Huippu päivä

  Joulun jälkeen löysättiin koiria metsään ensimmäisen kerran. Minä vein Aadan pelipaikoille autolla ja Minna lähti tulemaan Bitin kanssa pitkin peltoja.

  Aadalla taisi mennä viitisen minuuttia ylösottoon. Jänis pyöri pienellä aluella, kunnes Bittikin tuli samoille paikoille ja lähti ajamaan omaa jänistään.

  Lopulta ajot menivät sekaisin ja jäniksen oli vaihdettava maisemaa. Pätkän ajoivat yhdessä, kunnes Bitti kaivoi itselleen uuden ajettavan. Olipahan aivan mahtavaa seurata ajon kulkua. Hienosti selvitti kaikki paluuperät. Haukkua tuli tuutin täydeltä ja myötätuulessa kuului hyvin kilometrin päästä. Tosi mahtavaa seitenkuiselta pennulta!

  Lopulta Minna sai Bitin kiinni ajosta pienellä petoksella.

  Löysäsin Bitin iltatarpeilleen tavan mukaan ja olihan se vielä käytävä ajamassa piharusakkoa pimeässä. Onneksi sain kiinni tieltä, vaikka ei ollut pantaa kaulassa.

  Aada ajeli ilmeisesti samaa jänistä koko päivän. Lopulta kolmen tunnin jälkeen malttoi tulla pillillä pois.

  Jäniksiä kyllä nähtiin, mutta ampumatilannetta ei ollut. Kulkivat sen verran vissiin koirien edellä, että aina myöhästyttiin passista.

  Meillä on nyt varhaiskypsin pentu kautta aikojen ja muiltakin koirilta ajot sujuvat mallikkaasti. 
 

Bitin iltalenkki

  Pimeänkuhjassa Minna lähti käyttämään Bittiä iltatarpeillaan. Savusaunalle oli vain jo erehtynyt rusakko iltapalalle. 

  Siinä samassa oli ajo käynnissä. Ääntäkin tuli parhaillaan yli kuuttakymmentä. Ei siinä auttanut rusakon venkoilut ja paluuperät, vaan Bitti selvitti ne lyhyin katkoin.

  Harmi vaan ettei edessä ollut metsäjänis, se olisi pysynyt metsässä eikä ottanut suoraa reittiä tielle. Vaikka pannassa on huomiovalo, ei pimeällä uskalla antaa koiran ajaa tiellä. Ilmeisesti koronan takia liikennettä on tavallista enemmän, eivätkä kaikki paljon hiljentele vauhtia jäniksen tai koiran takia

  Kaikkia eläimiä ei tarvitse talvella ruokkia.

  Ainakin majava aikoo kerralla kaataa talven ruoat.

  Toivottavasti ei kaadu tielle.

Aatto

   Joulusta otettiin hieman ennakkoa mökillä. Aatonaattona päätettiin kylpeä mökillä, kun ilmakin oli suotuisa.

  Mökin ja saunan lämmetessä kävimme hieman tutkimassa jäätilannetta. Vesille oli järvi mennyt, mutta jää kyllä kantoi hyvin.

  Bitillä oli hauskaa, piti käydä tutkimassa kaikki avannot. Reviiri tarkistettiin hyvin tarkkaan, ettei vaan ole vieraita koiria käynyt ja onko jänikset pysyneet etäämmällä. Sitten unoset vakipaikassa takan lämmittäessä.

  Aaton perinteeseen kuulu heinien vienti metsän eläimille. Pari ylivuoteista rehupaalia vietiin, toinen kokonaisena vakipaikkaan, 

toinen pienemmissä erissä useampaan paikkaan.

  Pimeyden laskeuduttua sytytin kelopuun kannon tuleen 

lisäksi tien kahta puolen jätkänkynttilät valaisemaan aattoiltaa.

  Navetassa kävin Minnan apuna, niin päästiin nopeammin saunaan ja jouluillalliselle.

  Koirille oli ylimääräistä herkkua luvassa ja ainakin Bitti nautti tosissaan savustetusta naudan luusta.

  Lintujen ruokinta on tämän talven seis. On ollut niin paljon riesaa varpusista ja tinteistä navetassä. Eritoten pakkasilla tunkevat sisään joka oven avauksessa. Hiehot niitä säikkyvät ja linnut sotkevat muutoinkin joka paikan.

  Rauhallista joulun aikaa ja terveyttä vuodelle 2021!

  Pekka ja Minna

  Pohjankartanon kennel:Saaga, Nucca, Tima, Aada ja Bitti

Joulu se tulla jollottaa

 Vuosi on taasen mennä hurahtanut.Onneksi tästä päivästä lähtien valoisa aika alkaa lisääntyä.

  Tänään päätin syödä viimeisen viime jouluna saamastani namipaketista.

  Joka joulu saan paketin Juliaa ja Suomi suklaatia. Ne saavat riittää seuraavaan jouluun. Meneehän niitä vuoden mittaan vieraidenkin suuhun.

   Useamman vuoden jälkeen Minna halusi joulukuusen sisälle. Tuleehan siitä monenlaisia muistoja mieleen.

  Onhan tämä Bitillekin ensimmäinen joulu. Kuusta piti käydä heti tutkimassa. 

  

  Antoi olla kuitenkin rauhassa. Saa nähä, kunhan siihen pistetään koristeita.

Lähikalaa

on lopultakin päästy maistelemaan. Jäiden tulo kestää nykyisin entistä myöhempään, mutta viikko sitten saatiin uitettua verkot vetehen.

  Eellimäisellä kerralla saatiin jo maistella kuhaa ja lahnaa. 

  Tänään oli jo saaliina pari haukea ja komea lahna savukalaksi. Pienoinen matikka oli punonut itsensä hengiltä. 

  Verkkovarasto alkaa olla siinä mallissa, että ensi viikolla on suunnistettava Kajaanin kauppoihin. Varsinkin pakkasilla verkkoon tulee herkästi reikiä, kun näplää kaloja jäätyneestä liinasta.

  Eikä kutupyyntikään paranna verkkoja, tahtovat olla täynnä rytiä ja risuja. Kuiteskin mukaava harrastus tuo kalastus niin talvella kuin kesälläkin.

Pungerrusta

  Pakkanen lauhtui sen verran, että kuusenhakureissulle pistettiin Bitille panta kaulaan ja mukaan.

  Alkaa lunta olla sen verran, että meno on melkoista puurtamista. Aikansa otti, mutta sieltä Bitti vain kaivoi jäniksen ylös. Ei oikein kauan jaksanut ajaa, vaan hankalassa lumessa usko loppui.

  Pihaan tullessa kaivoi vielä rusakon ylös, tietenkin suunta oli heti naapurin pihaan. Siellä oltiin kotisalla, joten ei auttanut muu kuin ottaa Bitti pois.

   Pellolla Minna huomasi, että Bitti vetelee menemään ilmavainulla. Aikaisemmin ei ole päästy näkemään näin selvästi.

  Hyvä alku ainakin on Bitillä. Haukkutiheyskin oli parhaimmillaan seitsemänkymmentäkahdeksan. Tulisi vain koiran kestävä hanki!

Bitin iltalenkki

   Eilen illalla tavan mukaan Minna lähti ennen saunaa iltalenkille Bitin kanssa. Bitti ei enää halua kulkea hihnassa, kun pitää päästä tutkimaan jokaista jälkeä.

  Niinpä aina on kaulassa tutkapanta, että tietää koiran paikan ja menosuunnan.

  Ei kestänyt kauan, ennenkuin löytyi iltavirkun jäniksen jäljet vanhalta laidunpalaselta. Ääntä alkoi tulla ja paljon, parhaimmillaan yli seitsemänkymmentä. Aikamoisen hyvä noin nuorelle.

  Pari tien ylitystä ja sitten metsään. Paluuperien kanssa meni aikaa, mutta aina sieltä löytyi jälki. Olipahan melkomoinen ajo Bitiltä.

  Pellon takaa pitemmältä hukalta saatiin Bitti vislaamalla pois. Ei oikein tykännyt, kun joutui autoon ja kotiin.

  Sisällä virtaa riitti pistää kaikki matot pitkin seiniä ja ilmeestä näki, että siitäs sait, kun et antanut jatkaa ajoa.

Verkot vetehen

 näin laskettiin tänään tosin yhteisellä sopimuksella Jyrkin kanssa ilman lauleskelua.

  Näin alkuunsa vähän tökkii muisti. Varusteita jouduttiin hakemaan pari kertaa rannalta lisää. Olihan tuo ilma aika lupsakka ja jäällä oli hyvä käveleskellä.

  Ensimmäinen jata meni sutjakkaasti venäläisellä ohjuksella.

  Eipä näköjään noihin venäläisiin vehkeisiin ole aina luottamista.

  

  Yksi tiiviste oli pettänyt ja sisällä oli vettä. Ohjus ui pystyssä, eikä vetorattaat yltäneet jäähän.

  Onneksi pistin mökin takkaan tulen heti tultua, joten ei muuta kuin vekotinta kuivattelemaan. Samalla hörppäsimme teetä ajankuluksi.

  Loppu sujuikin kuin elokuvissa. Pian nähdään, laskettiinko verkot kalojen etupuolelle.

Tuulen tuhoja

meinattiin tänään korjailla Formuloita odotellessa.

   Eipähän se oikein pitkään onnistunut. Ensin teki tenän minun moottorisaha. Haettiin sitten Minnan peli kehiin.

  Eipähän siitäkään tullut mitään. Syyksi epäilemme polttoainetta. Tämä nykyinen pienkonebensa menee vanhaksi muutamassa kuukaudessa.

  Meikäläisen käytöllä jää aina puoli lönttää käyttämättä. Onhan lopulla mukava sytytellä nuotioita.

  Onpahan nyt aikaa istua töllön ääressä vahtaamassa kaikenmoista urheilua formuloista snookerin kautta hiihtoihin jne...

  Bittiä ei kiinnostanut puusouvi. Paalien läheltä löytyi jälki.

  Sitten mentiinkin häntä vispaten metsään. Ei kuitenkaan saanut jänistä ylös.
 

Temppuilua

 oli tänään aamusta, nimittäin lähti karsinallinen hiehoja teuraaksi.

  Hiehot lähtivät mukavasti autoon, kun oli hyvä kuja ja neljä henkeä patistelemassa.

  Sitten alkoi hulabaloo. Ensimmäinen siirto tyhjään karsinaan kesti pari tuntia. Kaksi jästipäätä juntturoi ainakin tunnin. Lopulta piti hakea irtoaita ja ahdistaa ne lopulta uuteen paikkaan.

  Seuraava siirto oli hieman helpompi pienempien hiehojen kanssa.

  Hieman entrausta tyhjään karsinaan, koska siihen tuli kuukautiset vasikat. Lapatukien tihennystä ja teline  MILKBAR:lle. Nämä olivat tosi helppoja siirrettäviä.

  Kellokin ehti tikuttaa pitkälle iltapäivään. Nämä toimet joutuu aina tekemään teuraiden lähdettyä.

Luppopäiviä edessä

Viimeinen mahdollisuus ajattaa jänistä kohtuu kelissä oli tänään. Sääennusteet lupaavat  viikon pakkasia, eikä lisää lunta yhtään. Tulossa semmoinen hanki, ettei mitään mahdollisuutta löysätä koiria metsään.

  Aamulla Tima ja Bitti autoon ja menoksi. Koirat hakemaan ja nuotio pystyyn.

  Reilun puolen tunnin jälkeen ajo alkoi. Pari tuntia Tima pyöritteli  jänistä purorötelikössä. Bitti katsoi maaston sen verran hankalaksi, että päätti tulla nuotiolle.

  Sainpahan jälleen kerran Timan kiinni ajosta makkarapötkyllä.

Juniorit liikkeellä

  Tänä aamuna ilma näytti ihan mukavalta vain hieman tihkusadetta. Mukaan otettiin Aada ja Bitti.

 

    Bitin mieli teki nousta häkkiin Aadan seuraksi, mutta parempi oli olla takapenkillä.

  Aika pian hatelikosta lähti ajo käyntiin. Bittikin painui ensimmäisen kerran ajoon mukaan, vaikka on haulla kyllä yleensä mukana. Muutaman pätkän Bitti ajoi jopa Aadan edellä.

  Puolisen tuntia pysyi mukana, mutta sitten alkoivat pennun jalat väsyä. Tuli seurailemaan ajon kulkua meidän luota.

  Toista tuntia Aada pyöritti jänistä, mutta sitten piti ottaa kiinni. Taivaalta tuli sen verran vettä ja räntää, että kamppeet alkoivat pahasti kastua ja kädet olivat aivan kohmeessa.

  Kotona Bitillä oli vielä virtaa hieman härnätä Aadaa.

  Hyvä päivä ilmasta huolimatta.

Veteraanit liikkeellä

   Eilen aloitimme meidän maastossa veteraanien Arpan ja Arpan Tuiskun kanssa aamutuimaan.

  Hyvä että kerkesin autosta ulos, kun ajo oli käynnissä. Annettiin Tuiskun ajaa, että nähtäisinn, miten jänis pyörii. Nuotiohan on ensimmäisiä toimia.

  Ryypättiin kahvit ja paistettiin makkarat aamupalaksi. Tuisku paineli jäniksen perässä suolla.

  Masu täynnä lähdettiin ajon perään ja kyllähän sieltä lopulta saalis oli repussa.

  Valoisaa aikaa oli vielä sen verran, että päästettinn Tuisku hieman eri paikkaan etsimään. Hieman painoi eka ajo jaloissa, mutta kyllä sieltä jäbän oli lähdettävä juoksemaan.

  Useamman kerran vilahti valkoinen pallero tien yli, mutta ei haulikkohollilla. Hämärissä otettiin Tuisku autoon, mielellään tuli jo autoon.

  Minulla meni tämä päivä sohvalla maatessa pieniä vatsanväänteitä parannellessa. Minna lenkitti kaikki koirat yksitellen viimeisenä yli kymmenvuotiaan Saagan.

  Eläkeläinen on saanut pääosin juosta irrallaan, mutta.... Yht'äkkiä oli hävinnyt selän takaa metsään. Pian alkoi tämän syksyn ensimmäinen ajo. Oli kuulemma tosi komeaa menoa. 

  Ei paljon ollut haitannut ojat, risut eikä männynkävyt.

  Nyt ovat kaikki viisi koiraa, Bittikin, ajaneet jänistä. Ei hullumpaa!

Metsällä

  Korona-aika taitaa lopettaa ajokokeet ainakin jouluun asti. Niinpä Huru-Ukot päättivät ryhtyä todella metsästämään eikä vain ajattamaan.

  Eilinen päivä kuunneltiin Aren ajoja Salokylällä milloin nuotiolla milloin passissa.

  Onnisti meitä pari kertaa,

vaikka toinen jussi olikin varsinainen tiekiituri. Menipä puolikymmentä kertaa peura-aidastakin läpi. Ei auttanut, vaan lopulta matka päättyi reppuun.

  Tänään kotona metsässä oli Timan mukana Bitti. Eteen sattui jälleen jänis, jolle tie maistui. Naapurin pihasta oli aika ottaa Tima kiinni. Koirat autoon ja kotiin, että se siitä. 

 

Bitin kanssa metsässä

   Aamusta oli vihdoin tilaisuus lähteä Bitin kanssa metsään. Minnahan sitä on lenkittänyt ja kuljettanut metsässä.

  Ensimmäinen paikka ei ollut oikein hyvä, kun siellä oli koneita ja autoja pitkin poikin.

  Ensin Bitti niitä ihmetteli,

hiljalleen uskaltui lähemmäksi, kun huomasi, etteivät ne tuu päälle.

  Ei auttanut muu kuin kömpiä metsään Bitin perässä. Löytyihän sieltä lopulta jäljetkin.

  Heti alkoi häntä vispata varovasti ja nokka maassa lähdettiin.

  Eipä löytynyt makuusta, vaikka minäkin yritin hästätä jäljillä apuna. Ei Bitiltä into loppunut, vaan kaikki tarkistettiin.

  Puolen päivän tienoilla alkoi tiputella lunta, joten oli aika kotiutua. Bitti oli sen verran innokas, että piti houkutella lähelle ja nostaa autoon. 

  Hyvä että into ei lopu!

Ajoja

 Keskiviikkona kokeiltiin meidän maastossa Arin venakkoa kaudenkokeessa.

  Ensimmäinen haku oli aika pitkä, mutta lopulta oli poikajäniksen lähdettävä juoksemaan. Olikin varsinainen tiekiituri. Neljästi nähtiin , lähimmillään kävi alta kymmenessä metrissä tiellä. Erään tuli minuutteja yli yhdeksänkymmentä minuuttia. Hyvät pohjat!

  Toinen erä alkoi puolen tunnin haulla. Lumettomassa maastossa auttoi Area ilmeisesti, että koira hakee ja ajaa paljon ilmasta.

  Nyt olikin ajossa oikea kenneljänis. Pari kertaa nähtiin ajettava ja vain kerran pistäysi tiellä. Eipä haitannut menoa sekään. Minuuteja kertyi satakolmetoista, joten tuloskin oli sen mukainen, näppi kahdeksanviisi. Onneksi olkoon Arelle komeasta ykkösestä!

  Tänään käytiin laittamassa mökillä vene talviteloille. Oli Osmanka mennyt viime yönä jäähän. Bitti tietenkin oli mukana, onneksi panta kaulassa. Mökkitiellä kuulti jäniksen jäljet kuuran alta. Lähdettiin seurailemaan tietä, mutta hankalaa oli, tie jäässä ja osittain sula. 

  Sieltä vaan Bitti lopulta kaivoi makuupaikan ja ajo lähti. Kymmenisen minuuttia pystyi ajamaan, mutta ei vaan löytynyt hyppyä metsään. En minäkään pystynyt auttamaan. Liekö mennyt mökin alle vai kirkkaalle jäälle?

  Mökissä ei Bitti halunnut olla, vaan piti päästä ulos hakemaan jälkiä. 

  Eipä kiinnostanut leijonakaan, eihän se juokse edes karkuun.

Viikonloppu

  Lauantaina alku oli hyvä, mutta loppu meni häneksi.

  Tima haki hyvin jäniksen ja sainhan minä sen aika pian reppuun. Sitten lähdettiin etsimään uutta eri paikasta. Pitkään Tima penkasi puron vartta, mutta ei vaan suostunut valkoinen lähtemään.

  Yht'äkkiä aukolle hilipasi emä vasan kanssa juuri siitä kohtaa, missä Tima pyöri. Syke nousi toiselle sadalle, kun koiruli on pari kertaa antanut kyytiä hirvelle.

  Taisi kuitenkin Timalla syke nousta vielä korkeammalle, kun ei mennyt kuin punainen sekunti ja koira istui auton vieressä. Taisi säikähtää, kun hirvet tulivat rötelikön läpi vauhdilla.

  Eipä siinä muuta kuin kotiin.

  Sunnuntainakin näytti, ettei missään sekaan sovi. Ensi yritys tyssäsi naapuriseuran hirviporukkaan. Toinen paikka ja aika pian alkoi ajo.

  Jänis veti suoraan tielle tai piiloutui vanhan ladon alle. Samassa ilmestyi toinen beagle ajoon, joten se siitä.

  Kolmas kertako toden sanoisi?

  Haku alkoi ja Bittikin pyöri aikansa mukana. Seisoskelin auton kupeella ja huomasin, kun Aadan häntä aloitti vispauksen. Samassa huomasin, että jänishän on makuulla viiden metrin päässä minusta risukasan alla. Sen verran hyvä tilanne, etten edes älynnyt ottaa videota.

  Olihan siitä jäniksen lähdettävä ja huuto alkoi. Lenkki metsässä ja tietä ja peltoja pitkin huitsinnevadaan. Takaisin sieltä kuiteskin tultiin tielle. 

  Bitti tietenkin näki jäniksen ja perään vauhdilla. Olipa tosi hyvän kuuloista ajoa pennulta. Kun Aada ehti paluuperälle, Bitti tuli pois.

  Jänis kokeili kaikki konstit, mentiin mökkitielle, mökkien pihaan, toista mökkitietä metsätielle. Autojakin ajoi pari kappaletta, mutta ei haitannut, kun Aada painoi pitkin tietä satoja metrejä haukulla ja selvitti nopeasti paluuperän. Ajo eikun jatkui metsässä. 

  Lopulta onnistui jänis piiloutumaan hakkuaukiolle. Aikansa pengattuaan Aada malttoi lopulta luovuttaa.

  Olipahan ajo! Viisi tieajoa ja mökkien pihat. 

  Ennenkaikkea tietyöskentely oli aivan mahtavaa.

Viikko vierähti

   Kyllä se tuo aika menee nopeasti, kun jotain muka touhuaa. Huomasin, että pitää antaa tilannepäivitystä.

  Koettiin pienoinen myräkkä ja jouduimme käyttämään agregaatin traktorin perässä. Ei katkos ollut kovin pitkä, mutta aika hankalaa on pimeässä navetassa hoitaa eläimet.

  Pahana päivänä lähdettiin Arin kanssa Hyrylle metsälle. Puut oli koko päivän kaksinkerroin ja vettä tuli vaakasuoraan. Väliin anteli hieman räntääkin. Ilmahan on vain pukeutumiskysymys.

  Ajoja saatiin ja samoin saalista.

  Pitihän meidän tehdä makkaratulet

ja lämmitellä liipasinsormea kaiken varalta.

  Perjantaina käytiin katselemassa Bitin kanssa kotona jäniksiä. Ahkerasta hakemisesta huolimatta 

ei valkoinen jäbä suostunut lähtemään piilostaan.

  Eilen olin ajokkien kokeessa tuomarina kotimaastossa. Jäniksiä löytyi helposti, mutta tiet tuottivat hieman vaikeuksia koiralle.

  Alkuviikosta kävimme nauttimassa mökkisaunasta ja rauhasta iltapimeässä. Terassilla oli mukava istuskella ja nauttia hiljaisuudesta. 

  Kuun silta yli Osmangan vei ajatukset kauas.

Hyvä päivä

   Tänään oli Aadan vuoro päästä etsimään pitkäkorvia. Minä tietenkin valmiiksi passiin ja Minna koiransa kanssa metsään.

  Eipä tarvinnut paljon vedätellä, kun haku alkoi. Aika äkkiä pellon reunasta pasahti ajo käyntiin.

  Hyvältä kuulosti ja passipaikkakin sattui kerrankin oikeaan kohtaan.

  
  Ajo oli sen verran lyhyt, että päätimme antaa Aadalle lisää treeniä. 

  Puolen tunnin haku ja sitten mentiin taasen. Jänis nähtiin useamman kerran. Mentiin pitkin teitä ja peltoja, mutta ainavaan Aada kaivoi jäljen esille. Pari tuntia pyöritteli Aada jänistä. Sitten alkoi sataa, joten otin ajurin kiinni.

  Reilusti yli viisitoista kilsaa veteli Aada, eikä vieläkään olisi millään halunnut lopettaa, piti nostaa autoon.

Vilskettä

 sisällä ja ulkona.

  Bitti on jo aika paljon rauhoittunut mm. kengät saavat olla rauhassa, mutta vielä juolahtaa mieleen joku sohvatyyny tai matto.

  Kaikenlaisia leluja on tarjolla ja milloin mikäkin on mieluisin.

  Aika usein vetelee jumppanarua toveroisen. Pari kertaa on jo saanut poikki. Välillä pitää antaa kyytiä kanalle.

  Navetassakin kohta on normaali tilanne. 

  Enää yksi karsina odottelee vasikoita. Jospa noita vassuja saisi jostain puolikymmentä kipaletta.

Lyhyt ja piiiiiiiitkä odotus

  Nyt kun Suomeen ollaan värkkäilemässä uutta sähkömarkkinalakia, ei tarvinnut kauan odotella kirjettä sähkön verkkoyhtiöltä. 

  Yhtiöiden on nyt hyvä varautua siihen, että laki ehkä pienentää maksujen korotuksia. Eilen tuli kirje, hinnat nousevat seitsemän prossaa. Näin on näppylät!

  Tänään päättyi yli kahden kuukauden odotus. Kaksi karsinaa ovat kumisseet tyhjyyttään elokuulta asti.

  Taitaa vasikkapula olla totaalinen, kun ei yhtään ole meille liiennyt. Saatiin nyt alkuunsa viisi vassua.

  Luvassa olisi huomiselle toiset viisi. Ans kattoo, miten käy.

  Suomessa taitaa lehmät vähetä semmoista vauhtia, että kohta kait syödään hampurilaisia kasvispihvillä ja juodaan kauramaitoa.

  Miten minun käy, kun en ole vielä kuullut kaurapiimästä?

Ostaisinko sähköpyörän

 vai sähköauton?

  Nythän saisi romutuspalkkion autosta, kun ostaa jommankumman yllämainituista.

  Näitä mietiskelin, kun kävin hakemassa tavaraa navettaan aamupäivällä. Olen etsinyt netistä polkupyörän peräkärryjä. Miten saisi ostokset kuljetettua 25 km:n päästä kotiin? Kauanko menisi matkaan? Miten saisi haettua satoja kiloja tavaraa navettaan Kajaanista. Ei onnistu!

  Sähköautolla voisin käydä Paltamossa, mutta mites Kajaanin reissu? Autoon ei voi kytkeä peräkärryä, joten joutuisin tekemään kymmenen kertaa samana päivänä tai matka pitäisi tehdä joka päivä. 

  Autoa pitäisi ladata jatkuvasti. Nytkin hirvittää jo ei sähkön hinta vaan siirtohinta.

  Tulin siihen tulokseen, että minun pitää edelleen ajaa autollani ja tuhota maapallo.

Bitin päivä

  Aamupäivästä ulkoilutettiin koiria, Minna vanhuksia ja minä Bitin kanssa kiertelin peltoa. Eipä ollut sanottavasti tapahtumia.

  Minna pisti pannan Bitille ja lähtivät etsimään, löytyisiksi vielä ajettavaa.

  Kantokasojen seasta Bitti kaivoi rusakon, mutta kun kaikki pellot lainehtivat vettä, eikä ojista pääse kuin uimalla yli, tuli pitkä hukka.

  Lähdin kaveriksi ja aikani rämmittyäni vesisateessa ja kymmenen ojan ylityksen jälkeen löytyi jälki. Sen verran leveä oli viemäri, että Bitti joutui pätkän uimaan, mutta eipä epäröiny.

  Metsässä oli niin paljon vettä, lumi melkein jo sulanut, mutta aina vaan jostain jälki löytyi. Seurailin Bittiä tielle asti, mutta sitten oli pakko luopua. Jälki oli sen verran vanha, että ääneti seurasi, mutta siksakilla hiljalleen eteenpäin. Häntä kyllä vispasi aina jäljellä, hyvä ettei kaatanut koko koiraa.

  Hyvät on merkit, toivottavasti vielä paranee!   

Tungosta

 niin metsässä kuin pelloilla. Hirviä näyttäs olevan nyt enemmän kuin jäniksiä.

  Aamulla lähdimme Aadan kanssa etsimään pitkäkorvia. Ensimmäisestä paikasta ei ajettavaa löytynyt. Huomasin vain, että Minnan ja Aadan edestä oli vasaporukka siirtynyt muualle. Onneksi Aadaa eivät hirvet kiinnosta pätkääkään.

  Siirryttiin hieman, eikä kauan kestänyt, kun Aada äänestä päätellen otti perslähdön. Jänis huitaisi tietä pitkän pätkän ja ohi ajaneet autot peittivät hajun. 

  Onneksi oli sen verran lunta, että hyppy löytyi. Sitten mentiinkin lujaa. Metsää, peltoja ja teitä jäi käpälien alle. Lopuksi käytiin monen talon pihassa. Tielläkin jänis pökötteli minua vastaan, mutta kun tussari oli pussissa, ei voinut muuta kuin morjestaa.

  Lopulta saatiin Aada kiinni tieltä. ajo oli jo kiertänyt likimain koko kylän.

  Olipa tosi komea ajo!

  Olen pitkin syksyä kiikaroinut hirviä pelloilla. Olen saanut niitä riistakameraan. 

  Tänä iltana oli kunnon lihaläjä näkösällä. Viisi hirveä ilakoi reilun sadan metrin päässä pihasta. Olipa komean näköistä.

  Näyttää siltä, että elukat kerääntyvät meidän peltojen lähelle, kun toinen sato jätettiin tekemättä. Onhan pelloilla yli puolen metrin apilikot.

  

Voi kauhea

 mikä yllätys oli Bitille aamutuimaan.

  Muutamana päivänä on jo hieman enteillyt talven tuloa, yöpakkasia on ollut ja hieman sadellut räntää ja lunta.

  Bitti tarkkailee tapahtumia boxissa ollessaan sohvan selkänojalta, eritoten odottaa Minnaa tulevaksi kyliltä.

  Samalla tarkkaillaan liikennettä tiellä, lintuja parvekkeen kaiteella ja kärpäsiä hätyytellään ikkunasta.

  Tänä aamuna oli kauhea yllätys, kun yöllä oli tullut yli kymmenen senttiä lunta.

  Pienempi hätä onnistui jotenkin, mutta suurempi tuotti jo ongelmaa. Heti kyn kyykistyi, tuntui pahalta kylmä lumi. Lopulta oli pakko rykästä helpotus ja äkkiä sisälle

suojaan pakoon pahaa maailmaa.

  Niinpä  tänään onkin hyvä jatkaa golfin peluuta sisällä.

  Kyllä lumeenkin Bitti tottuu, kunhan ensi järkytys menee ohi. Pakkohan se on.

Järenjäykistyspillereitä

purkillinen, norttia aski ja mietoa toinen , kahviakin kolme pannullista on mennyt tänään (ennenkaikkea hermot).

  Ihanaa tämä Suomen digitalisointi! Kahdeksan tuntia oon ollut puhelimessa ja läppärin kimpussa, kun maksukanavat heittivät näkymästä perjantaina. Viisi kertaa on pitänyt soittaa operaattorille ja neljästi chattailla palvelun tarjoajalle.

  Välillä yrittänyt toimia ohjeiden mukaan, voi hyvä isä. Onneksi olen eläkkeellä, eikä kelikään suosinut mehtuuhommaa, joten oli aikaa.

  Kyllä vaan se silti kysyy hermoja. Yks sanoo mee sinne, toinen mee takasin, tee sitä ja tee tätä.

  Oisinpa onnellinen, jos nyt pelaisi systeemit edes viikon.

Eipä olla Strömsöössä

   Eilinen päivä ei oikein kaikilta osin herättänyt hurraahuutoja. 

  Timan koe meni ihan persiilleen. Heti meni pahki hirvenmullikkaan ja koepäivä oli ohi.

  Aadalla meni hieman paremmin, vaikkei sekään putkeen mennyt. Eka haku oli lyhyt ja minuuttejakin kertyi yli tunnin. Into ajoon oli liian kova, joten kiinniotto ei onnistunut hetikään. Ajeli pitkään, ennenkuin lopulta antautui hihnaan.

  Toista ei sitten enää löytynytkään sitkeästä hakemisesta huolimatta.

  Ei tässä päätä pistetä pensaaseen, vaan nämä täytyy ottaa huumorin kannalta.

  Onneksi nämä päivät unohtuvat pian. Ei muuta kuin häntä pystyyn ja kohti uusia koitoksia.

Aadan treeni

   Aamulla lähdettiin vielä treenaamaan Aadaa Jyrkin ja Jarkon kanssa. Vakipaikalle ohjailin Aadan. Hakulenkillä tuli Jyrkiltä viesti: kolme hirveä lönkötteli pellon yli (tuplavasa porukka).

  Aada ei hirvistä välitä, vaan paukaisi hetikohta jäniksen liikkeelle. Mustalle pellolle tuli lopulta hukka. Ajon aikana kävi poukko näyttäytymässä kavereille.

  Toista etsimään pienen siirtymän jälkeen. Sen verran kesti tuoreen jäljen etsintä, että otimme konstin käyttöön. Nuotio pystyyn ja makkarat tikun nokkaan. Sanoin Jarkolle, että tämä on aina varma tapaus. 

  Makkaroista oli hätäräppöseen toinen kylki musta, kun ajo lähti. Tämän saimme ammuttua. Jarkon takia kun taisi olla ensi kertaa jänismetsällä.

  Sitten olikin aikaa noeta makkarat kunnolla.

  Oli hyvä treeni perjantaita varten.

Treenausta

 perjantain koetta varten. Vuoronperään on ollut metsässä Aada ja Tima. Timan mukaan otetaan yleensä Bitti opettelemaan systeemejä.

 

  Aika pitkälle uskaltaa jo seurata emäänsä. Touhuaa sitten itsekseen parin sadan metrin lenkkejä nokka tuhisten ja häntä vispaten. Piti laittaa jo tutkapanta kaulaan.

  Voiko tämän upeimmissa maisemissa nauttia luonnosta samalla kuunnella koiran ajoa.

    Yleensä Aadan mukana on Minna ja joskus Bitti. Aadan hermot ei vaan oikein tahdo kestää Bittiä.

  Hakua seurataan tiiviisti vai onko menossa jotain muuta?

  Muutaman reissun ehtii vielä tehdä ennen perjantaita.

  Kahdella koiralla starttaamme beaglen PM-kokeeseen, mikäli kaikki sujuu odotutesti.