Veikeä talvi

  Onpas tämä ollut mielenkiintoinen talven alku. Koko syksy oli lauha, sateinen ja liki lumeton. Sen mitä satoi, suli heti pois.
  Sitten tuli pakkaset sulaan maahan. Viime talvena meilläkin jäi pellot kalkitsematta, kun en uskaltanut päästää kalustoa roudattomille pelloille. Nyt kokeilemme uudestaan.
  Eipä ole herran elämään käynyt mittarit -33:ssä.
Linnutkin ahkeroivat ruokintapaikalla.

  Pähkinät häviää päivässä, auringonkukan siemenet kahdessa. Lämpöä haetaan pörhistelemällä höyheniä.

  Autosta sippasi lohkolämmitin ja polttoöljystä tuli marjapuuroa. Ei paljon naurattanut, mutta näistäkin selvittiin.
  Lunta ei ole kuin näöksi. Pihakin paikoin paljas.

  Metsässä näkyy risut ja männyn kävytkin.

  Nyt kait etelässä ollaan onnellisia, kun lopultakin saatiin lunta. Tosin telkusta tulee vain etelän hätä lumen keskellä. Varoitetaan kelistä, pakkasesta, tuulesta. Pohjoisen reipas -40 sivutetaan huomautuksella: talven pakkasennätys.
  On se ihme, miten joka vuosi talvi tulee aina yllättäen etelään. Ei taida olla siellä kenelläkään käytössä kalenteria?
  Meille ei lunta siunaantunut, mutta tuuli pyörii liki myrskyä.
  Tuli mieleen juttu romaanipojasta, joka meni taloon lämmittelemään.
  Talonväki kyseli, miten sinä tarkenet kesäkamppeissa, lipposet jalassa yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa.
  Poika tuumasi, että onhan siellä kylmä, mutta onneksi tuo kova tuuli hälventää hieman.