Helmikuu jo pian koittaa
Valo hiljaa kaamoksen voittaa
Vene alla lumen vuottaa
Kesän tuloon täytyy luottaa
Talvellakin soutaa voimme
Tarpeelliseksi tämän koimme
Pikkuhiljaa kunto kasvaa
Kun sulattelemme kinkun rasvaa
Umpihanki kutsuu meitä
Peltoset ei kaipaa teitä
Hiihtoa on mulla liian vähän
Parannusta lupaan tähän
alkaa meilläkin olla ohi. Aurinko paistaa jo pihalle ja kohta se nähdään pirtissäkin.
Talven synkin hetki on mennyt lähinnä luonnon eläinten ruokinnassa.
Viime talviset oravat huolehtivat siemenistä.
Käpy- ja harmaapäätikat tankkaavat rasvaa. Pikkulinnuilla on jo vaikeaa päästä ruokaan käsiksi.
Yön pimeydessä rusakot käyvät herkuttelemassa pihalla heinien äärellä.
Pienikin ääni jostain saa ne pinkaisemaan piiloon.
Eilen oli mukavaa porista pitkästä aikaa vieraiden kanssa. Tyrnäväläiset saatiin houkuteltua kyläreissulle. Digiaika tuo ainakin mulle pään vaivaa.
Onneksi kaima tuli apuun. Päivitti mökkiläppärin nykyaikaan ja laittoi navettakamerat jälleen toimimaan.
Riitu on erittäin eläinrakas ja toi Puumalle tuliaisia.
Vanhakin kissa jaksaa vielä leikkiä tosi rajusti.
Minulla tuo kuvaus ei kaikistellen onnistu, mutta katsokaa loppu vaikka kyljellään.
saatiin tukittua ylivuotiset (vuoden 2018) paalit hiehojen kurkusta alas. Hyvin oli kyllä säilyneet ilman happoja. Yhden paalin vein kokonaisena jäniksille, kun oli hometta pinnassa. Varmaan sisus olisi ollut aivan hyvä, mutta ei kehdattu vekslata rehua eestaas. Vanhat paalit on pistetty sisään leikkurilla, on siitä helpompi erotella pienet homepilkat pois.
Puolen viikon aikaan otettiin silppuri
käyttöön. Hamsterilla on helpompi viedä rehu ruokintapöydälle.
Tänään oli minulla pitkään pitkään aikaan töitä navetassa. Minnalla jyskytteli aamulla sen verran tukan alla, että piti ottaa tabu ja mennä vielä hetkeksi peiton alle. Ehdin siinä ruokkia hiehot ja Minna hoiteli sitten karsinoiden putsauksen.
Onneksi ei ole enää kantturoita, joten näiden kanssa ei navettaan meno ole tunninkaan päälle.
ainakin Minnalla ja Timalla tänään. Minä yritin passailla kulkureiteillä, mutta metsässä viihtyi jänis.
Vajaan tunnin haku ja parin tunteroista ajoa, eikä juuri katkoa ollut. Vähän piti käyttää vilunkipeliä, että sain Timan kiinni.
Myö kyllä yritetään aina ensin saada ajoon rusakko,
mutta ei se tänäänkään onnistunut. Oikea jänis paineli pitkin korpia. Minnakin hiihteli kolmisen tuntia, Timan näki pari kertaa vilaukselta vaan ei ajettavaa.
Kelien salliessa pitää yrittää uudemman kerran.
Meillä on menossa hiljainen kaamosaika. Aurinko näyttäytyy vasta noin kuukauden päästä.
Uusi vuosi ei alkanut minulla parhaalla mahdollisella tavalla. Taisi lauantaina ajokokeissa liikkua jänisten ja koirien lisäksi lunssapöpötkin. Vai hyökkäävätkö kaamoksen pimeydestä salakavalasti minun kimppuun. Onneksi Minna on säilynyt terveen kirjoissa.
Eilinen päivä meni helpotuksen hotellissa. Illalla alkoi nokka vuotaa ja yskä piinata.
Maha ja yskä hieman helpottaa, mutta nessuja menee yhtenään. Nokka on Minnan mukaan kuin Nasse-sedällä.
Onneksi on varalla huone ja sänky, niin saa ainakin toinen nukkua rauhassa.
Onpa nyt hyvä parannella itseään ja lukea Pukin tuomia kirjoja: Kamulaa, Sandbergia ja Kingiä, kun ei pääse metsäänkään koirien kanssa. Teki niin pirullisen hangen, että jalat siellä aukeaa sessuilta.
Puumakaan ei kauan viihdy ulkona. Jos ulko-ovi pysyy kiinni, täytyy tulla huomauttamaan ikkunalle, että vois vaikka päästää sohvalle.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Joulun aikaan vallitsee rauha kaikkien kesken.
Linnuille pistin tarjolle siemeniä, rasvaa ja ostettua talitankoa. Näkyy kelpaavan tarjottava oravallekin.
Orkku on jo niin kesyyntynyt, että antaa mennä parvekkeelle ja ottaa kuvia vajaan parin metrin päästä.
Rusakoille ja jäniksille on tarjolla AIVrehua tarjolla monessa paikassa.
Toivotan kaikille blogiani seuranneille oikein rauhallista ja kinkkurikasta joulua ja parempaa uutta vuotta 2020!
Eilen oli Aadan vuoro päästä metsään.
Olen levitellyt paalien täppeitä useampaan paikkaan jäniksille. Minä ajelin valmiiksi passipaikalle ja Minna pisti sukset alle ja metsään.
Hetimiten alkoi pölyyttää lunta ja räntää, joten yölliset jäljet alkoivat peittyä. Aada kyllä touhusi, mutta jäbät tuntuivat olevan hukkapiilossa.
Lopulta kuului kiljaisu ja lähdettiin. Valkoinen jänis vilisti sen verran kaukana, että tein vain kunniaa. Sitten lähdettiin huitelemaan.
Myöhän passitettiin, mutta jänis vain kierteli ryteiköissä. Vilu alkoi jo puistattaa, mutta Aada vain paineli perässä.
Parin tunnin jälkeen Minna lähti yrittämään Aadaa kiinni, vaan eipä malttanut tyttö luopua hyvästä jäljestä. Puhelimesta alkoi kuulua melkoista kiroilua ja koirakin sai satikutia.
Minnan oli pakko käydä lämmittelemässä kotona ja pistää silikoonia suksiin.
Neljän ja puolen tunnin jälkeen Aada lopulta antautui kiinni, mutta matka autolle oli melkoinen seikkailu. Aadan piti vielä tutkia kaikki jäljet ja kiertää kaikki risut väärältä puolen.
Kaikesta huolimatta oli Aadalta aivan uskomaton suoritus. Pitkä ajo, eikä juuri hukkia. Tulipahan reilut kaksi erää yhteen putkeen.
Eilinen päivä meni Kuhmon puolella ajokokeen tuomarointiin. Koira oli Arpan Usva, nuori uros.
Olipahan oikein paratiisimainen paikka, johon mentiin.
Arppahan ei voi olla tuomari omalle kasvatilleen, mutta halusi katsella ja kuunnella koiraa. niinpä hetimiten nuotio pystyyn.
Mukava oli nuotion vieressä kasvattajan ja koiran omistajan, Hannu Hietalan, kuunnella hyvin pelaavaa koiraa.
Tuomarikaverina oli Sotkamosta Keijo Leppänen. Maasto oli Keijon kotimaastoja.
Molemmat haut kestivät vain viisi minuuttia, mutta ajot täydet kaksi tuntia. Toiselle erälle Keijo ehdotti 'Anttia' ja hyvin onnistui. 'Erkki' kuulemma sen verran venkula, että huitasee tielle.
Meillä tuomareilla oli helppo vetää viivaa kahteen täyteen erään.
Harmi etten muistanut tohinassa ottaa kuvaa Usvasta, mutta tästä koirasta kuullaan vielä.
Oli muuten toiseksi paras uroksen haukku, mitä olen kuunnellut.
taitavat valloittaa pikkulintujen ruokintapaikan.
Pähkinät häviävät tikkojen nokkaan. Käpytikka päälle päsmärinä.
Toissa päivänä panin tarjolle kunnon köntin hiehon rasvaa. Muutama tunti meni, ennenkuin pikkuiset kävivät rasvan kimppuun.
Tänään harmaapäätikka innostui takomaan talia ja jätti pähkinät muille.
Eilen parvekkeelle ilmestyi vanha tuttu viime talvelta.
Taisi muistaa, että täällähän niitä auringonkukan siemeniä on.
Olipa kesy kaveri, kun kesti mennä parvekkeelle lumia harjaamaan, eikä kiirettä mihinkään.
Kait se on nälkä kaikilla.
Ajokokeiden peruuntuminen antoi meille tilaisuuden pieneen reissuun. Lupailin kerran käydä kannustamassa Juuso Könösen pelaamista Kalpan kotiottelussa.
Lumet oli lähteny kokonaan ja Kallavesi aaltoili sulana.
Juse on Minnan siskon poika. Jusella on ollut hieman tahmea alku, mutta päästyään kolmosketjuun alkoi tapahtua.
Saipaa vastaan syntyi kauden ensimmäinen maali ja sen näkee naamastakin.
Tampereella putki sai jatkoa jälleen maalilla.
Mervi oli ostanut meille liput ja yösijakin oli tutussa huoneessa.
Kalpalla on menossa juhlavuosi.
On se tunnelma aivan erilainen paikanpäällä kuin kotona tv:n äärellä. Lämmittelyä piti seurata tietenkin.
Lopulta päästiin asiaan.
Istumapaikka oli meillä suoraan vaihtoaitioiden takana, joten oli tosi hyvät paikat.
Hyvin alkoi ja Juse teki maalin, mutta pertana vie tuomarit hylkäsivät sen muka potkumaalina, vaikka kiekko meni maaliin maalivahdista.
Taisi Kalpan porukka ärsyyntyä kunnolla. Alkoi Kai Kantola show. Tilanne oli pian 2-0. Juse sai syöttöpisteen ja taasen kohdeltiin kaltoin, toinen syöttöpiste poistettiin jälkitarkastuksessa.
Pelicans pisti mmaalivahdin aitioon ja kalpalaiset alkoivat hakea Kantolalle hattutemppua. Onnistuihan se lopulta!
Mökä oli mahdoton sekä pelin aikana että lopussa.
Ehkäpä tämä ei ollut viimmoinen reissu Kuopioon, ainakaan jos pääsen arvonnassa sohvakatsomoon.
Ajokokeiden peruunnuttua piti tietenkin lähteä rusakoita etsimään Kainuunmäkeen. Tällä kertaa meitä olikin seitsemän pyssymiestä, joten saataisiin tiukat passit.
Ajokkina oli Arpan Ratto. Passipaikkani on hienolla paikalla.
Eipä siinä kauan joutanut maisemia ihailemaan.Ei vanhalta konkarilta kauan kestänyt ylösotto ja tietenkin piti rusakon juosta minun eteen. Tuli vielä selän takaa, mutta sen verran pää pyöri, ettei päässyt karkuun.
Toinen ajettava olikin oikea jäbä, joten oli aika tehdä tulet ja paistella makkarat.
Pitihän sitä vielä kokeilla, kun päivän näköä riitti. Vettä tuli oikein uskosta koko ajan. Piti vain yrittää sinnitellä passissa jotenkuten. Menihän se, kun ei ajatellut.
Lähti se ajokin lopulta. Pian alkoi jumalaton sota, laukauksia kuului sieltä täältä.
Rusakolla taisi olla sen verran hauleja mukana, että se päätti etsiä hautapaikan vanhasta kellarista.
Vanhan pottulaarin alta löytyi, kun ensin saatiin taskulamppu etsijöille.
Hauska päivä sateesta huolimatta. Jatkamme seikkailuja.
Liian joutuin näkyy tuo aika rientävän. Ei tahdo enää pysyä mukana.
Aiemmin pääsi Timakin rusakon makuun. Ei ollut pitkä ajo, mutta yksin ollessa on rusakko ammuttava heti tilaisuuden tullessa.
Viime viikolla kävimme jälleen Kainuunmäessä rusakkoja hätyyttelemässä. Yhden sain ammuttua, mutta annoin sen paikalliselle asukkaalle.
Sitten olikin jänisajo, mutta huiteli huitsin nevadaan. Toinen rusakko veteli heti radalle ja taisi ottaa suunnan Iisalmelle.
Lauantai menikin meillä molemmilla ajokokeissa tuomareina.
Alkuviikko meni lumitöissä. Lisää tulee joka päivä. Alkaisi tuo tähän vauhtiin riittää.
Keskiviikko kului taasen Kajaanissa. Minnan autoon piti vaihtaa hehkut.
Kotona tikan pirulainen syö pähkinöitä urakalla. Säkki ei kauan kestä.
Metsäpäivän jälkeen lepo maittaa.
Tänään saatiin saatiin koirille nänniä suojaavat liivit.
Tima
Aada
Huomiset ajokokeet on peruttu osanottajien vähyyden takia, joten ans kattoo mitä tehdään.
ahneesti. Lintujen ruokinta piti aloittaa lumien tultua. Tintit olivat jo käyneet katselemassa, missä ruoka viipyy.
Ensimmäisten joukossa oli valkoselkätikka pähkinöitä nauttimassa.
Monta päivää piti kytätä, että sain aika arasta vierailijasta kuvan. Nimittäin harmaapäätikasta.
Tänään sain jopa lyhyen videon.
Tavallisia käyjiä ovat tali- ja sinitiainen, varpunen ja punatulkku.
P.S. Sain synttärilahjaksi lintukirjan, joten täytynee alkaa opiskella lintujen tunnistamista. Ei valkoselkätikka vaan käpytikka.
Kiitokset blogin lukijalle, joka opastaa minua näissä lintuasioissa!
Luntakin on meillä näytellyt ihan kunnolla.
Ovat pysyneet päivän pari, mutta sitten vesisade on vienyt ne mennessään.
Eilen aamulla oli sula keli, mutta lähdimme Aadan kanssa yrittämään. Minä suoraan passiin ja Minna Aadan kanssa etsimään.
Eka paikasta ei yöjälki tarttunut kuonoon, joten päätimme siirtyä eri paikkaan.
Viidessä minuutissa Aada merkkasi jäniksen liikkuneen pellon reunassa. Sitten alkoi kunnon puurtaminen. Jälki oli pitkä ja aikaa taisi kulua tunteroinen, mutta periksi ei antanut.
Lopulta kuului lähtökiljaisu. Olimme päättäneet palkita Aadan sitkeyden saaliilla, mikäli eteen tulee.
Tulihan se!
Saalista piti vielä haukkua kunnolla ja vahtia, ettei se vain enää karkaa.
Kotona piti nostaa autosta pois, kun jänis jäi sinne. Yhden rusakon olen saanut aiemmin ammuttua Aadalle, mutta tämä oli ensimmäinen ammuttu jäbä, jonka itse perkkasi yöjäljeltä ylös.
Aadaan sisältyy paljon odotuksia meillä molemmilla.
on menossa hyvää kyytiä, joten talveen on varauduttava ajoissa.
Kesän satoa on syöty ja loppuja pantu talteen. Kirsikat on syöty ja loput annettu tutuille.
Piirakoita on naposteltu pitkin kesää ja tämä omenainen taisi olla viimmoinen.
Minnan kasvattamat tomaatit loppuivat heti alkuunsa.
Linnut suuntaavat kohti lämpöä. Joutsenemo vielä mietti lähtöpäivää mökin rannassa poikueensa kanssa.
Eilen kävimme Minnan kanssa auttamassa Jyrkiä vasan vedossa. Malva pelasi eilen kuin enkeli ja tässä tulosta. Ilarikin oli aamusta lähtien metsällä mukana.
Aadakin osaa nauttia lepohetkistä 'omalla' sohvallaan. Mukava on köllöttää ajon jälkeen lämpimässä.
mennyt jänisjahti tälle aamua. Timan kanssa lähdin etsimään ajettavaa aamusella. Merkkasi jäljen, mutta leikki loppui aika lyhyeen, kun näkösälle ilmaantui liian iso saalis.
Minun kamerani teho ei oikein riittänyt, mutta Minna sai paremman kuvan komeasta uroksesta.
Katseltiin siinä ainakin varttitunnin, mutta eipä ollu kiirettä kaverilla.
Pian siihen ilmestyi toinenkin.
Siihen jäivät syömään vesoja tien varteen. Soitettiin toki hirviporukalle.
Onneksi Tima ei välittänyt. Tuli minun luo ja varalta hihnalla autoon.
Vaikka en aikonut juhlia tasavuosia, ystävät, sukulaiset ja kaverit halusivat muistaa merkkipäivääni.
Kiitokset kaikille!
piti varmaan muuttaa nimensä Kajaveksi entisen nimen huonon maineen takia. Siirtomaksut ovat olleet Suomen kalleimmat.
Tänään napsahti sähköt poikki kello 9.00. Odottelin jonkun aikaa, mutta eivät palanneet. Näin syksyllä on paljon pieniä katkoja, kuulemma hyönteiset ja linnut lentävät muuntajiin ja aiheuttavat oikosulun.
Vartin päästä soitin vikapalveluun. Otetaanpas selvää valvomosta.
Joo siellä on huoltokatko 9-14. Eihän siinä mitään, mutta
ilmoituksessa oli 9.10.
Tietokone on tehnyt virheen, meillä ei näitä tehdä manuaalisesti.
Ainakin meidän tietokoneet tekevät sen mitä käsketään.
Kotimaasto oli ajokoirien PM-kokeessa koemaastona, joten päätimme lähteä etsimään uusia maisemia.
Lunastimme valtion maille Puolangalle parin päivän luvat.
Lauantaina mukana olivat Aada ja Nucca. Koko päivänä eivät merkanneet yhtä jälkeä. Siinä katseltiin maisemia
ja paistettiin makkaraa.
Tänään otettiin mukaan Tima ja Saaga. Maisemien katseluksi meni tänäänkin.
Eipä merkannut tämäkään pari yhtään jälkeä. Lintumiehiä oli melkein joka levikkeellä, niinpä paikkaa piti jopa hakea. Minna istuskeli koirien kanssa pienen puron äärellä. Saipahan koirat ainakin juoda.
Siinäpä ne meni pari päivää hiljaisuudessa.
Viikolla testattiin meidän maasto koetta varten ja hyvin löytyi tarpeeksi ajettavia.
Ei ole kotioloja voittanutta.
