torstai 8. syyskuuta 2022

Syksyn paras päivä

  Aamusta löysäsin Bitin hakemaan melkomoisen aikaisin. Haku kesti muutaman minuutin ja sitten mentiin. Aluksi puoli kilometriä tietä pitkin. Ei haitannut, vaikka auto ajoi jäniksen ja Bitin välissä. Välillä metsässä, välillä tiellä. Tieajoa kertyi varmaan kilometri, mutta kaikki vaan Bitti selvitti. Ajoa kertyi vajaa parituntia, ennenkuin sain Bitin hihnaan. Kävi sen verran kuumana vielä, ettei kelvannut mitkään makupalat.

  Sitten vaihdoin pannan Timalle ja menoksi. Mielestäni ajoi kahta jänistä, mutta ääntä tuli vain haukku silloin toinen tällöin. Minna laittoi viestin, että ota kiinni, niin katsotaan peräpäätä. Jos koiralla ovat anaalirauhaset täynnä, kivun takia koira ei pysty haukkumaan. Melkoista moskaa Minna sai pois. Mikäli ehtivät tulehtua, pian seuraa kurkkutulehdus. On muuten karmeen hajusta. Ensi viikolla testaan, auttoiko tyhjennys.

  Matkalla mökille kävimme katsomassa kosteikon edistymistä. Maanantaina työt aloitettiin palaverilla. Sitten alkoi tapahtua.

  Kyllä siellä on kokenut kuski kaivurissa.


  Yläosaan tulee riistapelto.


  Kosteikon edistymiseen on helppo tutustua tieltä käsin liki Osmankajärveä.

  Mökillä oli tarkoitus värkätä lopultakin veneelle kunnon teline. Pihalla odotti ikävä yllätys,


ilmeisesti koukkunokka oli tappanut aikuisen ukkoteeren. Matilta kuulin, että toisessakin paikassa oli ollut höyheniä.

  Kotona Minna lähti puolukan poimintaan ja löysäsi Aadan jaloittelemaan. Tulikin kunnon reissu. Hyvin kiertelija kysäisin Minnalta, kokeilenko ampua Aadalle syksyn ensimmäisen. Lupa tuli ja äkkiä hynttyyt niskaan ja passiin. Hyvä että sain patit haulipyssyyn, kun jänis tuli nokan eteen.


  
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti