Rankka viikonloppu

  Lauantaina oli Kainuun Beaglekerhon mestaruuskoe. Olimme ilmoittaneet Aadan ja

Bitin.

 

  Tuomareita oli saatu hankittua neljä kappaletta. Viime maanantaina alkoi puhelinrumba. Ensimmäinen tuomari ilmoitti jäävänsä kotimieheksi. Pian toinen sairastui koronaan. Perjantainaaamuna sairastui vielä kolmas flunssaan. Siinä selattiin tuomarilistaa ja soiteltiin kymmeniä puheluita. Mietimme jo toisen koiran jättämistä kotiin, mutta viime tipassa Pirjo lupautui tuomariksi.

  Kaikilta osin koe ei mennyt putkeen. Bitti ei onnistunut saamaan jänistä liikkeelle. En tiedä oliko vika koirassa vai maastossa. Neljän tunnin aikana merkkasi vain kerran tien penkalla.

  Aada onnistui huomattavasti paremman. Jänikset löytyivät suht hyvin. Ensimmäinen ajo oli liian lyhyt ykkösen pohjiksi. Toinen erä meni paljon paremmin.

  Aadan pisteet oikeuttivat tulokseen BEAJ2:een ja sijoituskin oli kokeen kolmas. Hienoa!

  

  Bitti oli ainoa, joka ei saanut ajoa. Sijoitus oli viimeinen, mutta sai kuitenkin osallistumisesta pienen pytyn.

  Sunnuntaina oltiin molemmat tuomareina ajokoirien kerhon kokeessa. Meidän maasto oli kokeessa mukana ja kun Minna aikoi mennä koepaikalle, minä sain luvan nukkua tuntia pitempään. Heräsin kuiteskin jo neljältä Minnan lähtöön.

  Tuttu koira tuli kokeilemaan. Jänikset löytyivät hyvin (kolme piti etsiä), mutta koiralla ei ajot kulkeneet. Oisko ollut vikaa nenässä, vai

toiko suruvaippa huonoa onnea, kuten uskotaan.

  Harjoituksia ja kokeita jatketaan niin tuomareina kuin omilla koirilla. 

  Tällä iällä alkavat nuo peräkkäiset herätykset yöllä vaatia veronsa, joten päätin pitää tänään pyjamapäivän.