Eipä muuta kuin postia Dannylle ja Mairedille. Sopisiko heille, jos tulisimme käymään elokuussa? Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja luvattiin majoitus heidän kotonaan. Aamiaismajoitus oli heilläkin lopetettu, joten huoneita oli.
Siitä vaan sitten nettiin varailemaan matkaa. Pakettimatka Oulusta Kerryn kentälle olisi maksanut yli 2500e/h!!!!!!! Apuva! Soitto Pekalle Tyrnävälle ja alkoihan tapahtua. Monien istuntojen kautta varattiin lennot Oulu-Helsinki-Dysseldorf- Dublin-Kerry. Paluumatka Kerry-Dublin-Manchester-Helsinki-Oulu. Hinta 750e/h!
Sitten vielä matka kentältä Portmageen n.70km. Se liikenne kun oli vasemmanpuoleista. Päätimme vuokrata auton kentältä, niin ei tarvitsisi vaivata koko ajan isätiämme kuljetuksella. Budgetilta löytyi automaatti kohtu hintaan. Tämä oli minun vaatimukseni ajamiselle, ettei tarvisisi miettiä vaihteita vasemmalla kädellä.
14.8. Iltapäivällä starttasimme matkaan. Ensin Pekan ja Tanjan luo Tyrnävälle yöksi. Pekka oli onneksi lomalla, joten oli mukava porista ilta pitkäksi. Ronja ja Riitu pitivät meidät kaikki touhussa.
15.8. Herätys 4.15 ja hieman aamupalaa. Kone lähti 6.00, joten kentällä piti olla ajoissa. laukut saatiin chekattua vain Dubliniin asti ja vielä piti tarkistaa Dysseldorfissa, onko laukku vielä mukana.
Helsingissä ei ollut ongelmia, mutta voi hyvänen aika Dysselin kenttää! Taisimme kiertää aseman kolmeen kertaa ja turvatarkastuksien läpi mentiin joka kerta. Onneksi oli tuota aikaa tarpeeksi. Löytyihän lopulta oikea portti ja matka jatkui.
Dublinissa maksoimme hinnan halvasta lennosta. Odotusta tuli kuutisen tuntia, mutta tulihan siinä aika hyvä tuntipalkka. Menihän se aika, kun ramppasin ulkona tupakalla. Irlannissa on vielä savuttomampaa kuin Suomessa.
Viimeinen etappi tapahtui vanhalla potkurikoneella. Kiitoradalle rullatessa kuului koko ajan, kuinka kone valitti ääneen: voi, voi, voiiii. Onneksi kone ei ollut täynnä, joten perille päästiin.Kerryn kentällä olimme illalla kahdeksan maissa.
Vuokraamossa autoon vielä kasko ja tuskanhiki otsalla Renaultilla liikenteeseen. Onneksi oli hiljainen ilta, sain körötellä hiljalleen muun liikenteen haittana.
Hermosavut
Perillä olimme ennen kymmentä ilman haaveria. Danny ja Maired olivat hereillä meitä vastaanottamassa. Olipahan liikuttava ja mukava jälleen tavata heidät kasvotusten. Myöhään meni, ennenkuin maltoimme oikaista itsemme tuttuun huoneeseen.
Jatkuu...............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti