tässä kohta ollaan. Ilvekset näyttävät piirittävän hiljalleen meidät.
Olen toiminut petoeläinyhdysmiehenä muutamia vuosia. Kaikkia jälkiä ei toki tule minun tietoon. Seurassakin on kolme jäsentä, jotka varmasti ilmoittavat uudet jäljet. Osa jäsenistä mainitsee joskus jäljistä, mutta sanovat, ettei tullut ilmoitettua.
Tässä minun tämän alkuvuoden tarkastamat ja mittaamat jäljet.
Näistä havainnoista suur kiitos Minnalle, joka suksiessa on jäljet havainnut.
Kaikki havainnot ovat tärkeitä, vaikka joskus tuntuu, onko näillä mitään vaikutusta kaatolupien myöntämiseen. LUKEn kanta-arviot tuntuvat usein olevan hatusta tempaistuja, vaikka jokainen luonnossa liikkuja toteaa selvästi petokantojen kovan nousun.
Pahinta on petojen liikkuminen pihoissa. Meilläkään ei ole uskallettu laittaa kissaa, vaikka tarvetta olisi hiirien takia. Kissaa ei kuitenkaan uskaltaisi pitää ulkona. Sisälle vangittu eläin saisi varmaan pian kaiken maailman hörhöt salakuvaamaan kissa raukkaa ikkunan läpi.
Minä toimin pääasiassa oman seuran aluella, eikä kuntokaan anna oikein tehdä pitkiä reissuja.
P.S. Oli vielä kierrellyt noin sadan metrin päässä pihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti