Jatkoa eiliseen

  Huomenna tulee apulannat ensi kesäksi, joten lähdimme aamupäivällä valmistelemaan paikkaa.
  Eilen illalla ammuin rusakkoa hämärissä (puoli pimeässä), mutta en sitä löytänyt. Pimeässä en halunnut pistää koiraa perään.
  Aada häippäsi pian työmaalta, mutta ilmestyi pian takaisin kantaen

rusakkoa. Joko Aada tappoi sen tai se oli juuri kuollut, koska ei ollut yhtään jäykistynyt ja vertakin valui. Epelin nokka on kyllä kunnossa, kun jäljesti illallisen rusakon.
  Näytettyään meille, ei halunnut saalistaan luopua.

  Hyvin loppui tämä vuosi. Toivottavasti vain paranee 2019!

Tapaniajelua

  Aamulla löytyi jäniksen viime yön jäljet pellolta ja pitihän se Aada viedä tutkimaan. 
  Minä kaiken varalta passailemaan ja Minna otti sukset alle.
  Eipä tarvinnut Minnan juurikaan metsään poiketa, vaan Aada kaivoi yksinään jäbän liikkeelle.

  Lunta alkaa olla pikku koiralle tarpeeksi, joten haukkutiheys ei ollut kummoinen. Sitkeästi vaan pari tuntia seuraili ja antoi ääntäkin välillä.
  Taitaa tulla ajuri, kunhan vielä ensi syksynä löytyisi joku ajettava. Yhtään en ole vielä raskinut ampua, mutta Aadan kohdalla teen poikkeuksen.
  Hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitos, että olette seurailleet meidän tapahtumia boxista!
 

Aikapula

  Männä yönä oli rusakko käynyt nauttimassa yöpalaa AIV:n hitusilla. 

  Ilmeisesti kuuli jostain liikettä, kun jäi ruokailu kesken.

  Aamulla jälkiä oli pihassa siellä täällä.

  Pitihän Aadan antaa tutkia jälkiä, mutta minulla ei aika riittänyt metsälle lähtöön.

  Oli pakko rempata traktoria päivän näöllä.
 

Jussi Vatanen

Tänään pääsimme kutsuttuina porisemaan nuotion ääreen Pölkyn kutsusta.

  Tarjolla oli kahvia, purtavaa ja tietenkin nuotiomakkaraa.
  Porinatuokio oli näyttelijä Jussi Vatasen metsäpalstalla.

                                       Jussi Vatanen ja Jukka Heikkinen
  Tietenkin piti päästä kuvaan Jussin kanssa. 

  Kyllä oli lupsakka ja miellyttävä persoona. Aikaa riitti kaikille.
  Sitten pistivät Jussin hakkuukoneen ohjaimiin. Ensin ammattilainen näytti, miten puu pilkotaan.

   Sitten Jussi pääsi (joutui) puikkoihin.

  Pari puuta taisi lopulta päätyä pinoon. Meidän oli valitettavasti lähdettävä vähän kesken kaiken sovittuun tapaamiseen.
  Kiitokset Jussi Vataselle, Pölkylle ja Jukka Heikkiselle!
 
 
 

Tapahtui näinä päivinä

  Muutamia kuvia ensin ei niin perinteisestä kissa ja koira tilanteesta.
  Syödään samasta kupista kätisemätä,

sitten ettonet Minnan kanssa.

  Niinpä lintulaudoilta on lintujen hyvä nauttia pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä.

  Aamulla Minna Lähti noutamaan kunniakirjaa Pro Agrian kut

susta. Hymy huulilla palasi ruusun ja plakaatin kanssa.

  Aadan kanssa olemme testailleet vanhaa

ja uutta sohvaa. 

  Hyviä molemmat.
 
 
 
 
 

Lepoa

  Olen muutaman kerran kokeillut jalan kestävyyttä Timan kanssa.

Hyvin on ajoja lähtenyt lyhyellä haulla, mutta lyhyeksi ovat jääneet. Eiköhän se siitä parane, kunhan saadaan harjoitella. 
  Tällä hetkellä vain päivä metsässä tietää kahta päivää sohvalla.
   Aada oli minulla pari päivää kaverina, kun Minna kävi Kuopiossa katsomassa KALPAn ottelun.

  Snookeria katselimme boxissa,

mutta ei kauan jaksanut Aadaa kiinnostaa.

  Lintulaudallakin alkaa olla vilskettä. Lajeja alkaa olla aikamoinen määrä. Tali-,hömö-, sinitiainen, pikkuvarpunen.

 

  Tänään bongasin harvinaisuuden.

  Minun tunnistuksen mukaan valkoselkätikka kävi jo monta kertaa pähkinöillä.

  Lieköhän miten erittäin uhanalainen?
 
 

 
 
 

Että semmoinen päivä

  Ei varmaankaan enää tällä iällä pitäisi oikein retostella metsällä. Päätimme Minnan kanssa nauttia aamupalan nuotiolla ja antaa Timan etsiä vieterikinttua.
  

  Aamulla veti maan jäähän, joten ilmeisesti jälki oli paketissa. Muutamassa kohti hieman haisi, mutta ei vaan valkoinen jänis  suostunut lähtemään liikekannalle.
  Sitten löytyi tosi kuuma jälki ja minäkin taisin innostua liikaa. Hyppäsin ojan yli tielle ja kantapään alla petti maa. Pohkeassa tuntui karmea napsahdus. Siihenpä loppui kiire. Onneksi auto oli likellä ja pääsin känkkäämään penkille. 
  Minna sai lopulta Timan kiinni ja minä vänkärin penkillä kotiin.
  Paltamosta saatiin apua ja nyt kompuroidaan 

kyynärsauvoilla sisällä. Toivottavasti tarvitsen niitä vain muutamia päiviä enkä viikkoja.
  Tällä hetkellä hymy on tiukassa naurusta puhumattakaan.
 

Siellä täällä

  Syyskyntöjen aikana pelloilta paljastuu aina kantoja tai kiviä.       Tämähän kysyy ennen kylvöä lähinnä selkää. Aina ei riitä edes Jontikan voimat eteentuleviin ongelmiin.
   Niinpä oli kutsuttava apuvoimia. Onneksi vaaran päällä oli kaivureita mätästystä tekemässä. Omistaja auttoi pulassa olevaa. Kiitos!

  Metsäänkin ehditään silloin tällöin. Nyt oli Timan vuoro. Aamulla alkoi valitettavasti sataa alijäätynyttä tihkua. Niinpä yöjälki oli tiiviissä paketissa. Jossain kohtaa haisi hyvältä, mutta ei päässyt etenemään makuulle.

  Intoa Timalla kuiteskin riitti, joten hyvin ehdimme Minnan kanssa paistaa makkarat.
 

Projekteja riittää

  Jo useamman talven aikana on käynyt mielessä saunan terassin suojaaminen lumisateilta. Kevyt pressut eivät silmää hivele joten tuumasta toimeen.

  Kesällä hommasimme käytettyjä ikkunoita Oulusta. Iso kerrostalo remontoitiin uusiin ikkunoihin ja vanhat sai hakea pois.
  Suunnitelmaa ei juurikaan tehty, vaan päätimme edetä tilanteen mukaan. Hiljotellen reikä kerrallaan alkoi umpeutua.

  Tänään saimme kaikki tarvikkeemme tuhlauttua. Jonkin verran jäi listoitus vajaaksi. Seuraavaksi täytyy suunnista kauppaan.

  Oven malli on vielä utopiaa. Jotain siihen pitää keksiä.
 Muutaman kerran olemme ehtineet nauttia mökin saunasta.   
 Terassilla on mukava kuivatella hikeä kunnon löylyttelön jälkeen.

 
 
 

Odottelua

  Tänä syksynä on saanut odotella jäbää passipaikalle. Ei niitä ainakaan meillä ole liikaa. En varmaan raski ampua kuin yhden Aadalle.
  Torstaina oli jo likellä, mutta en ehtinyt näkemään, mihin jänis katosi Aadan ajosta. Tielle tuli hukka, eikä enämpi löytynyt. Taisi juosta toiseen kuntaan.
  Hiljalleen olen ehtinyt minäkin juoksuttamaan koiria. Saaga tässä etsiskelee yöjälkeä.

  Monenlaisessa paikassa olen aikaa kuluttanut: navetan nurkalla, metsässä, tien penkalla ja kaaheen aakeen laakeen turvesuon reunassa.

  Torstaina sain kaveriksi pieniä ilopillereitä.

  Nucca oli etsimässä, mutta hyvin kului aika nuotion äärellä makkaraa paistaessa. Jänistä ei päästy näkemään, mutta toivottavasti tytöille jäi mukavat muistot. Ehkä sinne pääkoppaan jäi muhimaan metsästyksen siemen.
 
 
 

Katolle hän kiipeää

  Meinaan, ettei nuohoojan tarvitse enää kiivetä katoille henki kurkussa.
  Innostuimme laittamaan uudet lape- ja seinätikkaat sekä saunan että talon katolle.
  Harjoittelimme matalammalla ensin.

  Sitten rohkenimme nousta jo tosi korkealle.

  Katolla tasapainoillessa ja maisemia ihaillessa,

kylmän tuulen viuhuessa korvissa muistui mieleen ei niin kaukaa ihanat lokakuun lämpötilat. 

    Minnakin joutui hermosavujen ajaksi kiinnityshommiin räystäälle.

  Huomenna pitää vielä käydä antamassa loppusilaus harjalla, mutta lienee helpompi kiivetä kuin ennen.
 
 
 

Reissuja

Tämä viikko on mennyt Huru-Ukkojen seurueella matkojen merkeissä. Ensin käytiin Savon mailla etsimässä rusakkoja. Tällä kertaa löytyi vain jäniksiä koiran eteen, mutta palataan asiaan lumilla.
  Passipaikka minulla oli aivan upea.

  Oli nautinto kuunnella ajoa, vaikka kaatoa ei tullutkaan.
  Laavulla yritettiin paistaa makkaraa, mutta kesken jäi. Passiin oli lähdettävä. Jossain syödään nyt ohiammuttua jänismuhennosta.
  Eilen suunnattiin Hyrylle parilla koiralla. Tapahtumia riitti sen verran, ettei muistanut edes kuvia ottaa.
  Ensin oli tuhannen komia ja tooooooooosi pitkä kaurisajo.
  Sitten päästiin asiaan. Ensimmäinen jänis hävitti itsensä turvesuolle ja kaksi seuraavaa ajoa päättyivät saman navetan nurkalle, vaikka lähtöpaikat olivat kilometrien päässä toisistaan.
  Kaikesta huolimatta mahtavia reissuja mukavassa porukassa.  

Syksy

  Lämpimän kesän jälkeen jouduin vielä niittämään kolmannen kerran osan pelloista.

   Varsinkin apila ja ruokonata olisivat jääneet talveksi liian pitkiksi.
  Taisipa olla viimeisiä hetkiä heinäntekoon, kun kynnöt aloitin melkoisessa lumituiskussa.

   Viiden sentin lumet kyllä sulivat liki täysin, joten kivetkin löytyivät pellolta.

   Kasvattamossa vasikoille juoma maistuu Milkbarista.

   Karsinat alkavat olla täysiä, joten kiertokin saadaan hiljalleen pyörimään toivotulla tavalla.
   Harrastuksillekin täytyy kaivaa jostain vapaata aikaa. Lähinnä olen kiertänyt tuomarina ajokkien kokeissa. Onhan tuota jo tullut käytyä Tornio, Kuhmo ja Ristijärvi eilen.
  Aamu oli kylmän hivakka ja maa jäässä. Maasto oli hyvä eritoten mainion laavun takia.

  Olipa mukava odotella koiraa ja täytellä kortteja ykköserän jälkeen.
 

 

Talven merkkejä

alkaa olla ilmassa, joten oli aika järjestellä paikkoja.
  Ensin tietenkin piti otta ettonet ja kerätä voimia päivän töihin.

  Aloitimme hommat mökillä. Ensin lisättiin nuotioon lahonneet laiturit.

  Osmangassa vesi on ollut monta vuotta niin alhaalla, ettei laituria ole kannattanut kasata. Niinpä se on lahonnut maalla.
  Hyvin paloivat jo kesällä kerätyt roskatkin.

  Välillä nykäisimme veneen talviteloille aiemmin tekemääni luiskaan.

  Pitihän sitä huokaista välillä.

  Kotonakin oli kesän aikana kertynyt kaikenlaista roskaa polttomonttuun. Nyt oli niin märkää, että sytyttäminen meinasi olla ongelma.

  Illalla käytiin mökillä ottamassa kunnon löylyt ja nokimakkaraa syömässä.
 
 
 
 
 

Miniloma

  Jokin aika sitten sain kutsun tuomarointiin Lohiajoihin Tornioon. Kilpailu on tarkoitettu suomenajokoirille. Kokeeseen kutsutaan Suomen kennelpiirien parhaat sekä muutama Ruotsista ja Norjasta.
Tänä vuonna koiria oli 22, yksi Ruotsista.
  Kun tähän kilpailuun pääse tuomariksi, sinne mennään vaikka konttaamalla.
  Meillä oli mukavasti lomittaja, joten lähdimme Minnan kanssa jo torstaina minilomalle.
  Menomatkalla oli suomalaiseen tapaan tietöitä ja syksyn tapaan mustanpuhuva taivas.

  Olimme varanneet majoituksen Torniojoen rannalta E-City B&B motellista.

  Illalla oltiin sitten Umpitunnelissa

syömässä. Nimestään huolimatta erittäin siisti ravintola ja ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi.
  Perjantaipäivä kierreltiin Haaparantaa ja pitihän sieltä jotain ostaakin.
  Ilta meni kokeen keskuspaikalla ylituomarin puhuttelussa, koirien, maastojen ja tuomareiden esittelyssä.

  Lauantaina oltiin sitten metsässä väliin poutasäässä väliin kaatosateessa. Koira oli hyvä, maasto erinomainen ja tuomarikaveri sekä koiran omistaja tosi mukavia. Uros sijoittui toiseksi. Toisilla koirilla meni vaihtelevasti. Ajettavat olivat yleensä pieniä, eivätkä suostuneet juoksemaan pitkään. Tulokset eivät päätä huimanneet, vain yksi ykkönen.
  Kainuun edustaja Arppa (koira Arpan Ratto) tarjosi meille vielä ilta-aterian tietenkin Umpitunnelissa.
  Olimme päättäneet nukkua kunnon yöunet ja ajella kotiin vasta sunnuntaina. Yhtenään piti vaihtaa silmälaseja, aurinkoa ja hieman sadettakin.

  Toivottavasti pääsen Lohiajoihin uudestaan. Kiitokset Arpalle!