Kaikki loppuu aikanaan

   Näin on käynyt meillekin. Karvan verran alle neljänkymmenen vuoden jälkeen navetassa kasvavat viimeiset hiehot teuraaksi. Tämä johtuu Minnankin pääsemisestä eläkkeelle tämän kuun alussa.

Nyt on saatu vasta yksi karsina tyhjäksi, mutta pystyimme väliaidan purkamisella antamaan lisää tilaa yhdelle porukalle.

  Nyt pitäisi löytää jatkokasvatuspaikka kymmenelle vieroitetulle vasikalle. Tämän vuoden lopulla saadaan teuraaksi ainakin viisi ja heti vuoden alussa toiset viisi.

  Huonolla tuurille viimeiset eläimet poistuvat vasta ensi kesänä. Eipähän tarvii ensi suvena vahtia säätä rehun teon takia.

  Lopetuksen takia alkaa ensin tarpeettomien työköneiden myynti. Paljon niitä näkyy kertyneen vuosikymmenten aikana. On kyllä ollut helppo tehdä työt omilla vehkeillä.

  Paalisilppuri

  Keskipakolevitin

  Kolmisiipinen Överrum-aura automaattilaukaisulla

  Kivitalikko      Myyty

  Riisuttu maitotankki vaikka laitumelle juoma-astiaksi

  Lisäksi pieni jouska, lieriöniittokone ja hamsterit 2 kpl. 

  Joutilas Milkbar ja ruokintatauluja, kaasukäyttöinen nupoutuslaite.

  Navetan tyhjennyttyä lisää työkoneita ja muuta tilpehööriä tullee myyntiin. Samoin John Deere 6200 traktori etukuormaajalla.

  
  

Majavia

  Lopultakin oli sellainen rakonen, että pääsin lähtemään Jyrkin kanssa tarkastamaan rautoja purossa. 

  Jyrki sieltä on saanut pyydettyä jo kaksi isoa, ilmeisesti vanhemmat. Tänään raudoissa oli pieni majava.

   Ans kattoo, eryhtyvätkö vielä muut pennut rautoihin. Varmaan on enemmän kuin yksi.

  Uskomattoman ison vahingon ovat tehneet puron koivikolle. Veden ollessa patojen takia korkealla, paljon kuusen taimia on kuollut tulvan takia.

  Minulle Jyrki on opettanut rautapyyntiä. Itsekin aloitti joku vuosi sitten, kun majavat alkoivat tehdä tuhoa Jyrkin palstalla.

  Rautapyynnissä ei lihaa voi käyttää ravinnoksi, mutta nahkan voisi ottaa talteen.

  Nyt pitää lähteä keittelemään kalloa trofeeksi. Aika näyttää, miten käy.

Bitti

  Toissa päivänä oli sateetonta, joten Bitti autoon ja jänistä kyytimään. Aikansa tutkailtuaan hajuja ilmasta, päätti mihin suuntaan mennään. 

    Tuolta se varmaan löytyy.

   Löytyihän se lopulta. Meinasi Bitillä usko loppua välillä. Kävi kysäsemässä, jatkanko vielä tässä paikassa?

  Sitten mentiin isojen ojien ja tulvivan puron yli rinkiä. En päässyt näkemään venkulaa, olin aina väärässä paikassa.

  Tunnin jälkeen jänis hermostui häntäkärpäseen ja tie maittoi. Veti suoraan tietä pitkin puolitoista kilometriä isommalle tielle risteykseen.

  Aurinko alkoi porottaa sen verran kuumasti, lämpötilakin nousi kuin inflaatio.

  Otin läähättävän Bitin autoon ja päätin, että se oli tässä. Autossa Bitti vielä esitti äänekkäästi vastalauseen leikin loputtua keskenkaiken. 

  

Mökötysmökki valmis

   Lopultakin saatiin mökötysmökki järjesteltyä. Kaikille tavaroille on omat paikkansa. Olkoot nyt toistaiseksi siellä, mihin laitettiin.

  Aika paljon sieltä meni roskiin, mutta yksi paketti annetaan ilmaiseksi tehtaan paketissa.

    Tätä peilikaappia ei saatu mitenkään soviteltua meidän vessoihin. Ensi viikolla menee jätteenkeräyspaikalle. Soittamalla meille, säilytämme sitä jonkin aikaa.

Kainuu-Pohjois-Savo ystävyysottelu

  Kainuusta ei löytynyt kolmatta nuorta koiraa kisaan, joten pyysivät Minnaa Aadan kanssa mukaan. Harkinnan jälkeen päätti Minna lähteä puolustamaan Kainuun viime vuoden voittoa.

  Sääennuste ei lupaillu hyvää keliä ja tällä keralla se piti paikkansa. Vettä oli tullut koko kisan ajan, joten tulostaso ei päätä huimannut. Yksi kolmonen ja loput nollatuloksia. Savolainen koira oli tällä kertaa paras. Aada oli neljäs. Pisteet hiemen alle kolmenkymmenen.

  Rankan reissun jälkeen Aada tuli syliin selvittämään tapahtumat. 

  Pikkuisen Aada satatteli huonoa keliä, vaikka toisen erän loputtua tuli pyyhkäistyä tunteroinen ylimääräistä hyvällä haukulla varmuuden vuoksi.

  Pitihän kuvaan saada vielä komea pokaali muistona kisasta. Aadaa ei paljon kiinnostanut ruoasta tyhjä kippo.

  Kolmatta tuomaria ei löytynyt Kainuusta, joten Aadalle sattui pari savolaista ylituomaria. Minäkään en pääsyt mukaan kaverin synttäreiden takia.

  Mökötysmökin remonttikin valmistuu hiljalleen. Paljon sieltä on lähdössä jäteasemalle. Säilytettävää keräillään jo koreihin.

  Seuraavaksi pitää miettiä, mitä pannaan uusille hyllyille.

  Vanhojen komeroiden ja kaappien osat pannaan uusiokäyttöön. Edessä on vielä tuntien työ.
    

Mökötysmökki

  Eilen saatiin eteisen laipio uuteen uskoon. Paneelia pistettiin vanhan lastulevyn päälle.

  Tänään saatiin remontti loppuun. Päätyseinälle piti pistää uutta lautaa. Onneksi oli jäänyt aikaisemmista remonteista tavaraa sopivasti. Voitiin käyttää kaikki hukkapätkät. 

  Päätyikkuna laitettiin umpeen. Sisällä on kuiteskin valot, niin kyllä tavarat löytyvät.

  Ilman kosteuden takia päätettiin maalaus jättää ensi kesään.

  Nyt edessä on siivous ja hyllyjen teko. Tavaroiden järjestely panee miettimään monta kertaa. Eiköhän kaikille paikat löydy.

  Näkyy siellä olevan joutilasta tavaraa, mm. Pellon Pajan maidonkokooja isolle putkelle.
   

 

Kerhon koe

  Eilinen koe Aadan osalta meni, niinkuin vähän osasin odottaa. Sääennuste lupaili lämmintä päivää, eikä tällä kertaa valehdellut. 

  Aamun kokoontumisen jälkeen oltiin koemaastossa hyvissä ajoin. Paikka oli vaaran päällä, ilma oli jo lämmin ja tuuli alkoi kuivattaa teitä ja aukeita paikkoja.

  Jo ensimmäinen haku ennusti päivästä tulevan vaikean. Ilmeisesti Aada sattui illalliselle jäljelle ja haku kesti yli tunnin. Ajoakaan ei tullut kuin vajaa tunti. Toistakaan eka erälle ei Aada saanut liikkeelle. 

  Lämpötila nousi ja paikat kuivuivat. Metsässä oli vielä kosteutta. Lopulta jänis lähti, mutta kun tuurit eivät ole kohdaan, ajettava painui kymmenen minuutin ajon jälkeen rakennuksen alle. Se siitä.

  Päätin vielä kokeilla kolmatta. Aadasta alkoi huomata, että lämpöä alkoi liikaa, niinpä päätin keskeyttää kokeen Aadan parhaaksi.

  Luojan kiitos ei kolmatta ehtinyt löytyä. Auton mittari näytti +28. Herra varjele! Onneksi autossa on ilmastointi, joten sain Aadan viileään. Olimme varmoja, että lämpötila laskee, kun lähdemme liikkeelle, mutta kilometrien jälkeen mittari jökötti vain samassa. 

  Kokeen voitti ylivoimaisesti Anis yli kahdeksankymmenen pisteen tuloksella. Toinen ja kolmas taisivat ajaa kolmosen. Onnittelut!

  Aadan pisteet oli rapiat kolmekymmentä, Sija neljäs. 

  Koirien alkukauden kunto riippuu siitä, miten omistajat ovat ehtineet ja viitsineet niitä pitää kunnossa ennen koekautta.

  Olin erittäin tyytyväinen Aadan toimintaa, vaikka kaikki ei natsannutkaan.

  Että semmoinen päivä.

  

    

 

Aada

   Äkkiä tuo aika vaan menee. On ollut muka kiireen poikasta, ettei oikein ole joutanut keskittymään blogiin. Navetassa oli ongelmia lannanpoistokoneen kanssa. Siinäkin tuhrautui monta päivää, ennenkuin saatiin oikeat osat. Kajaanista ei löytynyt, joten soitto tehtaalle, tietenkin ensin tuli väärät nippelit.

  Bittiä en vie nyt kerhon kokeeseen. Minusta ei ole vielä koekunnossa, vaikka jäniksiä on ajanutkin.

  Aada sinne lähtee.

  Minna päätti, että minä lähden koiran ohjaajaksi ja ite toimii tuomarina. Aada on yleensä antautunut minulle helpommin kiinni. Sitä tässä olen treenaillut. Aika hyvin on ajanut ja ääntäkin tulee.

    Ajettavakin saadaan joskus kuvattua. Yrittävät pirulaiset sotkea jälkensä tiellä. Usein se onnistuukin, kun ramppaavat samaa pätkää eestaas.

  Lauantaina nähdään, miten meillä Aadan kanssa onnistuu.

Koirat

   Toissa aamuna lopultakin jaksoin viedä Bitin metsään. Pitkähkö haku mutta sitten ilmeisesti rusakko otti suoran suunnan kohti Kivesjärveä. Hyvin sain Bitin kiinni ja kun ilma alkoi lämmetä, päätin , että olkoon eka kerta tässä.

  Minna vei Aadan eri paikkaan. Ensimmäinen taisi mennä energiapuukasaan piiloon. Kohta oli uusi ajettava edessä. Sitä Aada pyöritti pari tuntia. Kiinniotto on vaikeaa, mutta lopulta Aada antautui.

  Tänä aamuna oli Timan vuoro. Aika äkkiä jäbän oli lähdettävä. Tunteroisen jälkeen otin vanhuksen kiinni, ettei läkähdy aloitukseen. Huomasin Aadan ajavan, joten lähdin Minnan luo syömään aamupalaa. Näin alkusyksystä pienet jänikset eivät halua juosta, pätkä mennään ja piiloon.

  Tästä tilanteesta sain houkuteltua Aadan kiinni. Jostakin syystä antautuu minulle paremmin kuin Minnalle.

  Kaikki koirat ovat aloittaneet ajohommelit hyvin.

Rankka jakso

   Eipä tuu mieleen, milloin on ollut nuin rankkaa viikonloppua.  

  Ensin juhlittiin lauantaina Minnan tasavuosia Paltamon Sydämmessä lähipiirin kesken. 

  Pääruokana tietenkin fileepihvit omasta navetasta muine
lisukkeineen. 

  Parinkymmenen vierasjoukko oli kokoontunut pöytiin nauttimaan ruoasta ja tarinoimaan kaikista asioista maan ja taivaan väliltä. Paljon siellä syntyi vieraille uusia tuttavuuksia meidän kautta.

    Hyvän aterian jälkeen porukka lähti jaloittelemaan ja tutustumaan toisiinsa. 

  

  Jutut luistivat ja tarinat paranivat illan kuluessa. Pitempi matkalaiset lähtivät auringon laskettua kotiin.

  Osalla vieraista jatkot kestivät sunnuntain puolelle.

  Minnakin kokeili lahjaansa hieman etukäteen Osmangalla ja Nuasjärvellä Arin vieraana. Oli tyytyväinen kuhaan ja haukeen.

  Sitten koitti arki ja sunnuntai. Heinät odottivat paalausta pelloilla.

 

  Kytkettäessä paalainta perään, keksi nokka mulla ratketa vuotamaan. Ajattelin, että kait se siitä asettuu, mutta tulikin pitkä ja vaikea päivä. Tuppoa nenään joutui vaihtamaan monesti tunnissa. Pakko oli kuitenkin saada heiät paaliin. Illalla liki yhdeksää kidutus oli ohi.

   Eipä pystynyt menemään sänkyyn, joka paikka olisi ollut aamulla veressä. Soitto päivystykseen ja vuotava nokka kohti Kajaania. Menihän siellä aikaa jonottaessa ja lääkärin poltellessa vuotoa umpeen. Piti vielä odotella puolisen tuntia ettei vuoto ala uudestaan. Varalta torkuin aamuyön vanhalla sohvalla. Siinä mahdollinen vahinko olisi ollut pienin.

  Aamulla oli kuitenkin pakko lähteä käärimään paaleja. Oli tullut niitettyä kaiken varalta heiniä liiankin kanssa. 

  Onneksi käärintä sujui suht hyvin pienen remontin jälkeen.

  Paaleja kertyi turhankin paljon, mutta saapahan syöttää miettimättä rehun loppumista. Pystyyn jäi vielä yli viidentoista hehtaarin, joita ei tarvita.

  Olipahan semmoinen jakso, että jää kyllä mieleen. Toivottavasti nyt ehtii juoksuttamaan koiriakin.

Mökötysmökki3, jääkiekkoa

  Eilen jatkettiin remonttia mökötysmökissä. Laipiolle uudet villat ja katto. Oli helpompi paneloida se kuin ährätä levyä ylös. 

  Minna vielä illalla sutaisi paneelit puunsuojalla. Vielä listoitus ja sähköt reilaan. Uloin ikkuna oli lahonnut, joten siihen pitäisi värkätä uudet pokat. Ans kattoo, miten käy.

  Perjantaina ja lauantaina seurattiin, miten Jusen alku uudessa seurassa Ilveksessä käynnistyy.

  Perjantaina kukistui Tappara niukasti.

  Juse oli jo Kalpasta tutulla paikalla maalin edessä murjottavana. Lauantaina Ilves kokeili erilaisia kokoonpanoja ja kärsi pahan tappion kokeneelle Timrå:n joukkueelle.

  Pesistäkin tuli välillä vilkaistua. Säälipleijarit alkoivat. Voitot ottivat Jymy-Jussit ja Pattijoki.

  
 

Myrskyn jälkeen

 on poutasää. 

  Näin kävi tänäänkin. Äkkiä kohonneen ukkosenilman huomasin salaman väläyksestä ja sähköjen lyhyestä katkosta.

  Sitten alkoi kunnon jytinä ja vettä tuli kuin aisaa. Pihalla oli semmoinen puro, että minä mietin jo ongen hakua.

  Ei nämä myterit kovin kauan kestä. Hetken vain sain portailla nauttia luonnon voimista. Jotenkin tuntee itsensä pieneksi luonnon armoilla.

Kotona

  Eilinen päivä meni matkan 'rasituksista' toipumiseen ja tavaroiden purkuun, myös pyykkikone pyöri koko illan.

  Tänään käytiin pihan kimppuun. Vajaan viikon aikana oli nurmikot kasvaneet leikkuukuntoon. Minä ajelin isoimpia alueita päältäajettavalla ja Minna työnnettävällä ahtaimmat paikat.

  Sitten pantiin haukka töihin.

  Toivottavasti pitää harakat pois kirsikoiden kimpusta. Minäkin haluaisin niitä syödä. Muutaman siinä jo napostelin.

  

Savossa

  Tänään palattiin kotiin muutaman päivän lomareissusta. Jo perinteeksi muodostunut matka  oli Matin ja Maijan luo Saahkariin. Kyläilyn kisäksi ohjelmaan kuului minulla tietenkin kuhan uistelu Unnukalla Matin kanssa.

  Keskiviikkona lähdettiin ja iltapäivä kului kuulumisten vaihtamiseen ja tietenkin saunasta pulahtaminen lampeen.

   Torstaina lähdettiin jo järvelle. Ensimmäinen järven selkä ei ollut oikein antelias, vain muutamia pieniä haukia. 

    Perjantaina toinen selkä oli anteliaampi. Sateen varjossa ilma oli hyvä ja sateenkaari upea. 

     Sateenkaaren päästä löytyi aarre. Niinpä meillä oli kotiinviemisenä pari komeaa kuhaa. Näin suunta kohti myllyjä ja satamaa. 

  Lauantaipäivä oli normaalisti ostospäivä. Ensin tietenkin Motonettiin. Sieltä tarttui käsiin kaikenlaista tarpeellista, mm. veneeseen akku, akun laturi mökille ja marjarosvojen pelotinhaukka. 

  Iltasella käytiin onkimassa kukkoahvenet Matolammesta. 

   Saunan ja uinnin jälkeen pelattiin hauskaa peliä. Minna sen voitti, mutta siihen tarvittiin jatkoaika.

  Sunnuntaiaamuna alkoi kotimatka, mutta yö vietettäisiin Jukan ja Mervin luona Kuopiossa. Iltapäivä kului makoisten kotitekoisten pitsojen syönnin jälkeen Jukan löytämien uusien paikkojen tutustumiseen. 

 

  Satamassa käytiin tottakai.

   Hienot näkymät Kallavedelle.

  Suuret kiitokset teille Saahkariin ja Kuopioon ihanasta ja rentouttavasta lomasta.

  

Kuhakunkun jatko

   Tässäpä oli Kuhakunkun saalis: sininen lippis.

  Eipä muuta. Mutta hauskaa oli ajoittain.

  Meillä on pyörinyt toista viikkoa pihassa kyyhkysen poikanen. Härnää koiria eikä lähde lentoon. Ilmeisesti on oikea siipi vahingoittunut. Muuten on virkeä ja liikkuu hyvin.

 

Kuhakunkku

  Eilen startattiin jälleen tavoittelemaan  kuhia Oulujärvestä.

  Kaikki valmiina veneessä. Yli kahdensadan osallistujan joukkoon vaan.

  Minna tuli katsomaan lähtöä ja toivottamaan mukavaa päivää.

  Ei tullut hauska päivä. Ensi alkuun pari kunnon ukkosmyräkkää. Sen jälkeen hieman aikaa sateetonta, mutta melkoinen tuuli.

  Loppusuoralla alkoi jälleen tulla reilusti vettä. 

  Mukana oli uusi kaveri, Juho, ajelemassa.

  Etuajassa päätimme panna vavat lepoon ja sitten mentiin vauhdilla lähtöpaikalle.

  Saalista tuli muutama hauki, mutta kuhat pysyivät piilossa.

 

Mökötysmökki 2

  Sen verran on päivittäin tullut vettä, että telkun töllötys alkoi jo tympiä. 

  Niinpä syöksyimme mökkiä remontoimaan. Vanha huopakatto oli vuotanut ja kastellu villat laipiolla. Aikaisemmin korjasimme jo katon, aluskate ja uudet pellit, joten nyt voi uusia eristeet ja pistää sisäkatto uusiksi.

  Aluksi meni mulla aikaa sähkölaitteiden purun kanssa. Minna toimi työnjohtajana ja kantoi osia talteen.

  Vanha lastulevykaton purkuun ei tarvinnut edes työkaluja.

   Melkoisia homepesiä olivat vanhat villat. Nyt mökki saa tuulettua  ainakin Kuhakunkun yli, sinne taasen suunnataan loppuviikosta.

  

  

Lopultakin

sain ajettua paalit pihaan. On ollut ongelmia Jontikan sähköpuolella. Eikä vieläkään kaikki ole kunnossa, vaikka korjaaja teki töitä puoli päivää. Vanhoissa vehkeissä yleensä sähköpuoli on pirullisin korjattava.

  Tänään meinasi paita kastua kopissa, kun ilmastointi ei oikein pelannut.

  Viimeinen paali pihdeissä.

  Ensimmäinen sato on nyt korjattu. Oli yllättävän hyvä lähtö. Toista satoa ei tartte korjata kuin muutama hehtaari.

  P.S. Nyt taidan keskittyä kalahommiin. 

Loppurutistus onnistui

ongelmista huolimatta. Monesti oli pinna melkomoisen tiukalla. Viimeiset heinät sain käärittyä illalla kymmenen jälkeen. Oli tosi rätti olo.

  Aamulla puoli viisi löin jo ristinmerkkejä rintaan, kun vettä tuli kuin aisaa.

  Paalit on vielä pellolla, mutta sieltä ajan hiljalleen pihaan. Vajaa neljännes talven tarpeesta enää tarvii tehdä toisesta sadosta. 

  Jospa ilma suosisi ja vehkeet pelaisi.

Loppurutistus

   Lopultakin näytti olevan muutaman päivän pouta pitkän ja runsaan sadejakson jälkeen. Hyvän ilman toivossa pistin tänään loput hehtaarit nurin.

  Pelottelihan tuo päivällä muutaman pisaran sateella. Huomenna pöyhintä ja sitten aletaan kokeilla paalausta. Pelloilla vieteteään vielä pitkät tovit. 

Yök

 Olen tässä sateen sattuessa lueskellut kirjaa VIERAS LAJI.

  Vieläkin tulee etova tunne, kun miettii, mitä muinoin on tullut suuhunsa pantua. Emme ole tätä käyttäneet herran elämään, mutta ihmeesti vain kaikki on saatu salattua ihmisiltä.

  Tätä nykyä syömme talvella Kainuussa tuotettua allaskalaa, jos jään alta ei saada mitään.

  Kesällä lähes sataprosenttisesti pöydässä on itse pyydettyä puhtaissa vesissä kasvanut luonnonkala.

  En normaalisti kommentoi muiden tekemisiä, mutta tämä kirja aiheutti pakottavan tarpeen tuoda esiin, mitä kaikkea tehdään rahan takia.

  P.S. Älkää lopettako kotimaisen kalan syöntiä.

 

Rehun teko 3. jatko

   Poutaa ootellessa on paras ajella paalit pihaan. Olihan pirulliset karhot paalattavana. Heinää oli paikoin paljon. Karhot olivat sateen jälkeen pahimmoiltaan kosteat. Kuivan tai märän heinän kanssa ei vanhalla paalaimella ole ollut ongelmia. Ajan kanssa saatiin kuiteskin muovin sisään.

  Vettä on tullut tänäänkin ja Minnan käydessä kylillä ajoin paalit pihaan.

  Onneksi pellot kestävät hyvin, ei jää edes jälkiä.

 Loppuviikko taitaa mennä lusmuillessa, jos ei ilmat anna rääpyä käydä kalassa.

  Puolet talven rehuista on jo pihassa. Pystyssä on vielä aika paljon hehtaareita. Toinen sato jäänee peltoon kuten vuosi sitten. 

 

Rehun teko 3. erä

  Eilen aloitin aamusta heinän niiton. Tarkoitus oli lyödä nurin puolikymmentä hehtaaria. Sääennuste lupaili torstaina millin tihkusadetta, mikä ei haittaa. Hehtaarin verran sain niitettyä. kahvitauon aikaan alkoi taivas tummua ja päätin katella, mitä tapahtuu.

  Aamun ennuste lupasi paikoin sadekuuroja ja ukkostakin sinne tänne. Puolen tunnin kuluttua taivas aukesi. Ei auttanut muu kuin puottaa murskain perästä ja istua portaille ihmettelemään kaatosadetta.

   Ilmatieteenlaitoksella olisi mukava käydä katsomassa, minkälaisella lottokoneella säitä ennustetaan. Katsotaan tuleeko ensimmäisenä sade- vai poutapallo. Suomen karttaan heitetään tikka ja sitten arvotaan sääpallo. Eilen oli vain ihmeellinen kymmenen tunnin sadekuuro.

  Onneksi sade ei haitannut paalien keräystä,

 vaikka välillä piti antaa pyyhkijälle vauhtia. Sainpahan kuitenkin kakkoserän paalit ajettua pihaan.

  Jatkossa tutkailen vain norjalaisten ennusteita. Ovat kyllä tosi paljon tarkempia.