Aamun avaus

  Olin tänä aamuna lähdössä ajokokeisiin tuomariksi. Puoli kuudelta kurkistin ulos ja äkkiä etsimään toppapukua päälle. Yöllä oli satanut räntää ja lunta maahan asti.

   Vain tiet olivat mustana. Oli odotettavissa mielenkiintoinen päivä, ovatko jänikset miten liikkuneet.Minun kohdalta tuli lyhyt reissu. Koiran ohjaaja luopui jo reilun tunnin jälkeen. Olin kotona jo yhdeksältä. Näin tällä kertaa.

  Muissakin maastoissa maa oli valkoinen. Ristijärvelläkin maa oli lumen peitossa.

  Kuvan laittoi Ari Mustonen.

Hertta

 Torstaina tuli JP Helsingistä mukanaan Lotta ja meidän puolivuotias kasvatti Hertta (kutsumanimi). Eilen lähdettiin sitten kokeilemaan jänistä Hertan maisteltavaksi.

  Lotta (11v) sai ajon ja hyvin ajoikin. Hetimiten näin jäniksen kahdesti, mutta liian kaukaa meni. Meni JP:n ohi, mutta passipaikka oli sen verran metsässä, että näki vain koiran.

  Aikani istuskelin repulla, kunnes jänis tuli hollille.

  Hertta haisteli kyllä ja hieman retuuttikin, mutta oli uusi tilanne.

  JP aukaisi jäniksen ja Hertta makusteli verta.

  Herkkupalat olivat niin uusi kokemus, että piti syöttää kädestä palasina. Veri kiinnosti enemmän ja sitä latki jonkinverran.

  Saatiin, mitä lähdettiin hakemaan. Hertalle hajuja ja makupaloja.

  Jospa sai hyvät muistot ja hajut.

Bitti Belladonna

  Eilen käytiin perinteinen Kainuu-Savo ystävyysottelu beagleilla. Kainuu antaa aina mahdollisuuden nuorille koirille. Niinpä pitkästä aikaa ehdotin kokeeseen Bittiä. Bitti hyväksyttiin Kainuun joukkueeseen.

  Minulla iski karmea flunssa, joten Minna lähti koiranohjaajaksi ja minä jäin pureskelemään kynsiä kotona. Minna ei ole paljon toiminut metsässä Bitin kanssa, niinpä ilmassa oli kysymyksiä.

  Lauantaina oli illalla kokoontuminen Ristijärvellä. Ylituomari Erkki Savolainen piti tuomari puhuttelun ja arvottiin maastot valmiiksi.

  Sunnuntaiaamuna Ensimmäinen maasto oli outo ennenkokematon ainakin Minnalle. Hyvin koe kuiteskin alkoi, ajo alkoi puolessa tunnissa ja minuuttejakin kertyi 87. Kiinniotto onnistui mainiosti Minnalta. Joskus minullakin on siinä ongelmia.

  Toisen erän maasto oli Arpalle tuttu, mutta ilma lämpesi ja vettäkin ravautti kuuroista kunnolla. Jänis jökötti kuusen persiessä, eikä suostunut lähtemään liikkeelle. Lopulta Bitti ilmeisesti astui päälle ja lähtö oli railakka. Sadekuuro sotki pahasti ajoa, eikä minuutteja tullut kuin 29.

  Muillekin koirille olosuhteet olivat haastavat, mutta Bitti selviytyi parhaiten. Tuli kokeen ykkössija.

  Kainuu voitti ottelun ja kun Bitti oli ykkönen, kiertopalkinto komeilee hyllyssämme vuoden ajan. 

  Tulostaso ei muodostunut kovin hyväksi.

  Yksi BEAJ2 (Bitti 54.08), yksi BEAJ3 (Kuusipihan Urho-Voitto 41.13) ja loput nollatuloksia.

  Tässä vielä eka erän ajo, yksi Bitin parhaista.

  Kiitokset kokeen järjestäjille, että annoitte Bitille mahdollisuuden.

  Kiitokset Bitille ja erityiskiitokset Minnalle!

  

  

Osmangan Erä ry:n riistakosteikko

   Kosteikon ensimmäinen vaihe on saatu tältä erää päätökseen. Nyt odotetaan, että ELY käy tekemässä Raappananmäen tien alituksen. Näin saadan kaikki vedet kulkemaan kosteikon läpi.

  Kaikki kuvat ovat Juha Siekkisen ottamia ja meillä on lupa käyttää kuvia.

  Minä kuskailin talkoilla tehtyjä nippuja ja rankoja kosteikolle.

 

  Kaivinkone kantaa ja sijoittaa puut uomiin keräämään veden tuomaa irtomaata ja toimivat samalla ötököiden kasvualustana.

  Penkkojen annetaan nyt painua talven yli. Mutaa on sen verran paljon, että muotoilu jää ensi kesään.

  Tältä näyttää konetyön jälkeen.

  Kuvan alareunaan tulee riistapelto.

Rankka viikonloppu

  Lauantaina oli Kainuun Beaglekerhon mestaruuskoe. Olimme ilmoittaneet Aadan ja

Bitin.

 

  Tuomareita oli saatu hankittua neljä kappaletta. Viime maanantaina alkoi puhelinrumba. Ensimmäinen tuomari ilmoitti jäävänsä kotimieheksi. Pian toinen sairastui koronaan. Perjantainaaamuna sairastui vielä kolmas flunssaan. Siinä selattiin tuomarilistaa ja soiteltiin kymmeniä puheluita. Mietimme jo toisen koiran jättämistä kotiin, mutta viime tipassa Pirjo lupautui tuomariksi.

  Kaikilta osin koe ei mennyt putkeen. Bitti ei onnistunut saamaan jänistä liikkeelle. En tiedä oliko vika koirassa vai maastossa. Neljän tunnin aikana merkkasi vain kerran tien penkalla.

  Aada onnistui huomattavasti paremman. Jänikset löytyivät suht hyvin. Ensimmäinen ajo oli liian lyhyt ykkösen pohjiksi. Toinen erä meni paljon paremmin.

  Aadan pisteet oikeuttivat tulokseen BEAJ2:een ja sijoituskin oli kokeen kolmas. Hienoa!

  

  Bitti oli ainoa, joka ei saanut ajoa. Sijoitus oli viimeinen, mutta sai kuitenkin osallistumisesta pienen pytyn.

  Sunnuntaina oltiin molemmat tuomareina ajokoirien kerhon kokeessa. Meidän maasto oli kokeessa mukana ja kun Minna aikoi mennä koepaikalle, minä sain luvan nukkua tuntia pitempään. Heräsin kuiteskin jo neljältä Minnan lähtöön.

  Tuttu koira tuli kokeilemaan. Jänikset löytyivät hyvin (kolme piti etsiä), mutta koiralla ei ajot kulkeneet. Oisko ollut vikaa nenässä, vai

toiko suruvaippa huonoa onnea, kuten uskotaan.

  Harjoituksia ja kokeita jatketaan niin tuomareina kuin omilla koirilla. 

  Tällä iällä alkavat nuo peräkkäiset herätykset yöllä vaatia veronsa, joten päätin pitää tänään pyjamapäivän.

Syksyn paras päivä

  Aamusta löysäsin Bitin hakemaan melkomoisen aikaisin. Haku kesti muutaman minuutin ja sitten mentiin. Aluksi puoli kilometriä tietä pitkin. Ei haitannut, vaikka auto ajoi jäniksen ja Bitin välissä. Välillä metsässä, välillä tiellä. Tieajoa kertyi varmaan kilometri, mutta kaikki vaan Bitti selvitti. Ajoa kertyi vajaa parituntia, ennenkuin sain Bitin hihnaan. Kävi sen verran kuumana vielä, ettei kelvannut mitkään makupalat.

  Sitten vaihdoin pannan Timalle ja menoksi. Mielestäni ajoi kahta jänistä, mutta ääntä tuli vain haukku silloin toinen tällöin. Minna laittoi viestin, että ota kiinni, niin katsotaan peräpäätä. Jos koiralla ovat anaalirauhaset täynnä, kivun takia koira ei pysty haukkumaan. Melkoista moskaa Minna sai pois. Mikäli ehtivät tulehtua, pian seuraa kurkkutulehdus. On muuten karmeen hajusta. Ensi viikolla testaan, auttoiko tyhjennys.

  Matkalla mökille kävimme katsomassa kosteikon edistymistä. Maanantaina työt aloitettiin palaverilla. Sitten alkoi tapahtua.

  Kyllä siellä on kokenut kuski kaivurissa.

  Yläosaan tulee riistapelto.

  Kosteikon edistymiseen on helppo tutustua tieltä käsin liki Osmankajärveä.

  Mökillä oli tarkoitus värkätä lopultakin veneelle kunnon teline. Pihalla odotti ikävä yllätys,

ilmeisesti koukkunokka oli tappanut aikuisen ukkoteeren. Matilta kuulin, että toisessakin paikassa oli ollut höyheniä.

  Kotona Minna lähti puolukan poimintaan ja löysäsi Aadan jaloittelemaan. Tulikin kunnon reissu. Hyvin kiertelija kysäisin Minnalta, kokeilenko ampua Aadalle syksyn ensimmäisen. Lupa tuli ja äkkiä hynttyyt niskaan ja passiin. Hyvä että sain patit haulipyssyyn, kun jänis tuli nokan eteen.

  
  

Talkoot

  Lauantaina pidettiin Osmangan Erän talkoot meidän pellon reunalla. Tarkoitus oli tehdä puunippuja sijoitettavaksi tulevaan kosteikkoon. 

  Paikalle saapuivat Hannu Tervonen, Hannu Moilanen, Paavo Moilanen, Matti Tolonen, Lea Tolonen, Minna Niemi, Mikko Leinonen ja mie. Hommia olisi riittänyt isommallekin porukalle. 

  Hannut sahasivat puita nurin ja Minna ja Mikko lastasivat rangat trukkipiikille. Minä kuskasin puut sitomispaikalle, missä Paavo puristi niput kasaan ja Matti ja Lea hoitivat sitomisen.

  Kolmen metrin nippuja tehtiin reilut viisitoista kappaletta.

  Kun homma saatiin sujumaan, niput valmistuivat yllättävän nopeasti, joskin välillä taisi muutamilla paita kastua.

  Ehdittiin kasata vielä 3-5 metrin rankoja varastoon.

  Tyytyväisinä lopettelimme urakan. Ilma oli hyvä. Onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä. Maanantaina kuulemme, riittävätkö tarpeet.

  

   

Koirille aukesi taivas

tänään. Viitisen astetta lämmintä ja raikas pohjoistuuli. 

  Helteet lopultakin ohi, joten koirien juoksuttaminen pitempäänkin onnistuu.

  Bitti autoon ja Jyrkin kanssa menoksi. Ei kauan mennyt, kun ajo alkoi. Railakkaa menoa heti, jänis ilmeisesti kuuli minun liikkeen ja pinkaisi pellolle pitkään heinikkoon. Ei paljon auttanut jatkossa, vaikka veteli pitkin teitä ja mökkien pihoja.

  Satuttiin vielä vahingossa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Saimme annettua Bitille palkinnon upeasta ajosta.

  Väliin piti vilkaista ja kuunnella, mitä Aada touhuaa. Sama meno oli sielläkin. Oli mukava kuunnella kahden koiran ajoa yhtä aikaa.

  Minna sai Aadan kiinni, joten oli aika käyttää vielä Tima metsässä. Timalle sattui pieni ajettava ja se kierteli Aadan ajojälkiä. Ei syntynyt oikein kunnon rallatusta.

  Huomenna on päivä uusi ja vasta antoisa eka päivä ohi.
  

Ahti soi antejaan

  Eilen pääsimme lopultakin Jyrkin kanssa kalastelemaan. Olimme suunnitelleen reisua pitkään (liiankin pitkään). Viime reissulla huomasimme toisen airon olevan poikki. Toimme sen mökille korjattavaksi.

  Innoissamme meistä kumpikaan ei muistanut ottaa airoa mukaan, vaikka reppu oli tavaroista täynnä. Jollan luona raavittiin toveroinen puupäätä. Onneksi repussa oli retkikirves, jolla saimme tehtyä karkean airontekeleen.

  Ilmeiseti Ahti sääli meitä ja antoi parastaan.

  Jyrki sai hieman isomman hauen, joten pistimme pillit pussiin. Hätäairokin toimi tyydyttävästi ja saimme kalaa tarpeeksi.

  Kyllähän meillä vitsit lensi ja nauroimme maha kippurassa.

  Tämmöinen retki säilyy mielessä pitkään. Sitä varmaan naureskellaan kauan.

 

Yön kulkijoita

   Muutama yönä olen yrittänyt mökillä saada selville tunnistevalon syttymisen puolen yön aikoihin. Mietin, onko liikkeelä rosmo vai mikä.

  Tänään melkoisella varmuudella paljastui yöllinen kulkija. Tosin nyt nälkä yllätti keskellä päivää.

Kauanko kestää

 kolmen kilometrin matka mökiltä kotiin, jos

keskellä tietä täysperävaunurekka aloittaa kuorman teon tukki kerrallaan. Oiskohan ollut tuorehko kuski. Ei ollut näkevinään, kun yritin mennä pyytämään kohteliaasti,että antaisi hieman tietä.

  Voin kertoa, että matkaan meni aikaa yli puolitoista tuntia.

  Metsätiet ovat tehty palvelemaan muutakin liikennettä kuin metsätaloutta. Nykyisin teillä liikkuu paljon mökkiläisiä, marjastajia, ym.

Loma ohi

  Joka kesäinen lomareissu Savoon on ohi. Ensin pyyhkäisimme Matin ja Maijan luo Saahkariin. Kahvien ja ruokailun jälkeen suunnistimme Matin kanssa heti Unnukkajärvelle uistelemaan.

  Tuomisina oli pari mittakuhaa ja yksi hieman parempi hauki.

  Illalla teki sauna gutaa ja minäkin höyrähdin uimasille, oli helpompi mennä äkkisyvältä rannalta.

  Tiistaina kokeiltiin jigausta. Minullakin jigejä on pyörinyt jos minkälaista pakeissa, mutta en ole oikein sisäistänyt tätä kalastusmuotoa. Sain kuitenkin muutaman ahvenen, ei kuiteskaan iskenyt tulta jigaus.

  Sen verran sain kuitenkin uisteluun kipinää, että ostin oikean uisteluvavan ja muutamia vaappuja.

  Kiitokset Maijalle ruokahuollosta ja Matille mukavista päivistä vesillä.

  Keskiviikkona alkoi kotimatka, tosin yön yli oltiin Kuopiossa Jukan ja Mervin luona. Torstaina käytiin torilla kansainvälisillä ruokamessuilla. Eipä sieltä mitään ihmeellistä löytynyt.

  Takapihalla

  

  Jukka kaivoi varastosta sähköavusteisen polkupyörän.

  Eihän siinä vastustelu auttanut, pakko oli hypätä satulaan ja kokeilla.

  Onneksi kompurointi tapahtui piilossa, eikä tallentunut videolle. Pitihän vielä käydä tarkastamassa hyppyrimäet.

  Kotona huomattiin, että Rantosuon apilikot olivat kasvaneet yli odotusten. Ei sinni antanut periksi jättää niitä talven alle, vaan pakkohan ne oli pistää paaleihin. 

  Rehua ei olisi enää tarvinnut, mutta ompahan särkymän varaa. 

 

Tulvia

   Eilen oli pienoinen tulvapäivä. Ensin meni talon vesiputki kellarissa poikki. Onneksi Minna kuuli alhaalta kuuluvan kohinan. Vettä oli lattialla jo puolikymmentä senttiä. Kaikki hanat kiinni ja pumppu pois päältä. Onneksi löytyi varastoista uusi osa. Tunnin päästä kaikki oli jälleen kunnossa.

  Sitten iski kunnon ukkosmyräkkä päälle. Jyminää ja salamoita oli komeasti. Vettä tuli yli kaksikymmentä milliä alle tunnissa ja vaakasuoraan mahtavan puuskan mukana. Pihalla olisi ainakin Sub-laudalla voinut seilata.

  Tänään aurinko yrittää pilkistellä, mutta tuuli kovaa. Tavaroita saa kantaa piiloon pihalta.

Kuhakunkku 2. päivä

  

  Toinenkaan päivä ei nostanut meidän sijoitusta.

  Veneitä taisi olla hieman enemmän kuin perjantaina, olihan kyseessä pääkilpailu.

  Lähtö oli aika raju. Kaikki yrittivät ehtiä ensimmäisenä eilisille ottipaikoille. Me päätimme kokeilla Paltaselkää eilisen Mieslahden sijaan.

   Mekin syöksyimme täysillä mukaan. Alkoi vaappujen kokeilu pinnasta, välivedestä ja syvältä. Kaloja näytti olevan, mutta ei meillä tärpännyt. Kävimme kaikki Matin vaaput läpi ja minunkin aatamin aikaiset pistin uimaan.

  Muutamia haukia saatiin, ei kuitenkaan eilisen kaltaista mörköä.

  Paras saalis oli Matin kuha, valitettavasti ei ollut mittakuha.

  Komean näköinen oli veneiden paluu punnitukseen. Meidän tapaan moni ajoi punnituksen ohi, joten heilläkään ei ollut punnittavaa.

  Olipahan mielenkiintoinen ja hieno kokemus. 

  Minulle parasta antia oli, kun Matti opetti minulle vetouistelun niksejä. 

  Kiitokset Matille, Jukalle ja Jyrkille venepaikasta!     

P.S. Ensimmäisen päivän sija: jaettu 110:s 

       Toisen päivän sija: jaettu 6:s

 

Kuhakunkku

  Viime kesänä heitin Matille vitsinä, eiköhän me lähdetä ensi kesänä Kuhakunkkuun. Kait se johtui siitä, että saimme mukavasti kuhia Unnukasta.

  Talven aikana osallistuminen alkoi kypsyä ja tässä sitä nyt ollaan.

  Kisaan osallistutaan leikkimielellä, vaikka voitto onkin aina haaveena.

Osallistujia on yli 280 venekuntaa.

 

Onneksi Jyrki antoi venepaikkansa meille lainaan, joten saimme veneen pelipaikoille.

  Oikealla veneen omistaja Matti kippari Jukan kanssa.

  Tässä vaiheessa meitä makeasti nauratti, vaikka ilmassa oli sateen tuntua.

  Kippari oli hieman vakavammalla tuulella.

    Väkeä oli kisapaikka mustanaan.

  Lähdössä jäimme konkareiden jalkoihin.

     Päätimme suunnistaa Mieslahteen hieman rauhallisimmille vesille tuulen takia.

  Ensimmäinen saalis oli minulla kaksi alamitta kuhaa. Sitten Matti sai pienehkön hauen.

  Poliisitkin olivat tarkkailemassa tapahtumaa.

  Yksi pieni kuha saatiin, mutta sitten jysähti Matilla

  Minun piti pyytää Mattia nostamaan hauki haavilla veneeseen.

  Järjestäjien antama mitta ei riittänyt, peto oli yli 120 senttiä

  Paino oli yli kymmenen kilon. Matti pääsi kymppikerhoon.

  Emme sijoittuneet likikään kärkeen, paremminkin häntäpäähän. Siitä huolimatta upea päivä hienojen kavereiden kanssa.

  Onhan edessä vielä toinen päivä!

  

  

 

?