Kuhakunkku 2. päivä

  

  Toinenkaan päivä ei nostanut meidän sijoitusta.

  Veneitä taisi olla hieman enemmän kuin perjantaina, olihan kyseessä pääkilpailu.

  Lähtö oli aika raju. Kaikki yrittivät ehtiä ensimmäisenä eilisille ottipaikoille. Me päätimme kokeilla Paltaselkää eilisen Mieslahden sijaan.

   Mekin syöksyimme täysillä mukaan. Alkoi vaappujen kokeilu pinnasta, välivedestä ja syvältä. Kaloja näytti olevan, mutta ei meillä tärpännyt. Kävimme kaikki Matin vaaput läpi ja minunkin aatamin aikaiset pistin uimaan.

  Muutamia haukia saatiin, ei kuitenkaan eilisen kaltaista mörköä.

  Paras saalis oli Matin kuha, valitettavasti ei ollut mittakuha.

  Komean näköinen oli veneiden paluu punnitukseen. Meidän tapaan moni ajoi punnituksen ohi, joten heilläkään ei ollut punnittavaa.

  Olipahan mielenkiintoinen ja hieno kokemus. 

  Minulle parasta antia oli, kun Matti opetti minulle vetouistelun niksejä. 

  Kiitokset Matille, Jukalle ja Jyrkille venepaikasta!     

P.S. Ensimmäisen päivän sija: jaettu 110:s 

       Toisen päivän sija: jaettu 6:s

 

Kuhakunkku

  Viime kesänä heitin Matille vitsinä, eiköhän me lähdetä ensi kesänä Kuhakunkkuun. Kait se johtui siitä, että saimme mukavasti kuhia Unnukasta.

  Talven aikana osallistuminen alkoi kypsyä ja tässä sitä nyt ollaan.

  Kisaan osallistutaan leikkimielellä, vaikka voitto onkin aina haaveena.

Osallistujia on yli 280 venekuntaa.

 

Onneksi Jyrki antoi venepaikkansa meille lainaan, joten saimme veneen pelipaikoille.

  Oikealla veneen omistaja Matti kippari Jukan kanssa.

  Tässä vaiheessa meitä makeasti nauratti, vaikka ilmassa oli sateen tuntua.

  Kippari oli hieman vakavammalla tuulella.

    Väkeä oli kisapaikka mustanaan.

  Lähdössä jäimme konkareiden jalkoihin.

     Päätimme suunnistaa Mieslahteen hieman rauhallisimmille vesille tuulen takia.

  Ensimmäinen saalis oli minulla kaksi alamitta kuhaa. Sitten Matti sai pienehkön hauen.

  Poliisitkin olivat tarkkailemassa tapahtumaa.

  Yksi pieni kuha saatiin, mutta sitten jysähti Matilla

  Minun piti pyytää Mattia nostamaan hauki haavilla veneeseen.

  Järjestäjien antama mitta ei riittänyt, peto oli yli 120 senttiä

  Paino oli yli kymmenen kilon. Matti pääsi kymppikerhoon.

  Emme sijoittuneet likikään kärkeen, paremminkin häntäpäähän. Siitä huolimatta upea päivä hienojen kavereiden kanssa.

  Onhan edessä vielä toinen päivä!

  

  

 

?

 

Talkoot

   Eilen illalla pidettiin postilaatikoiden telineen oikaisutalkoot. Kutsut laitettiin kaikkiin laatikoihin, mutta siellä ne lojuivat edelleen.

  En tiedä, käytetäänkö enää laatikoita vai eikö otettu lappua mukaan.

  Teline oikaistiin pienellä porukalla.

  Kiitokset Paavo Moilaselle, Hannu ja Aki Tervoselle. Mukana myös Minna ja minä.

   Toivoisin, että käyttämättömät laatikot poistettaisiin. Kunnossa pito olisi meille helpompaa, kun se näyttää kuitenkin olevan meidän vastuulla.

Lopultakin kalastusta

  Eläkeläistenkin aikataulut vaativat sovittelua. Sunnuntaina kaikille sopi päivä ja luvassa oli vielä hieno ilma.

  Niinpä suunnistimme Jyrkin kanssa aamutuimaan Arpan mökille Iso-Pyhännän rannalle. Kauan ei tupeksittu, kun vene oli vesillä.

  Rauhassa saatiin hallita vesiä. Vasta pois tullessa tuli toinen vene järvelle.

  Jyrki nappasi ensimmäisen alta parikiloisen. Ei ollut jatkuvaa syöntiä, mutta sitten muutaman näpyn jälkeen mulla iski jo kolmikiloinen uistimeen. Tuuria oli, kun hauki irtosi haaviin.

  Rannassa käytiin eväillä ja kahvilla. Vesille veti mieli kuitenkin.

  Toveroinen liotettiin uistimia vedessä, ennenkuin tuli kunnon jytky. Otetta piti kiristää vavasta, kun pari kertaa meinasi karata käsistä. Kelloa ei joutanut vilkuilemaan, mutta aikaa meni, ennenkuin yli viisikiloinen oli veneessä.

  Tuumasimme, että näissä on meille kolmelle tarpeeksi syötävää. Arpan mökillä juotiin vielä pannukahvit. 

  Toivottavasti perinteinen kalareissu tehdään jatkossakin. Arpan mukaan voidaan uusia vaikka tälle kesälle.

  Mökillä sain houkuteltua Minnan vielä uistelemaan, kun ilmakin oli hyvä. Laitoin Minnalle Pyhännän ottiuistimen ja itselle ei mikään paljon käytetty.

  Tietenkin hauki iski minun uistimeen ja pakkohan sieltä oli parikiloinen ottaa veneeseen. Piti jo hieman jakaa fileitä tutuille.

  Nyt on kalastuksessa tauon paikka, joten keskityin katselemaan MM-kilpailuja. Vasta tänä aamun sain kahlattua läpi kaikki päivät.

  Onhan sieltä tulossa vielä Kalevan kisat ja EM:kin.

  

 

Loppukiri

onnistui hyvin peltotöiden osalta.

  Eilen sain kylvettyä viimeset uusittavat lohkot.

  Oli aika työläs viikko, kun piti lantala tyhjentää. Siitä onkin aikaa, kun on ollut näin puhdas.

  En ole viime aikoina kyntänyt, vaan pistänyt lannan piiloon jyrsimellä. Ei enää kiinnosta päiviä kestävä kantojen ja kivien keruu.

  Rullakarhilla pyöräytin vielä entisen kasvun kuivamaan pintaan.

  Piti vielä ylimääräinen puoli hehtaarinen uusia, kun lantaa ei saanut sopimaan aiotuille palasille.

  Minna on nyt jyräämässä kylvöksiä, on ollut Minna hommia peltotöiden osalta paalien käärinnän lisäksi.

  Nyt voimme nauttia loppukesästä ja odotella vajaan kuukauden päästä alkavaa koirien treenausta.

Uuden puhelimen

kanssa minulla tahtoo aina mennä hermot. Vaikka uusi on samaa merkkiä, mutta malleihin tulee uudistuksia, joiden kanssa saa tapella päiväkausia.

  Entinen meni niin juntturaan, ettei edes auennut, joten kaikki piti tehdä alusta. Onneksi Minna on tehnyt suurimman työn ja minäkin joskus löydän jotain.

  Tänään otin ensimmäiset kuvat, kun etsin ensin kameroiden kaiken maailman asetukset.

  Kameroitakin on kolme: macro, panoraama, muotokuva ynnä muuta höpöhöpöä.

   Mökillä pistäyttiin päivällä. Minä päivitin pitkäsiimaa perukkeilla, kun ensi kokeilulla hauki/kuha puraisi siiman poikki ja sinne hävisi koukku syötteineen.

  Kuvien kopiointi vaati sen seittemän kirjautumista ja sovellusten asentamista. Eikä mennyt kuin pari tuntia.

  Ajoittain puskee tuskanhiki otsalle näiden nykyisten vempainten kanssa. Jospa se tästä.

   

 

Nokia E52

  Pari viikkoa sitten sanoi uudehko Motorolan puhelin sopimuksen irti, eikä enää suostunut käynnistymään.

  Siinä sitten pengattiin vanhat puhelimet esiin. Ensin otin käyttöön Minnan vanhan Samsungin. Ei vaan oikein lähtenyt pelittämään DNA:n yhteydellä. Asiaa pähkäiltyäni Minna toi Saunalahden Prepaid liittymän ja laitoin sen aataminaikaiseen 52:een. Puhelin oli ollut komerossa vuodesta 2011 lähtien. Akku latautui hyvin ja kortti paikalleen. 

   DNA:n liittymän jätin Samsungiin ja pistin soiton siirron 52:een. Hyvin on pelittänyt vanhus, eikä ole ollut ongelmia yhteyksissä. Akkua ei ole tarvinnut ladata vielä, vaikka käyttöä on ollut.

  Nykypuhelimien akku kestää hyvällä tuurilla pari päivää, eikä mahdu kuin reppuun.

  Aika on mennyt hujahtamalla. Tuomolle olin käärimässä paaleja. Ilmat ei vain olleet suopeita, sadekuuroja tuli päivittäin.

  Nyt olen tyhjentänyt tunkiota, alkaa olla loppusuoralla. Pari päivää vielä ja pääsen jyrsimään viimeisen kylvettävän palasen.

  Uusi puhelin on pakko hankkia ennenkuin koirien treenaus alkaa. saa nähä, minkälainen löytyy.

  Kuviakin tulee, kunhan hankin uuden ehkäpä neljällä kameralla?

Hiphuraa

   Eilen saatiin rehunteko loppumaan. Minä paalasin ja Minna ajoi perässä käärien paalit muoviin.

  Paaleja on vielä paljon pellolla, mutta hiljalleen ajelen niitä pihaan. Toivottavasti variksen poikaset eivät ennätä lähteä pesistään. Ovat pirullisen innokkaita nokkimaan paaleihin pieniä reikiä, eikä niitä aina huomaa.

  Illalla huristimme mökille ja suoraan uimaan. Edes saunaa emme jaksaneet lämmittää.

  Aamulla otimme vahingon takaisin, kun Minna palasi navetalta. Aamusauna on joskus aivan mahtava ja uinti päälle. Aamupalan jälkeen oli rento olo istuskella terassilla ihaillen järven heijastuskuvaa ikkunassa.

  Tupakan jälkeen ettonelle mieli kevyenä, kun vuoden rehut on paketissa.

Tappista

 oli rehunteon aloitus. Maanantaiaamuna kävin hakemassa murskaimen Tuomolta ja ajelin kotiin. Sammutin Jontikan ja kuuntelin outoa lorinaa. Vesipumppu päätti päästää nesteet pihalle.

  Soitto huoltoon ja luvattiin tiistaille tulla pistämään uusi paikalleen. Oulujärveltä löytyy apu hätään. Kimmolla ei kauan nokka tohissut, kun pääsin lähtemään pellolle.

  
  Pari poutapäivää meni hukkaan ja niinpä tietenkin illalla kasteli niitokset. Olihan heinät paalattava

ja onneksi kunnon sade alkoi vasta torstaina. Käärijällä en päässyt pihasta, kun letku pasahti poikki. Olen sen verran oppinut, että melkein joka paikkaan löytyy varaosa. Yleensä vehkeet mieloilee viikoloppuna, kun apua saa vasta maanantaina.  

Paikat meinasi pehmetä, kun kantelin paalit pihaan.

  Toinen satsi meni melkein hyvin, mitä nyt hitsailtiin tunteroinen käärijän muovinkatkaisijan tukivartta.

  Eilisilta venyikin tavan pitkäksi, kun niitin uutta paalattavaa kello yhteen.

  Aamulla alkavat koneet jälleen hyristä. Toivottavasti selvitään ilman remontteja. 

  Nämä kun saadaan muoviin, alkaa talven rehut olla hilkkua vaille kasassa.

Sateen

 sattuessa siirryimme sisätöihin. Teuraiden lähdön jälkeen meillä jäi kiireiden takia pesut ja siirrot kesken.

  Ensin purut kuivikkeeksi tyhjään karsinaan ja hiehot töllistelemään.

  Pienimpien vasikoiden uusi karsina odottaa asukkeja.

  Ensimmäiset minuutit alkaa kova ralli, kun tila tuplaantuu reilusti.

  Pienin karsina pestynä odottaa uusia kasvatettavia. Toivottavasti saadaan pian uudet juottovasikat, niin ei tule pitkiä katkoksia kasvatukseen.

 

Kaikenlaista

  Minna sai joku päivä sitten oman urakkansa loppuun. Viimeiset menossa pinoon, kun kumpikin liiteri on täynnä.

  Toissa päivänä lähti teuraita mualimalle.

 

  Eilinen päivä menikin karsinoita entratessa ja pestessä. Yksi vuotava vesiputkikin piti korjata. Yksi partti siirrettiin isompaan  karsinaan. Loput pesut ja siirrot kunhan ehditään.

  Tämä aamu alkoi mulla Anssin sahalla. Piti varustautua tulevaan ja sahattiin mökiltä kaadetut puut.

  Minna lähti navetan jälkeen seuran talkoisiin kosteikolle raivaussahan kanssa. Kotiin tuli varsin itikoiden purema naamavärkki.

  Illaksi oli luvassa sadetta, joten minun oli jäätävä taaplaamaan tavaraa katon alle.

  

Lopuille Minna vielä ehti kaveriksi. 

Lepoa

  Tiistai meni niin kuin aiottiin. Minna otti levon kannalta, mitä hoiti välillä hiehot iltasella.

  Minulle parasta rentoutumista on vesille pääsy.

  Aamupäivästä kävin kastemassa ensi kerran uistinta soutamalla. En viitsinyt panna edes moottoria veneen perään. Rauhallinen tunnin soutelu ei antanut nykyäkään, mutta ei haitannut. Katiskoissa oli kuitenkin nippa savuahvenet, mitkä katosivat nopeasti lämpiminä nälkäisiin suihin.

  Sitten nauttiin levosta ja rauhasta ukkosen jyristessä komeasti. Ei tullut kuitenkaan ihan päälle.

  

  Saunan jälkeen saimme nauttia sateenkaaresta.

  Hieman jäi puiden taakse, mutta Minna otti rannasta paremman kuvan.

  Minä heitin lopultakin talviturkin pois. Autuas tunne!
 

 

Rehunteko odottaa

  Eilen saatiin kevätkylvöt loppuun. Ei niitä kovin paljon ollut, mutta aikansa nekin veivät.

  Minnalla on vielä hieman pilkkeitä pinoamatta. Kaikki eivät sopineet katon alle, joten osan joutuu pinoamaan ulos. Sateet ovat hidastaneet hommaa ja navetassa sekä kotitöissäkin on tekemistä. Pellolla vielä kävi illalla jyräämässä kylvökset.

  Tämän päivän ajattelimme levähdellä mökillä. Ainakin minä käyn vesillä rentoumassa.

  Rehunteko täytynee aloittaa ehkäpä jo loppuviikosta, ainakin ennen jussia.

 

Pieksetty olo

 oli tänäaamuna. Eilen tartuin moottorisahaan ja kaadoimme Minnan kanssa mökiltä muutamia puita. Lautatavara alkoi olla vähissä, joten pölkyt kyytiin ja sahalle. 

  Pitkästä aikaa kaadettiin puita. Oli tarkoitus ottaa vielä yksi puu nurin, mutta minulla olkapää sanoi, että nyt riitti. Vasemmassa olkapäässä on jänteet poikki, joten ei pystynyt enää kaatohommiin.

  Oksat odottavat ensi talvea kasassa. Ei oikein uskalla kesällä polttaa noin isoa läjää.

  Tänään vielä käytiin siivoilemassa jälkiä. Minna lähti kylille ja minä värkkäsin mökin pihalle tukevan kukkapurkin.

  Illalla Minna vielä putsasi purut pois sillä välin, kun sauna lämpesi.

Bitti Belladonna

 käytettiin Suomussalmella koiranäyttelyssä. Minna on aina koiran kanssa kehässä.

  Bitti ei ole mikään oppinut kehäkoira. Yleensä menee nokka maassa, kun ajavan koiran kuuluukin.

  Pöydälle nosto on Bitille kauhistus, kun kotona ei saa edes haistella, mitä pöydällä on.

  Tähän asti kaikki meni suht hyvin, mutta sitten Bitti huomasi minut kehän reunalla ja yritti väkisellä karata Minnalta.

  Lähdin kävelemään kauemmaksi, mutta Bitti aivan riemastui ja aloitti haukkumisen ja vinkumisen. Loppu meni vähän löperiksi. Tuomari merkkasi paperiin, että käyttäytyy tottumattomasti.

  Saatiin kuitenkin se, mitä lähdettiin hakemaan; EH.

  Näin voi alkaa ajokoetulosten metsästys.

Urakka ohi

minun osalta. Tiistaina oli vielä melkoinen kasa koivuja jäljellä.

   Tänä aamuna kiire poltteli, että saisi loput noin kolmestakymmenestä kuutiosta peräkärryyn ennen luvattuja kovia sateita.

  Aikataulu sattui kyllä nappiin. Puoli yhden maissa oli viimeinen pölkky kyytissä.

  Kun päästiin pihaan, Minna kuorman ja minä pilkekoneen kanssa, taivas repesi ja vettä on tullut siitä lähtien kyllä maahan asti.

  Minnalla on vielä hirmuinen urakka (kolme kuormaa) edessä levällään halkoliiterin edessä.

  Nyt pitää vain odotella poutapäiviä ja onhan tässä kesä edessä. Eipähän enää ole hätiä mitiä.