Niin se vain uusi vuosikin huitelee vauhdilla. Helmikuun viimeinen päivä illassa. Jäniksen jahtaus loppuu. Eipä noita oikein monta kertaa ole pystynyt ajattamaan, kelit on ollut mitä milloinkin. Eikä meidän alueelta olisi raskinut ampuakaan, kun kanta on pohjimmillaan.
Rusakoita olen käynyt muutaman kerran yrittämässä kavereiden kanssa Sonkajärvellä. Muutamia sieltä on saatu nurinkin, tosin minun eteen ei yhtään.
Nuotiohan se on melkein ensimmäisenä tehtävä.
Sunnuntaina kävin viimeisen kerran. Huomasimme heti, että meiltä oli edellisellä reissulla unohtunut yksi passimies pariksi viikoksi tien varteen.
Minna on koiria käyttänyt koiria lenkillä, mutta
taukoa on joutunut pitämään lentsun takia.
Nyt tässä on aikaa ottaa rennosti.
Puuma osaa nauttia aina lämmöstä ja rauhasta.
Aada on joutunut olemaan tarhassa liki pari viikkoa, kun molemmat olemme sairastelleet flunssaa. Niinpä nyt otetaan kaikki irti sisätiloissa.
MM-kilpailuja katsotaan 'yhdessä' alakerran sohvalla.
Keskiviikkona vietiin verkot takaisin jään alle.
On taasen erikoiset jääolosuhteet. Teräsjää kaukana, kohvajää sulaa ja avanto laajenee. Avannot eivät olleet jäätyneet juurikaan kuukauden aikana.
Helppo nakki!
Malva meinasi tosin hermostui, kun ei päässyt Jyrkin luo.
Nyt vain odotellaan kalaa ja kesää.
Ilmeisesti Jurvan reissulta sain hankittua oikein kunnon lentsun. Nokka vuotaa, palelee, hiostaa, yskittää, päätä särkee. Onneksi ei yskän takia ole maha ruikulla.
Aamusta lähdettiin jauhamaan paaleja hiehoille. Heti alkuunsa tyssäsi hommat, kun huomasin öljyvanan lumella. Ohjaussylinterin letkusta tuli öljyä enemmän kuin nokasta räkää.
Puhelin kouraan ja soitto Mikalle. Onneksi siellä oltiin sen verran lentsusta selvitty, että lupasi letkun tehdä. Olikin semmoiset liittimet, että ei sorvaamatta onnistunut.
Letku paikoilleen lumimyräkässä ja kokeilemaan. Voihan räkä! Ilmeisesti sylinteriin tuli nyt kunnon paineet, joten toinen letku korkkasi. Eikun takaisin letkun tekoon.
Toinen letku paikoilleen ja kun kiinnikkeet sai tongittua lumesta, kokeilemaan. Jeee!
Kuivia kamppeita päälle ja töihin. Persus märkänä sain silputtua paalit ja lopultakin pääsin lääkitsemään itseäni.
Olo on kuin nyrkkeilyottelun jälkeen, mutta kyllä se siitä.
Lumitilanne ei oikein salli katsella jäniksiä koirilla. Eivät pysty uimaan pehmeässä lumessa. Joka aamu Aada tsekkaa pihapiirin, onko siinä yön aikana liikkunut rusakko.
Jos jälkiä ei löydy, täytyy keksiä muuta mielenkiintoista seurattavaa.
Boksin ikkunasta on hyvät näkymät parvekkeele.
On nämä sen verran pieniä, ettei niitä kannata haukkua. Eikä edes jää jälkiä seurattavaksi.
Niinpä voikin sitten asettua päikkärille alakerran sohvan selkänojalle.
Tästä on mukava vilkaista ikkunasta takapihalle.
Lupauduttiin Arin kanssa tuomareiksi Arpalle Mööpeliajoihin Jurvaan 9.-10. kuluvaa kuuta. Matka oli sen verran pitkä, että starttasimme reissuun jo perjantaina.
Matka meni mukavasti kuskia vaihtaen ja muutamalla kahvittelulla. Ilmoittaumassa olimme neljältä, mutta koneet saivat kuntoon vasta viiden jälkeen.
Majoitus oli meillä samassa paikassa. Huone oli iso kuudella petillä, joten tilaa oli meille kolmelle.
Jo perjantaina sää pyllähti plussalle, joten lauantain keli oli haastava. Lumet tippui puista ja metsässä oli jäniksen kanto hanki, eikä jälkiä näkynyt ainakaan minun maastossa.
Ajettava kuitenkin löytyi.
Tässä vaiheessa suu oli vielä hymyssä, mutta ajo kesti vain kymmenen minuuttia. Ei pystynyt koira ajamaan metsässä. Toista ei sitten ylös saanutkaan.
Toisenakaan päivänä ei minun maastossa löytynyt edes ensimmäistäkään jänistä.
Ei ollut Arpan Ratollakaan kummoisempi maasto. Yksi ajo ja pisteet rapiat neljäkymmentä.
Toisena päivänä sitten rävähti. Kunnon maasto ja kaksi ajoa pistein yli yhdeksänkymmentä.
Illalla saattoi Rattokin tyytyväisenä valloittaa Arpan petin.
Ylituomarina oli Sotkamosta Jouni Remes.
Loppupalaverissa tuli paha kömmähdys järjestäjille tuloslaskennassa. Raton pisteet olivat jääneet ilmeisesti metsään. Jounikin sen huomasi ja Ari esitti kuuluvan vastalauseen.
Tarkistuslaskenta kesti yli puoli tuntia. Palkintoja kerättiin takaisin, koska Ratto sijoittui lopulta seitsemänneksi.
Lopulta saatiin Arppakin estraadille.
Komeat oli palkinnot kotiin vietävänä.
Onneksi Jouni otti autoonsa lasipöydän. Meillä olisi saattanut muuten kotimatkalla ahdistaa.
Viimeinen yö ei sitten ollutkaan leppoisa. Yksi köhi, toinen yski ja kolmannella kramppasi jalat. Onneksi oli mulla sen verran lääkkeitä, että nukuttuakin saatiin.
Aamulla ei paljon naurattanut. Meillä oli maksettu aamiainen ja luvattiin valmistaa seitsemäksi. Kaikki ovet olivat lukossa, eikä ketään saatu hereille. Vartin yli petti hermot ja lähdimme etsimään jotain kahvipaikkaa.
Matkalla selvisi, että kokki oli nukkunut pommiin.
Kaikesta huolimatta muistoja kerryttävä reissu, josta riittää nuotiojuttuja tuleville vuosille.
Mielenkiintoista on seurata eri puolueiden vaalilupauksia. En ole yleensä osallistunut politikointiin enkä ottanut kantaa eri lupauksiin.
Tällä kertaa teen poikkeuksen luettuani Maaseudun Tulevaisuuden.
Kuva lainattu maanantain lehdestä.
Vielä kun saisi kotiin ruoan ja siivouspalvelun (tietenkin ilmaiseksi).
Päävihreät lupaa kuitenkin kuusi hyvää ja kahdeksan kaunista maaseudulle ja maataloudelle. Tuntematonta lainatakseni toivon, että vihreät hakkaisivat päätään suomalaiseen mäntyyn (jos uskaltavat mennä ojan yli metsään) niin lujaa, että järki palaisi.
Kirjatkaapa puolueiden vaalilupaukset ylös ja tarkastelkaa, mitä tapahtuu vaalien jälkeen. EI MITÄÄN!
Voisitteko jakaa kuvaa sosiaalisessa mediassa tai linkkiä blogiin? Itse en somea käytä. Kaikille ei kuitenkaan kyseistä lehteä tule?
Viime ajat on ikäänkuin nukuttu talviunta karhun tapaan. Elohopea jököttää yli parikymmentä astetta nollan väärällä puolella.
Ulkona vain sen verran että puita uuneihin ja Minna pinkaisee hiehoja hoitamaan.
Mehtäyksestä voi vain haaveilla uuninpankolla. Lunta yli puoli metriä eikä kantoa ollenkaan. Aada kyllä aina pungertaa p-alenkillä pöpelikköön jälkiä pitkin. Hihnassa pitää tuoda pois, mutta reissun jälkeen haluaa hyvittelyä.
Kalastukseenkin tulee kuukauden tauko. Ei pakkasen vaan aikataulujen takia. Seuraavat viikonloput jompikumpi on kiinni muualla, joten eilen nykäisimme verkot pois ja vedimme narut odottamaan parempia aikoja.
Kalojen liikekin on nyt tosi vähäistä. Eilen oli vain yksi 'lättykala'. Onneksi naapuri tykkää laittaa siitä uunikalaa.
Yks iltapäivä oli Minnalla mielenkiintoinen. Aadalle ruoka ja sitten p-alenkille hiihtäen pelloilla. Ison kuusen alta löytyi kuitenkin töpöhännän jäljet, eikä aikaakaan kun ajo alkoi.
Pakkasta oli parikymmentä astetta, mutta ei auttanut vislaus eikä huutelu.
Pimeys ehti tulla, ennenkuin Minna sai Aadan hihnaan isolta ojalta. Toista tuntia kesti ajo.
Pakkasella tiainen tarvitsee TV:n mukaan 120 auringonkukan siementä päivässä,
joten ei ihme, että kippo tyhjenee päivässä. Valkoselkätikalle kelpaa vain pähkinät.
Jäätyneet talipallot kestävät pitkään, mutta menee niitäkin.
Nyt on kulunut jo pari säkkiä siemeniä ja toinen iso pussi pähkinöitä on menossa.
Parvekkeen alle tippuu hieman ruokaa ja siellä käy rusakoita ja ???
Näitä jälkiä en tunnista. Jälkien väli noin metri.
Tunnistaako joku eläimen?
Vuorokauden verran on kuunneltu sulaketaulun räpsintää. Sähköt poikki vähän väliä. Yöllä pätki yhtenään ja aamulla pimeys.
Ei Loiste ole ottanut oppia viime talvesta, vaikka on muka raivannut linjoja. Mikä kiikastaa?
Navettahommat oli vielä aamusta kesken, joten ei auttanut muu kuin pistää agrekaatti pyörimään.
Pitäisikkö Loisteen tuplata 'halvat' siirtohinnat, että täälläkin voisi elellä huolettomasti.
Kesällä katkoja aiheuttavat kuulemma itikat ja pikkulinnut, talvella lumi ja tuuli.
Voisikkohan niitä optioita pistää toimitusvarmuuden parantamiseen?
rusakkojahti Sonkajärvellä minun osalta eilen. Huru-Ukkojen lisäksi mukana oli kaksi Ramia.
Ensimmäisen ajon koirana oli Arppa. Olikin loistava, lyhyt ajo.
Pian paksahti ja Rami roikotteli rusakkoa. Tässä Arppa esittelee ajon loppua.
Sitten laitettiin Arpan Minttu töihin. Ajoon löytyi sekuli, joten metsään mentiin.
Lähdin siirtymään eri passiin, mutta latauksen merkkivalo räpsähti palamaan. Konepelti auki ja sitten tehtiin syntiä. Remmi poikki! Mikäpä siinä muu auttoi kuin lähteä yrittämään Kajaaniin. Puhallin pois, kaikki mahdolliset vemputtimet kiinni. Oli raittiin puoleinen matka, mutta onneksi siivet pyöri sähköllä. Niinpä moottorin lämpö ei onneksi noussut liikaa.
Pörhöllä pääsin heti sisään, kun asentaja antoi apuvirtaa tyhjälle akulle. Siihen loppui hyvä mieli. Laturin vapaakytkin jumissa, kiristäjä rikki. Kiristäjää ei löytynyt, joten vuokra-auto alle ja kotiin.
Ari oli vielä ampunut toisen rusakon.
Onneksi auto on nyt kunnossa ja Minna lähti hakemaan sitä. Minun piti jäädä kotiin oottelemaan purukuormaa.
Tämmöistä tällä kertaa.
Pari viikkoa sitten Aada asusteli pääosin sisällä. Ruokapöytään ei koskaan tullut kerjäämään makupalaa, mutta
yks ilta armas puoliskoni oli hyvällä tuulelle ja toi boxiin iltapalaa. Aada tuli tietenkin mukana ja vahtasi hyvin tarkoin joka suupalan. Vaikea oli nieleskellä anovien silmien edessä.
Pian tämän jälkeen Aada joutui tarhaan, kun juoksu alkoi. Meni muutama päivä, että oppi syömään ruokansa heti. Ensi alkuun Tima hotasi kupit tyhjäksi, mutta nykyisin Aada kupille ei ole muilla asiaa.
Rusakot mellastavat nyt joka yö pihalla,
mutta odottakaahan viikko. Eiköhän näihin löydy liikettä päivälläkin.
Tänään lähdimme vielä kokeilemaan jänistystä Timan kanssa. Jälkiä löytyi ja
ei muuta kuin hakemaan.
Ensin tutkittiin tietenkin aurattu tie. Sitten lähdettiin metsän puolelle jälkeä pitkin.
Lunta on tullut reippaasti, eikä kantoa ole yhtään. Jalat ei yllä edes maahan, joten uimalla.....
Pian Tima totesi, että tilanne on toivoton. Vähän näytti, että juoksukin on alullaan. Tarhassa kun yksi aloittaa, muut seuraavat perässä.
laskimme (Jyrkin kanssa) laulellen viime lauantaina.
Tänään kalakaverille iski lentsu, joten Minna innostui mulle kaveriksi jäälle.
Ilma oli lupsakka, eikä avannot olleet jäätyneet.
Vettä oli tosin paikoin noussut jään päälle viitisen senttiä.
Ahtihan soi antejaan tarpeeksi kahteenkin talouteen.
Toivottavasti kalaa tulisi jatkossakin.
Huomenna tulee apulannat ensi kesäksi, joten lähdimme aamupäivällä valmistelemaan paikkaa.
Eilen illalla ammuin rusakkoa hämärissä (puoli pimeässä), mutta en sitä löytänyt. Pimeässä en halunnut pistää koiraa perään.
Aada häippäsi pian työmaalta, mutta ilmestyi pian takaisin kantaen
rusakkoa. Joko Aada tappoi sen tai se oli juuri kuollut, koska ei ollut yhtään jäykistynyt ja vertakin valui. Epelin nokka on kyllä kunnossa, kun jäljesti illallisen rusakon.
Näytettyään meille, ei halunnut saalistaan luopua.
Hyvin loppui tämä vuosi. Toivottavasti vain paranee 2019!
Aamulla löytyi jäniksen viime yön jäljet pellolta ja pitihän se Aada viedä tutkimaan.
Minä kaiken varalta passailemaan ja Minna otti sukset alle.
Eipä tarvinnut Minnan juurikaan metsään poiketa, vaan Aada kaivoi yksinään jäbän liikkeelle.
Lunta alkaa olla pikku koiralle tarpeeksi, joten haukkutiheys ei ollut kummoinen. Sitkeästi vaan pari tuntia seuraili ja antoi ääntäkin välillä.
Taitaa tulla ajuri, kunhan vielä ensi syksynä löytyisi joku ajettava. Yhtään en ole vielä raskinut ampua, mutta Aadan kohdalla teen poikkeuksen.
Hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitos, että olette seurailleet meidän tapahtumia boxista!
Männä yönä oli rusakko käynyt nauttimassa yöpalaa AIV:n hitusilla.
Ilmeisesti kuuli jostain liikettä, kun jäi ruokailu kesken.
Aamulla jälkiä oli pihassa siellä täällä.
Pitihän Aadan antaa tutkia jälkiä, mutta minulla ei aika riittänyt metsälle lähtöön.
Oli pakko rempata traktoria päivän näöllä.
Tänään pääsimme kutsuttuina porisemaan nuotion ääreen Pölkyn kutsusta.
Tarjolla oli kahvia, purtavaa ja tietenkin nuotiomakkaraa.
Porinatuokio oli näyttelijä Jussi Vatasen metsäpalstalla.
Jussi Vatanen ja Jukka Heikkinen
Tietenkin piti päästä kuvaan Jussin kanssa.
Kyllä oli lupsakka ja miellyttävä persoona. Aikaa riitti kaikille.
Sitten pistivät Jussin hakkuukoneen ohjaimiin. Ensin ammattilainen näytti, miten puu pilkotaan.
Sitten Jussi pääsi (joutui) puikkoihin.
Pari puuta taisi lopulta päätyä pinoon. Meidän oli valitettavasti lähdettävä vähän kesken kaiken sovittuun tapaamiseen.
Kiitokset Jussi Vataselle, Pölkylle ja Jukka Heikkiselle!
Muutamia kuvia ensin ei niin perinteisestä kissa ja koira tilanteesta.
Syödään samasta kupista kätisemätä,
sitten ettonet Minnan kanssa.
Niinpä lintulaudoilta on lintujen hyvä nauttia pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä.
Aamulla Minna Lähti noutamaan kunniakirjaa Pro Agrian kut
susta. Hymy huulilla palasi ruusun ja plakaatin kanssa.
Aadan kanssa olemme testailleet vanhaa
ja uutta sohvaa.
Hyviä molemmat.
Olen muutaman kerran kokeillut jalan kestävyyttä Timan kanssa.
Hyvin on ajoja lähtenyt lyhyellä haulla, mutta lyhyeksi ovat jääneet. Eiköhän se siitä parane, kunhan saadaan harjoitella.
Tällä hetkellä vain päivä metsässä tietää kahta päivää sohvalla.
Aada oli minulla pari päivää kaverina, kun Minna kävi Kuopiossa katsomassa KALPAn ottelun.
Snookeria katselimme boxissa,
mutta ei kauan jaksanut Aadaa kiinnostaa.
Lintulaudallakin alkaa olla vilskettä. Lajeja alkaa olla aikamoinen määrä. Tali-,hömö-, sinitiainen, pikkuvarpunen.
Tänään bongasin harvinaisuuden.
Minun tunnistuksen mukaan valkoselkätikka kävi jo monta kertaa pähkinöillä.
Lieköhän miten erittäin uhanalainen?
Ei varmaankaan enää tällä iällä pitäisi oikein retostella metsällä. Päätimme Minnan kanssa nauttia aamupalan nuotiolla ja antaa Timan etsiä vieterikinttua.
Aamulla veti maan jäähän, joten ilmeisesti jälki oli paketissa. Muutamassa kohti hieman haisi, mutta ei vaan valkoinen jänis suostunut lähtemään liikekannalle.
Sitten löytyi tosi kuuma jälki ja minäkin taisin innostua liikaa. Hyppäsin ojan yli tielle ja kantapään alla petti maa. Pohkeassa tuntui karmea napsahdus. Siihenpä loppui kiire. Onneksi auto oli likellä ja pääsin känkkäämään penkille.
Minna sai lopulta Timan kiinni ja minä vänkärin penkillä kotiin.
Paltamosta saatiin apua ja nyt kompuroidaan
kyynärsauvoilla sisällä. Toivottavasti tarvitsen niitä vain muutamia päiviä enkä viikkoja.
Tällä hetkellä hymy on tiukassa naurusta puhumattakaan.
