipä kestänyt oljynvaihto monta minuuttia. 

  Nyt uskaltaa taas ajella ja hyvin pelasi, kun tänään kokeilimme. Trimmille pitää vielä löytää oikea asento.

Vesille venosen mieli

   Niinhän tässä tekee kyllä itselläkin mieli järvelle. Kävi vain niin, että perätuuppari sanoi sopimuksen irti perjantaina. Eilen vein sen 'Pärnäsen korjaamolle', mutta ei sitä tiedä, milloin sen saa takaisin kunnossa.

  Niinpä pyöriteltiin peukaloita viikonloppu ja lueskeltiin. Onneksi iltaisin oli Kalevan kisat. 

  Kelit ois ollut melkoisen hyvät joskin hieman liian tuuliset airohommiin. 

  Vene on isohko, joten soutu ottaa voimille. 

  Minna on siistinyt mökin ympäristöä ja minä ?

  Tänään meinasi ukkonen pamautella aikalailla päällä ja vettäkin tuli oikein uskolla. Johan tuo rauhoittui, joten nukkumatin kaveriksi sänkyyn.

Turkissako muka vain kuumaa?

  On tuota tarennut meilläkin hyvin ilman paitaa.

  Tänään ollut ensimmäinen pilvinen päivä, siitä huolimatta mittari hipoo kolmeakymmentä. Muutoin aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta. 

  Tukalan puoleista on pakannut olemaan. 

   Juuri äsken yritti ukkonen paukahella, vaan ei päässyt kunnolla päälle. Järvellä tuli vettä, ettei vastarantaa näkynyt, mökin  terassilla ei paita kastunut. 

  Jokunen päivä sitten oli mittarissa huimat lukemat. 

  

  Varttia myöhemmin lukemat hurjaan 52,5 asteeseen. Anturi on tosin eteläseinällä auringon paisteessa, mutta siitäkin huolimatta lämmintä oli. 

  Ukkonen meni ohi ja mittarissa 28,5. 

  Saa nähä, milloin helteet purkautuvat kunnon jytinällä.

Suihkuvirtausko

  Eilen lähdimme mökille uimaan ja hakemaan helpotusta helteeseen. Saunaa ei viitsinyt lämmittää, kun palomuuri lämmittää mökinkin. Vesi oli kuin linnun maitoa, mutta kun aikansa läntäröi, antoi se hieman viilennystä.

  Istuimme kahvilla ja lueskelimme kirjoja. TV:tä ei ole viety mökille, mutta aika kuluu muutenkin. Järvi oli tyyni. 

  Yht'äkkiä alkoi tuuli humista ja tuntui vai yltyvän. Järvellä alkoi nousta vaahtopäitä. 

    Tuuli tuntui vain yltyvän, joten lähdin laiturille katsomaan. Kapealla polulla meinasi tuuli aiheutta jo harha-askelia. 

  Pohjoisella taivaalla oli joitain pilven hattaroita, muuten aivan kirkasta.

  Aallot vain kasvoivat ja vesi kuohui. Pinta oli aivan valkoinen kuohuista.

  Vartin päästä järvi oli melkein peilityyni. Kait tämä oli sellainen paljon puhuttu suihkuvirtaus. Onneksi tuuli ei yltynyt niin kovaksi, että puita ei kaatunut ainakaan mökillä. 

  Alkuviikosta kävimme Jyrkin kanssa liottamassa vaappuja. Ensi kerran näillä helteillä hauki oli hieman virkumpana. 

  Saatiin mitä tarvittiin, joten pelit veneeseen ja kotiin. Ylimääräisiä emme kesällä pyydä pakkaseen. Jos kalaa ei tule, silloin ollaan ilman. 

Aurinko hellii

tällä hetkellä järvellä kalastajaa. 

    Eipä oikein kauan pystynyt olemaan paikat paljaana, vaan oli vedettävä peittäviä vaatteita päälle. 

  Kalatkin olivat ilmeiseti aivan pökkerössä, kun eivät välittäneet minkäänlaisesta tarjonnasta. Taisivat vain lökötellä varjopaikoissa kaislikossa kasvien varjossa. 

  Järvi oli suurelta osin aivan tyyni, väliin piti ajella täysillä, että sai hieman viilennystä. 

  Pilvetkin kiertelivät hyvin kaikkialta muualta, eivätkä erehtyneet vahingossakaan aurinkon eteen. 

  En kuiteskaan valita lämpöä, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla katson hieman pilvisemmän sään.

  Serkkupojalla oli aika punaiset paikat, kun oli reisussa sortseissa ja t-paita päällä. 

  Muutama heikko nyky, yksi yritti mutta iski hutin. Veneeseen saatiin kuitenkin yksi syötävä, ettei pataan joutuneet ainoat. 

  Tänä aamuna kävi meidän pihajänis taasen kokeilemassa koirien hermoja. 

  Hyvin rauhallisesti istuskeli ja pesi naamaansa. Ei häirinnyt koirien haukku. Tietää lempo, että koirat ovat verkon takana. 

 

Vihdoin tuli

 kesä meillekin. Tyyni ilma ja lämpöäkin tarpeeksi. Senhän tietää, mihin minun jalkani syyhyävät. 

  Järvelle!

  Sainpahan vielä Minnan kaveriksi. Niin oli jo kiire, että sepeli meinasi lentää auton renkaista.

  Järvi oli peilityyni, joten heti vehkeet kyytiin ja vene vesille. Kyllä tätä on kaivattukin, ettei tartte toppavaateissa paleltua.

  Kalatkin oli laiskalla päällä, mutta ei haitannut. Oli tosi ihanaa vain istua ja nauttia. 

  Ei kuiteskaan ilman saalista jääty,

hyvä syötävä hauki erehtyi luottovaappuun ja kun Minna vielä ajeli ja hoiti hommat, minä istuskelin samaan tapaan kuin englantilaiset loordit Oulujoella aikoinaan. 

  Katiskoissa oli vielä toinen hauki ja kunnon ahven. 

  Ei paremmasta väliä. Kiitos Minna! 

Näillä keleillä

 ei paljon huvita pasteerailla pihalla tai paleltua järvellä. Aamulla vajaat kuusi astetta ja vettä ja tuulta yllinkyllin. Eikä oikein tee mieli kaivaa toppavaatteita heinäkuussa.

  Kaveri suositteli keväällä meppi Korholan kirjaa luettavaksi. 

  Kirja oli aika raskas luettava mutta mielenkiintoinen. Ainahan politiikot kehuvat itseään saavutuksista, mutta minusta hän puhui useimmiten maalaisjärjellä tosiasioihin pohjautuen. 

  Hienoa oli, että hän uskalsi muuttaa kantaansa saatuaan tarpeeksi tietoa. 

  Kirjasta käy selväksi, kuinka meitä kansalaisia viedään kuin pässiä narussa niin EU:ssa kuin Suomessakin. 

Suomen kesä

ei ole vielä näyttänyt merkkejä olemassaolostaan. Kelit ovat olleet kuin 'syyskuussa'. Päivällä hyvä jos lämpötila kipuaa yli kymmenen, yöllä huitelee reilusti alla kymmenen. 

  Yksi hieman parempi aamupäivä sai minut kokeilemaan uistinta Matin kanssa. 

  Rannasta lähtiessä näytti ihan hyvältä, mutta järvellä alkoi tuulla aikalailla ja puuskissa aallot heiluttivat venhoa jo tuntuvasti. 

  Olisi saanut olla toppavaatteet päällä, mutta sisukkaasti kiersimme suunnitellun reitin. Ei oikein kala ollut otillaan, mutta Matti sai veneeseen pari haukea ja ahvenen. 

  Kylmässä kelissä ei kasva potut eikä muutkaan ulkona. Pönttöputuista saatiin kuiteskin maistiaiset toissa päivänä. Meidän herkku ensimmäisistä omista perunoista on maitopottu ryyditettynä ruisleivällä kanamunan ja suolalohen kanssa, nami, nami.

   Vaihtelevista kesistä ja talvista kait ne keskiarvot lasketaan. 

  Ei ole viime aikoina kuulunut mitään ilmaston lämpenemisestä.

 

Ruuhka ohi

   Juhannus ruuhka meilläkin alkaa olla ohi. Perjantaina ja sunnuntaina ei tiellä ollut juurikaan hiljaista hetkeä.

  Mökkiliikenne on melkoista tästä eteenkin päin. Heinäkuu on suomalaisten lomakuukausi ja mökit ovat käytössä. 

  En sentään laskenut autoja parvekkeelta, mutta automäärä moninkertaistuu tästä eteenpäin. Ei liikenne minua häiritse, mutta tulee aina pantua merkille. 

  Syksyllä ja talvella onkin tosi hiljaista, vain joku paikallinen asukas ajelee.

Peukalo

   Minä kävin hieman reissun päällä, joten valitettavasti blogin kirjoittamisessa on ollut luvattoman pitkä tauko. Eiköhän tämä tästä kuiteskin ala lutviutua. 

  Minulta operoitiin vasen peukalo (onneksi vasen) sairaalassa ja olen viettänyt hiljaiseloa, kun peukalo ei pelaa olemassakaan. 

  Eipä ole pystynyt tekemään tähän mennessä mitään. Ongelmiakin oli pitkän leikkuun jälkeen, kun verenvuoto ei meinannu millään tyrehtyä. Tikkejä joutuivat laittamaan pitkästi yli kymmenen. Nyt alkaa kestää tarttua huutamatta johonkin. 

  Ei minusta ole ollut traktorin rattiin, joten Minna sai muokattua ja kylvettyä riistapellot. Ennen reissua ehdin kuiteskin kyntää palaset. 

 

Tähän viimeiseen palaseen oli vielä istuttanut itäneitä lapin puikuloita, ans kattoo miten käy. Ehtivätkö jäbät syödä varret, ennenkuin mukuloita tulee.

  Palaan hiljalleen ruotuun tälle kesälle.

Hiilinieluja

  Tässä yritetään maksella vuosikymmenien vuosien hiilipäästöjä osamaksulla. Pala kerrallaan. 

  Tällä hetkellä median mukaan suurimmat ilmastovihollisia ovat naudat metaanipäästöillään. Onneksi on nyt ajettu lihan tuotanto niin alas, että kaupan hyllyt ammottavat tyhjillään.

  Meillä ei eläimet enää metaania päästele, iteltä vielä vähän pörähtelee.

  Olemme jo aikaisemmin metsittäneet vanhoja laitumia ja nyt tilasimme taimet viljelykäytöstä poistetulle lohkolle. Viime viikolla vetelin jo auralla viilut. 

  Perjantaina haettiin taimet ja tänään aloitettiin istushommelit. Istutetaan vuoron perään kuusta ja koivuja. Ei ole niin synkän näköinen kuin pelkät kuuset.

  

  Ei nämä vielä paljon hiiltä sido, mutta joka vuosi yhä enemmän.

  Tänään saatiin maahan taimia näppi kuussataa. 

  Luontokin tuntuu olevan talkoissa mukana. Monta vuotta on pihlaja sinnitellyt ison pihakoivun haarassa.

  Nyt siinä kasvaa jo kaksi sinnittelijää.

Kärmesverkko

  Viime kesä oli meillä tosi paha kyiden suhteen. Kaksi luikerteli ulkotarhaan koirien köllöttelylavojen alle. Mahottoman iso siksak oli yön aikana hakenut lämpöä sisältä. Onneksi oli kerällä ihan kynnyksen vieressä eikä mennyt sisähäkkeihin.

  Tarhan taka-aitauksessa oli sitten pieni kyy ja oli päässyt purasemaan Timaa etujalkaan. Onneksi Minna huomasi heti jalan turpoamisen. Ei muuta kuin vauhdilla (taisi tulla paikoin ylinopeutta aika paljon) Suomussalmelle päivystykseen. Timalle tippa ja siellä istuksimme illan. Onneksi Tima selvisi ja toipui meidän näkemyksen mukaan hyvin.

  Tarhan ympärillä oli kuiteskin useita 'käärmekarkottimia', mutta siitä huolimatta.

  Tälle kesälle kokeilemme jotain uutta. Kiersimme tarhan verkon alareunaa myyräverkkoa. Siitä ei käärme sovi menemään läpi. 

 Toivottavasti ei pirulainen lähde kiipeilemään yli. Viimeinen konsti onkin sitten metrinen betonivalu alareunaan. 

Viljelysuunnitelma

   Se on niitä aikoja, kun on tehtävä viljelysuunnitelma (Visu) kesää varten. On tässä mietiskelty ja päätettiin kokoilla uutta muutaman lohkon osalle.

  Koska navetassa ei ole enää heinän mässyttäjiä, on turhaa joka paikassa kasvattaa heinää. Päätimme kokeilla, miten pellolla kasvaa jälleen kuusi ja koivu. Taimien pitäisi tulla piakkoin.

  Tänään vetelin muutamalle palaselle viiluja sopivin välein. Aikaisemmin on vanhalle laitumelle pistetty kuusta ja koivua. Kuuset kasvavat hyvin, mutta koivut kärsivät silloin harvinaisen kuivasta jaksosta.

  Tulee meille toki riistapelto. Parempaan paikkaan ja hieman isompi. Sillä ei nyt ole vielä kiirettä. 

Kalastus loppui

  Verkot oli jo pitkään kuivilla samoin osa katiskoista. Pari katiskaa oli vielä eilen pyytämässä. Toisen veneeseen saanti vaati jo kaksi henkeä. Sären kutu oli alkanut ja kuten kuvasta näkyy, saalista tuli.

   On sieltä noussut pientä ahventa ja särkeä. Kaikki kalat on keitetty koirille. Koirien pakastin alkaa olla koht täynnä, joten oli pakko lopettaa. 

  Koirille kyllä maistuu kypsät eväät. Heti kun keittopaikalta alkaa nousta savua, tarhassa alkaa kiivas haukku ja seurataan tarkaan, milloin Minna lähtee tulemaan. 

  Ei ole pantu kaloja takaisin, vaan suosituksen mukaan 'roskakalat' pois vaikka monttuun.

Kaatohomma

   Nyt täytyy antaa uusi nimi tunnetulle kohtaamispaikalle Kelohonka. 

  

  

  Tikat ja murkut olivat tehneet merkkipuusta sahanpurua, joten oli aika saattaa puu viimeiselle matkalle. 

  Vain ohut kuori ja hento sydänpuu pitivät sitä pystyssä. Viime kesänä jo tuuli lyhensi sitä muutaman metrin. 

  Päätin kokeilla kaatoa ensin Jontikalla, kun sahan laippa ei olisi yltänyt kiertämälläkään kaatoon. 

  

  Juuret olivat sen verran lahot, että vanhus kaatui juurineen.

  

  Eilen pidettiin pienet seuran talkoot ja siivottin paikka. Paikkaan on tulossa parkkipaikka kosteikolle menijöiden autoille. 

  Eipä ollut puusta edes pilkkeiksi, joten räippeet poltetaan nuotiossa vuosien mittään syksyisin mehtuuaikana.

  Minna on koko ajan ollut mukana, mutta kuvaaja puutuu aina otoksista. 

  Hieman tasasin vielä paikkaa ja poistettiin porukalla muutamia kiviä.

Kun kiirettä ei ole

  Reilu viikko sitten aloittelin näpertelyä. Navetassa on tilaa tehdä sateenkin sattuessa.

   Aloitin paneelien sahauksella. Kokoamiseen tuli Minna avuksi. Yksin oli liian hankalaa asetella palat oikein.

  Siitä se suunnitelma alkoi toteutua. 

  Laatikko alkaa olla valmis.

  Sitten alkoi Minnan hommat. Ensin paklaili pahimmat kolot. 

  Pari maalikertaa ja alkoi näyttää 'hyvältä'. 

  

  Kansikin saatiin valmiiksi. Ei löytynyt sopivia saranoita, joten ei saatu aivan tehtyä valmiiksi. Sitten tekele viedään mökin pukuhuoneeseen pilkelaatikko/penkiksi.

  Työ ei ole ammattimiehen jälkeä, mutta meille kelpaa. 

  Ei ole kaikkia hienoja vehkeitä, joten joutuu paljon tekemään suurinpiirtein.

  Höyläpenkki on ollut jo pitkään hakusessa. Ei kehtaa lähteä sellaista hakemaan mahottoman kaukaa. 

  Jos jollakin on joutilas tai tietää tutulla olevan, please vinkki mulle! 

  Kalastuskausikin päästiin aloittamaan ensin pienellä veneellä.

   Muutaman päivä sitten saatiin iso vesille ja pyytimiä järveen. Eilen otettiin yhtä verkkoa paitsi muut pois, kun saatiin kalaa muutaman päivän tarpeeksi, liikaa ei kannata pyytää. Pientä ahventa on poistettu katiskoilla varmaan sata kiloa.

Susi ja lunta

  Toinen päivä tätä kuuta Kari oli liikkeellä autolla, kun susi jolkotteli tien yli. Kari on innokas luontokuvaaja ja kamera oli tietenkin mukana. Mahtavan kuvan Kari saikin napattua. 

   Onneksi meiltä havaintopaikkaan on kahdeksan kilometriä, mutta eihän tuo matka ole sudelle mitään. Viime tiedot ovat, että se on suuntaamassa Vaarankylän (näköhavainto) kautta kylille. 

  Tassujärjestelmäkin on 'sopivasti' jumissa, joten en pysty kirjaamaan havaintoa

  Vielä talvi tappelee kevättä vastaan. Eilen jo pelotteli kevyellä lumikuurolla, mutta tänään taivas aukesi. 

  Aamulla oli jo lunta paikoitellen. 

  Kokopäivän on lunta tullut niin sakeasti, ettei Osmankaa ole näkynyt.

  Nyt illalla pellot ovat jo kauttaaltaan peitossa. 

 

  Eilen lähti Osmangasta jäät, mutta ei eihän tuommoseen lumimyräkkään ja pirulliseen tuleen mene eskimokaan.

Vappu

   Tänään tarjoan Minnan leipomien rieskojen lisäksi loimulohta vappulounaaksi. Lumeton piha ja lämmin ilma houkuttelivat ensi kerran loimutukseen. 

  Savutuspönttö syrjään ja pilkkeet palamaan. Loimulauta piti etsiä varastoista. Onneksi oli mielikuva paikasta, joten file kiinni ja loimuun. 

  Pitihän sitä heti kuumana makustella ja oli hyvää. Rieskat olivat vielä uunissaa, niinpä rukiisen päälle. Nam, nam.

  Toissa päivänä jatkettiin pihapiirin siistimistä. Kuolleet pihlajat ja elävät pajut polttomonttuun joskus poltettavaksi.

    Vielä olis putsattavaa koiratarhan luona, mutta jatketaan sitten, kun siltä tuntuu.

Keväällä

 alkaa poltella tuo kesän odotus. Lunta on enää vain varjopaikoissa.

  Torstaina oli jo pakko päästä mökille laittelemaan paikkoja kesäasentoon. Terassilta viimeiset lumen rippeet pois ja kalusteet tilalle.

  Tarkoitus oli lämmittää tupa ja viettää ensimmäinen yö tälle vuodelle mökissä.

  Ensimmäiseksi piti kantaa vesiä saunalle. Kiukaassa oli tarkoitus lämmittää pesuvesiä siivousta varten. Eipä onnistanut. 

  Pumppu ei ollut vielä paikoillaan, joten vesi piti nostaa sankolla. Aukaisin luukun ja kannen yläpuoliset rakenteet romahtivat kasaan, onneksi ei kaivoon. Aika oli pumpun telineen lahottanut. Se oli kyllä tarkoitus korjata jo viime kesänä, mutta, mutta....

  Eipä siinä muu auttanut kuin raahata koko kansi monttuun poltettavaksi. Kotoa piti käydä hakemassa levy tilapäissuojaksi. Hieman putsattiin kaivoa ja vedenkanto alkoi.

  Illalla tietenkin lämmitettiin sauna. Saunassa Minnalle iski himo heittämään talviturkkia, mutta järvessä ei vielä mitään mahdollisuutta. On ne ensimmäiset löylyt talven jälkeen uskomattoman lempeät. Seinät vielä hieman kosteita ja viileitä. Vaikka ei poltellut, hiki kyllä virtasi. Kuten ennenkin minähän löylyttelin itseni pökerryksiin.  

  Oli mahtava tunne hyvin nukutun yön jälkeen herätä kuuntelemaan terassille teerien soidinääniä jäältä.  

  Perjantaina kävimme verkot selaamassa eikä ihan tyhjään. Kalakaverit painostivat minua lopettamaan talvikalastuksen, mutta jääräpäisesti jätin ne vielä pyytämään. 

  Tänään haettiin kaikki pois, verkot ym. rensselit. Suksella oli tosi hyvä liikkua, mutta rannassa Minna kasteli jalkansa, kun kohva petti. Selemmällä oli hyvä liikkua jalkaisinkin.

  Hieman olivat alkaneet avannot syöpyä niin päältä kuin altakin.

  Eipä saaliilla herran huonetta rakennettu. Pari lahnan läpyskää jätettiin jäälle. Ei keritty kauas, kun pari lokkia ja varis olivat jo tutkimassa niitä.

  Kiva oli käydä vielä heittämässä jäähyväiset talvijäille.

  Eipä tässä muuta kuin odotetaan jäiden lähtöä.