Pitkä ja märkä

  päivä tuli tänään. Aamusta lähdettiin Aadan kanssa etsimään jänistä. Mukana oli myöskin Jyrki.

  Ensin kokeiltiin rannasta. Jälkiäkin oli, mutta yöllinen lumisade ja kova tuuli olivat häivyttäneet hajut taivaan tuuliin. Hyvin Aada haki, mutta ei oikein kunnolla tarttunut mihinkään.

  Sitten varmaan Aada muisti, missä ne ajettavat asustelevat. Aika lailla suoraan paineli pellon taakse. Suoraan hakemaan vanhalta muistilta. Vain vartti hakua ja ajo alkoi. Taisi jäniksellekin olla huonohko keli, kun ei lähtenyt pitemmälle, samoja jälkiä ramppasi liki kaksi ja puoli tuntia. 

  Oli Aadalta aivan upea suoritus. Vauhti ei päätä huimannut, mutta hiljaa hyvä tuli.

  Karvan verran taisi erä jäädä uupumaan täydestä. 

  Vettä satoi ja tuulikin tuiversi kylmästi passiin. Lopulta Aada malttoi lopettaa. Välillä yritin jo saada pois, mutta eipähän malttanut lopettaa. Kotona näytti niin virkeältä kuin oltaisiin vasta lähdössä metsään.

  Jyrkin kanssa lämmiteltiin tovi ja purastiin hieman murua rinnan alle. Vielä lähdettiin käymään verkoilla, kun huominen päivä oli tarkoitus pyhittää levolle. Ahti ei ollut anteliaalla päällä, joten Minna kaivoi fileen pakastimesta huomiseksi. 

  Mielenkiintoinen päivä ja loppujen lopuksi mukava. Hienoa oli kuunnella Aadan sujuvaa ajoa. 

  P.S. Tulihan samalla bongattua ilveksen jäljet, joita en ole aikaisemmin ilmoittanut.