Metsästäjä-lehti

  Näin pakkaspäivinä ehtii hyvin perehtyä lehtiinkin kunnolla. Viimeisessä Metsästäjä-lehdessä oli Tikkusen tutkielma susien tappamista koirista. Tulokset ja johtopäätökset olisi jokainen metsästäjä/koiranomistaja osannut sanoa lähes lonkalta.
  1. Tappoja tapahtuu eniten syys-joulukuussa. Tottakai! Metsästys alkaa silloin. Useat koirat ovat 'huonossa' kunnossa kesän jälkeen. Ilmat ovat hyviä ja liikkujia paljon. Talven edistyessä koirien kunto paranee, metsästäjät vähenevät lumen ja pakkasten takia. Pedotkin alkavat löytää muuta ruokaa: haavakkohirviä,-lintuja,-jäniksiä, teurasjätteitä. Sudethan ottavat ruoan sieltä, mistä sen helpoimmin löytävät.
  2. Suomenajokoira johtaa tilastoa. Tottakai! Suomen yleisin rotu, pitkä metsästyskausi. Tässä vertailtiin myös muihin pohjoimaihin. Kokemukseni mukaan suomalainen metsästää suuren osan aikaa yksin. Ruotsalaiset, ainakin tietojeni mukaan, enemmän ryhminä. Kyllähän sudet väistyvät isomman ryhmän läheltä. Metsästäjät ovat hajallaan ja koira likimain porukan sisällä. Hirvikoira on varmaan helppo saalis sudelle, haukkuu paikallaan, eikä kiinnitä juuri huomiota ympäristöön. Mielestäni uhreiksi joutuvat vielä kokeneet ja parhaassa iässä olevat koirat. Parhaat koirat eivät luovuta helpolla kesken kaiken. Etäisyys isäntään saattaa olla kilometrejä, hirvikoirilla jopa kymmeniä.
  3. Vähiten tappoja tapahtuu touko-, kesäkuussa. Tottakai! Metsässä on pedoille ruokaa: hirven-, poron-, peurojen-,ym vasat. Linnunpoikaset, jänistenpoikaset, myyrät, ym.... Koirat ovat tarhassa tai ainakin pihassa kiinni. Tammi-, helmikuussakin koira on helpompi saalis kuin pitkäkinttuinen hirvi paksun lumen takia.
  4. Pihoilta häviää eniten suomenpystykorvia. Tottakai! Pystykorva ei vähässä kummassa nuku kopissa, vaan käpertyy lumihankeen kiepille. Jos susi valitsee saaliin äänen perusteella (Pystykorva), pannaanhan vielä koiralle kilikello kaulaan. Muinoin karhutkin oppivat hakemaan ruokaa lehmänkellon mukaan.
  5. Olisihan mukaan voinut ottaa myös haavoittuneet ja pelastuneet koirat. Niitäkin on tosi paljon.
  Olipahan tutkimus! Sudet tappavat koiran useammin metsässä kuin pihassa! Lähteenä oli käytetty RKTL:n tilastoja (epäluotettava) ja kuntien maaseutusihteereitä (luotteva). Miksi ei kyselty metsästäjiltä, vakuutusyhtiöiltä, eläinlääkäreiltä....
  Miten vahinkoja voitaisiin sitten välttää. Vähentämällä petokantaa, kaatoluvat nopeasti häiriköille. Valtiovallan mielestä ilmeisesti paras tapa on kasvattaa petokanta niin suureksi, että koirametsästys on sitten pakko lopettaa. Muutaman vuoden päästä minäkin ilmeisesti metsästän kotona muistossani. Aamulla lähden sitten jäljestämään kaupunkirussakkoja ja citykaneja.
  Tämmöisiä ajatuksia heräsi tänä aamuna.
  Paras uutinen lopuksi! Kaamos on meillä ohi! Eilen paistoi ensikerran aurinko pirttiin marraskuun jälkeen!

Pannoituksista

  Luin tuossa viikonloppuna lehdestä, että ilveksiä pitäisi pannoittaa parikymmentä lisää. Mielestäni RKTL:n pannoitus himo alkaa olla jo yliampuvaa.
  Suomeen luotiin suurella vaivalla ja isolla rahalla Tassu-järjestelmä. Systeemi on hyvä, jos vain tutkijat uskoisivat kirjattuihin havantoihin. Olin itesekin vuosia petoeläinyhdysmiehenä Paltamon RHY:n alueella. Huomasin, ettei havainnot kirjautuneet tai ne hävisivät bittiavaruuteen. Lopetin tämän vapaaehtoisen ja palkattoman työn toivottomana. Kaatolupiin näillä ei ollut mitään vaikutusta.
  En vihaa petoja, mutta kantojen säätelyssä pitäisi olla muukin järki kuin vihreitten ylivalta.
  Sääliksi käyvät ne pantakaulassa kituvat eläimet. Kuvia on saatu katsoa lehdistä. Miksi ei syytetä pannoittajia eläinrääkkäyksestä? Miksi suojelujärjestöt ovat hiljaa ja salaakuvaavat vain sikoja?
  Jos meillä panta hankaa lehmän/vasikan kaulan verille, on edessä heti tutkinta ja käräjäreissu. Ainakin sakkoja ja pahimmassa tapauksessa eläintenpito kielto.
  Karhukanta on mielstäni siedettävällä tasolla suurimmassa osassa maata. Susikantaa pitää pystyä rajoittamaan ainakin pahimmilla tihentymäalueilla. Susien lukumäärä riippuu siitä, kuka sen ilmoittaa. Joku näitä lukuja manipuloi, enkä usko metsästäjien sitä tekevän.
  Väliin pieni juttu susipuhelimen ajalta.
  Tuttava oli menossa jänismetsälle, kun auton edessä tien ylitti kaksi sutta. Puhelimessa sanottiin, että alueella ei varmasti ole susia! Kaveri tuumasi, että sittenhän voin ampua nuo pari kulkukoiraa. Viiden sekunnin jälkeen kuului hätääntynyt ääni, ei,ei, siellä on liikkunut eilen neljä sutta! Että sillälailla.
  Ilveskanta on jo karannut käsistä. Kaatolupa määrät ovat naurettavia: Paltamoon kolme lupaa. Nämä ammuttaneen parissa päivässä. Paltamostakin ilvekset ovat hävittäneet kaikki kauriit, kymmeniä kissoja ja muutaman koirankin.
  Pian meillä lienee edessä elokuussa julkaisemani runon tilanne.

       Satu, josta tuli totta

Kerron teille pienen sadun,

           jota ehkä joskus kadun.

Vihreä kuin Marsin mies

on tää ministeri kenties.

Sudet saapi koirat syödä,

metsämiestä korville lyödä.

Pedot vain jolkottavat pihalla,

herkuttelevat lemmikkien lihalla.

Hirvet täytyy pedoille säästää,

metsästäjät lomalle päästää.

Pöytään riitä eipä poronlihaa,

nostattaapi maassa herravihaa.

Sisällä ovat naudat, lampaat,

liian terävät on suden hampaat.

Pienet lapset koulutiellä

hiippailevat kauhumiellä.

Aseet joutaa romukoppaan,

vain jäljet pääsee lihasoppaan

Puruluuta koiratkin kaluaa,

suojelua hän vain lisätä haluaa.

Kadonnut on maalaisjärki,

vaikka pöydässä ois' suolasärki.

Maalaistollot olkoot vapaata riistaa,

Hesassa ei pedoista kiistaa.

Kuka miehen päätä kääntää?

Rautalangasta vois' mallin vääntää.

Mielipide tämä on yksin minun,

toivottavasti aatokset on samat sinun.

Pekka

Vanhassa vara parempi

  Oli tarkoitus lähteä kokeilemaan Picon kanssa aamusta, eikö jänis pysy ajossa. Piti kuitenkin ensin tehdä remonttia navetassa tunnin verran. Lomittaja soitti, ettei saa väkirehuja siilosta. Laittelin systeemit kuntoon.
  Minnakin halusi hieman ulkoilla ja aikoi viedä Picon metsään kävelemällä, kylki ei vielä anna oikein hiihtää. Pico ei tiennyt ensialkuun, kumman mukaan lähtisi. Lopulta lähti Minnan jälkeen. Tunnin päästä lähtikin ajo liikkeelle.  Sitten mentiinkin pitkin ja poikin, eikä kertaakaan samaa jälkeä. Sukset suihkien yritin pysytellä ajon mukana, mutta nelijalkaisille keli oli liian hyvä.
  Gepsillä olin kuitenkin ajan tasalla, missä mentiin. Lähimmillään pääsin sataan metriin, mutta vihellys ja kutsuminen vain lisäsi Picon vauhtia. Kolmen tunnin jälkeen luovutin ja lähdin kotiin auton hakuun. Lopulta ajo meni lähelle tietä, ja ehdin sinne talla pohjassa. Kutsuminen pikku hukalta ei auttanut, vaan ajo jatkui. Onneksi on tuo paino pudonnut sen verran, että jaksoin juosta Picon kiinni. Piti tuoda hihnassa autoon, ei olisi vieläkään malttanut lopettaa.
  Melkomoisen hyvin 12-vuotiaalta eläkeläiseltä. Olen kyllä saanut nauttia mahtavista päivistä Picon kanssa. Ihmeen hyvässä kunnossa on Pico vieläkin.
  En saanut kuvia Picosta enkä jäbästä, joten nappasin komean auringonlaskun puhelimeen.

  Meillä vielä kaamos jatkuu. Taloon ei aurinko yllä vielä paistamaan. Eiköhän se vielä paista ennen juhannusta.

Lyhyestä virsi kaunis

  Aamusta kopasimma Jyrkin kanssa, löytäisikkö Nucca jänistä. Kyllä se löytyi puoleen tuntiin, mutta ei oikein kauan pystynyt ajamaan. Intoa oli kuukauden tauon jälkeen liikaa.
  Päätimmä sitten lähteä entiseen malliin järvelle. Oli tarkoitus uittaa pari verkkoa lisää. Narua oli uitettu parin verkon mitta, mutta, mutta....
  Reikää tehdessä luiskahti tuura järveen, vaikka oli naru ranteen ympärillä. Sielläpä nyt jököttää pystyssä kuin kollajan poola!
  Eipä mitään. Parissa verkossa oli kuiteskin kaksi haukea (noin 2 ja 1 kg), ahven 470gr ja pari matikkaa (kuollutta). Syömään päästään hyvillä mielillä.
  Ilma oli suht mukava, ei tuullut juuri lainkaan. Happea saatiin runsain mitoin ja arkihuolet unhoittuu.
  Harrastetaan jatkossakin!
  P.S. Olipahan maukkaita kalapihviä: haukea ja ahventa!

Pohjankartanon kasvatteja

   Sain kuvan Mitzin viimeisen pentueen ainoasta nartusta, Wiivistä. Muistakin on tippunut harvakseen tietoa. Tosin useimmat yhteyden otot tapahtuvat Minnalle Facebookin kautta. Olisi kiva saada tietoja ja kuvia suoraan sähköpostiini (pekanboxista@gmail.com), niin ei tartteisi monen mutkan kautta pyytää lupaa kuvien ja tietojen julkaisuun blogissani. Itse en aio liittyä Facebookiin.

                                                       Wiivin eka jäbä
  Pentueesta (8urosta ja 1narttu) ovat tainneet jo kaikki osoittaa olevansa ajavia koiria. Valitettavasti kaksi on lopettanut ajamisen. Huippulahjakkuus (25 jänistä jo) kuoli tapaturmaisesti ja toinen piti lopettaa erittäin harvinaiseen sairauteen.
  Aikaisemmista pentueista (Picolta ja Mitziltä) on käyttövalioita. Yritän etsiä kuvia ja laitella niitä  tänne.
  Pyhiksi lupailee jo lauhtuvaa, joten eiköhän Saaga ja Nucca pääse metsälle. Jäniskanta on meillä aivan huippuluokkaa, joten sitä voi pienentää, ettei iske sitten joku tauti.

Lomittajan kertomaa

  Tänä aamuna tuli meille uusi/vanha lomittaja. Olin navetassa opastamassa hommeleita ja samalla porisimme kaiken maailman asioita.
  Sitten paukaisi Jarmo uutisen. Viime syksynä sudet olivat tappaneet häneltä kahdeksan vuotiaan harmaan hirvenhaukulta. Paikka oli aivan kylän pinnassa.  Tällä menolla hirvenmetsästys loppuu pian. Hirvikanta räjähtää käsiin. Samalla petokanta kasvaa hallitsemattomasti
 Kuka korvaa metsävahingot? Kuka lohduttaa hirvikolareissa kuolleiden omaisia? Kuka korvaa koirien omistajille vuosien työn ja lemmikin menetyksen? KUKA?
 Vihreätkö? Luonnonsuojelijat? HAH,HAH,HAA!!!!!  
 On tämä perseestä tämä suomalainen petopolitiikka.
 Mielipiteeni tämän hetken petopolitiikasta voitte lukea elokuun 25.8. ja 27.8. julkaistuista runoista.

Lotto

  Aamulla tekstiviesti herätti minut huonosti nukutun yön jälkeen: poikiminen alkanut. Navetassa on lomittaja Minnaa tuuraamassa. Tuli vähän kiirus. En joutanut odottamaan kahvin valumista, joten oli pakko tyytyä capsulo-kahviin (ei vielä ole miun makuun).
  Navetassa olikin kaikki päin persettä. Vasikka oli tulossa takaperin ja selällään. Edellinenkin poikiminen oli tosi vaikea, kolmessa (Minna, Jyrki minä) kiskottiin vasikkaa ulos, kun ei paikat auennut.
  Lehmä nousi ylös, ja vasikka luiskahti takaisin. Jätettiin lehmä rauhaan hermosavujen ajaksi. Asettui onneksi makuulle ja sorkat tulivat näkyville. Sain vetovaljaan liinat sorkkiin ja ryhdyin vetämään. Minna oli henkisenä tukenä vieressä, lomittaja lypsi vielä lehmiä. Hieman vetosuuntaa muuttamalla vasikka pyörähti mahalleen ja tuli yllättävän helposti ulos. Onneksi paikat olivat kunnolla auki!
  Loppujen lopuksi helppo poikiminen. Tuntui melkein lottovoitolta. Niinpä sonnille nimeksi LOTTO.

                                                   Virkeä Lotto
  Yön varmaankin meidän 16-vuotias kissamme vahtii vasikkaa karsinan vieressä.

                                          Tiikeri
    Aamupalan jälkeen asioille Kajaaniin ja Paltamoon. Pihan ja mökkitien linkous ja lopuksi puita sisälle huomista lämmitystä varten. Iltamassa otin jo vartin  ettonet sohvalla.

Raappananmäki koemaastona

  Tänään vahvistettiin tulokset Kajaanin Metsäveikkojen kahden viikon kokeesta. Meillä kävi Nurmeksesta asti kokeilemassa venäjänajokoira Hippua Kirsti. Toisena tuomarina oli mukana Tarja.
  Tulos ei muuttunut ylituomarin pöydässä: 95,25! HUIPPUTULOS!
  Neljäs rotu ja neljäs ykkönen, eikä mitenkään rimaa hipoen.

                                                    Hippu kokeen jälkeen
   Onneksi olkoon loistavalle ajurille ja omistajalle!
   P.S. Kokeen tarkemman kulun voit lukea jutusta Pitkä ajokoepäivä.


 

Pakkaspäivänä

  Elämme vielä täällä kaamosaikaa. Talomme on vaaran pohjoispuolella eikä aurinko pääse paistamaan pariin kuukauteen pihaan. Minkä Kaija (25.11.) kadottaa, sen Heikki (19.2.) herättää. Puusto on kasvanut sen verran vaaran päällä, että saattaa mennä vielä viikko. Järvelle kyllä paistaa komeasti.

  Onneksi ainakin kuu mollottaa komiasti yöllä.

  Linnuillekin kelpaa syötävä näillä pakkasilla. Onpa siinä käynyt jäniskin haistelemassa ruokaa, mutta ei ole uskaltanut koskea maahan tippuneisiin siemeniin.

                                          Kauranjyvätkin käyvät kaupaksi.

                                          Läskistä otetaan energiaa.

                                          Auringonkukan siemeniä menee kilo päivässä.

                                          Jäiset pähkinät ovat kovaa nokittavaa.
  Aamu onkin mennyt uunien lämmityksessä ja kuvien etsinnässä. Nyt täyttyy ryhtyä seuraamaan SM-hiihtoja. Täytyy harjoitella istumalihaksia olympialaisia varten. 

Talvi tuli, eikä mennyt

  Katselin tuossa aamun uutislähetystä. Säätiedotus lupaili kunnon pakkasia koko Suomeen.
  Minua aina ihmetyttää etelän ihmisten valitus, kun ei tule talvea. Minä olen ollut erittäin tyytyväinen syksyyn ja alkuvuoteen. Pakkaset ovat pysytelleet Usassa, eikä luntakaan ole ollut haitaksi asti. Rehupaalit pysyvät sulana, hiehot makoilevat tekemissään 'pesissä' kuusten alla. Ulkoilemaan pystyy kevyellä vaatetuksella.
  Etelästä voisi talvea kaipailevat muuttaa vaikka Huippuvuorille, siellä olisi lunta ja pakkasta. Ai niin! Eihän siellä olisi museoita, oopperaa, ratikkaa. höylättyjä latuja eikä tampattuja rinteitä hiihtohisseineen. Meillä pistetään alle metsäsukset ja lähdetään luontoon umpiselle. Eikä tarvitse pelätä, että joku hörhö hyppää puun takaa mora kädessä. Iltasella voi lähteä otsalampun kanssa lenkille teille, ei pelota sudet eikä karhut. Satunnainen vastaantulija jää porisemaan, eikä käy heti rinnuksiin kiinni vaatien rahaa.
  Pari talvea on etelässäkin ollut kunnolla lunta. Uutisissa sitä kyllä toitotettiin sata kertaa päivässä. Koko etelä oli hätää kärsimässä. Lunta ajettiin urakalla mereen. Sinne meni samalla kaikki roskat, hiekat ja noet. Mitähän Itämeri tästä tykkää? Varmaan menee nämäkin maatalouden syyksi.
  Nyt alkaa uusiutuva energia lämmittää taloa. Puuta kolmeen pönttöuuniin ja leivinuuniin. Illalla pihasaunaan, sielläkin kipakat löylyt löytyvät pilkkeiden avulla.
  Lopuksi muutamia kuvia.

                                                    Kiva haloilmiö

                                         Uinnin jälkeen saunaan

                                                    Verkolla
  Täällä on hyvä asua ja harrastaa!
  P.S. Pääkaupunkiseudulla ilmanlaatu heikkenee välttäväksi jopa huonoksi, kun aamuliikenne kasvaa. Meillä ilmanlaatu ei heikkene päivän mittaan, kun ehkä neljä autoa hyvässä lykyssä näkee tien päällä.

Kylmä reissu

  Tänään oli jo aika käydä kokemassa verkot. Jyrki jouti kaveriksi ja päätimme uhmata hyytävää pohjoistuulta. Pakkasta oli -15 ja tuuli enemmän kuin kohtalainen. Lunta oli tullut sen verran, että avannot olivat liki sulat. Tulihan sieltä mukavasti lähiruokaa: kuha, lahna, kolme ahventa ja kolme haukea. Suurin hauki oli noin kolmikiloinen.

  Verkot piti tuoda mytyssä kotiin sulamaan. Sormet meni niin konttaan, ettei puhettakaan jäällä verkkojen selvittelystä. Lomittajallekin pukattiin yksi hauki.

  Panenpa vielä kuvia yhdestä kasvatista, kun sain tänään luvan kuvan julkaisemiseen. Snobi ajelee Ruotsissa Hassen koirana. Snobi on Mitzin ja Sjulviken's Affen jälkeläinen. Affen omistaa Hans Eliasson Kalixista.

                                                    Hans ja Snobi lähdössä Ruotsiin

                                          Snobista on tullut ajava beagle

Kaikenlaisia kuvia

  Penkasin koneen muistista vanhoja kuvia edelleen. Toivottavasti ette kyllästy näihin.

                                                      Teeri mökin pihalla
   Kotimatkalla sitten löytyi saalistajakin. Kuvat on otettu kännyllä, joten laatu ei ole priimaa.

                                             Maakotka istuskeli männyssä etsien syötävää.

  Vuonna 2011 sihtailin karhua sekä kiväärillä että kameralla, mutta kun ei ollut lupa ampua.
 Muutamia sattumakuvia.

                                          Heijastuskuva ikkunasta

                                         Kostean aamun jälkeen seitit näkyvät hyvin

                                         Auringonlasku kasvihuoneesta kuvattuna

  Joskus on hankala saada ammuttu hirvi kotio. Piti uittaa veneen perässä melkein kilometri ennenkuin saatiin peräkärryyn.

  Vaikka ei ritareita ollakaan, päästiin aikoinaan Ritarihuoneelle hakemaan 25-vuotis palkintoa laatumaidosta.

  Ville, Magi ja hirvi

Piiiiiiiitkä ajokoepäivä

  Tälle päivälle oli sovittu venäjänajokoira Hipun kokeilu meidän maastossa. Hippu, Kirsti (kuljettaja) ja Tarja (ryhmyri) tulivat aamulla kahdeksan maissa pihaan Nurmeksesta asti. Kirsti halusi koetella koiraa, koska meilla ei ole isoja teitä, sulia vesistöjä eikä havaintoja pedoista.
  Kahvin jälkeen lähdettiin eka erälle. Eilisen lumisateen ja nollakelin takia olot olivat tosi hyvät. Haku kesti seitsemän minuuttia ja ajo satakaksikymmentä, muutaman minuutin hengähdystaukoja välissä. Sittenpä alkoivat vaikeudet, kun koira oli niin intoa täynnä, ettei malttanut lopettaa ajoa (Kokonaisaika 295 min!!!). Eikä ollut juuri taukoja välissä. Saihan se Tarja lopulta Hipun kiinni.
  Hieman juotavaa ja leipää koiralle ja toiselle erälle. Kyllä minua hiemen huoletti, meneekö ykkösen hyvät pohjat pitkään eka erään. Eipä huolta, haku neljäkymmentä ja sitten mentiin. Ajoa kertyi sataneljätoista minuuttia, haukkukin parani tähän erään. Hipulla taisi olla liikaa virtaa eka erällä. Koirakin malttoi tulla pillillä hukalta pois. Ei ajanut kuin puoli tuntia ylimääräistä.
  Alkaapi tulos ysillä, mikäli ylituomari Jouni ei ole kovinkaan nuukalla päällä.

  Kokeen jälkeen voi jo hieman lepuutta kinttuja. Olipa hyvä päivä, eikä käpälissäkään ollut mitään rikkeimiä.
  Meidän maastossa neljäs rotu ja NELJÄS ykkönen!
  Kiitokset Hipulle (ja naisille) tosi mukavasta päivästä!

Muistojen sekametelisoppa

  Kuvia taivaan ja maan väliltä ja kaikilta sektoreilta.

  Ensimmäinen kameralla valvottu poikiminen. Niitähän tulikin sitten heti kaksi viime yönä.

  Tänään oli aika käydä tarkastamassa verkot. Sain Esan kaveriksi, kun Minna valvoi viime yönä paljon. Olikin lahna päivä. Iso matikka karkasi verkosta juuri avannon pinnassa.

                                         Onneksi kelpaa naapureille kalat.
  Vuosi 2012 oli tosi märkä. Täällä oli maantien ojat täysin tukossa ja vesi huiteli pelloille ja tielle.

  Vuosia sitten kävi Ella Kotkasta kyläilemässä meillä. Koska oli metsästyskausi, halusi Ella kuunnella koiran ajoa. Meillä oli hyvä tuuri ja saimme saalista. Jänis matkusti Ellan mukana ja hyvää oli kuulemma ollut.

   Pari vuotta sitten uskalsi vielä heittää talviturkin pois tavan aikaisin.

Lopuksi sopiikin varmaan upea rakettimainen auringonlasku.

 

Muistoja jatkuu

  Löysin joitakin kalastuskuvia sekä kesältä että talvelta.

Ennätyshaukeni virvelillä

  Paino taisi olla 5-6kg. Kala tarttui hirmuisen ukkosen ja sadekuuron jälkeen. Sadetta pidettiin kaadetun veneen alla.
 

  Joskus enemmän, joskus vähemmän. Yleensä uistelen sen verran kuin on ottajia.

Kylmää oli

  Tulee joskus kokeiltua turhan aikaisin verkon uittoa jään alle. Eipä vielä kestänyt tämän pitemmälle.

  Tulihan sieltä myöhemmin jokunen kunnon körmykin.
 

Muistoja

  Katselin tuossa vanhoja valokuvia ja päätin pistää muutamia näytille. Kuvat ovat vuosilta 2000-2013. Aloitetaan muutamalla metsästyskuvalla ja koirilla.

Nitta

  Ensimmäisen hirvikoirani viimeinen hirvi. Jouduttiin lopettamaan diabeteksen takia. 11 vuotta 11 kuukautta.

Minna ja Mitzin ajama jäbä

  Muutaman jäniksen ampuu vuodessa, enemmänkin lenkittää ja ulkoilee koirien kanssa.

Saaga lämmittelee

  Saaga kävi uimassa verkkoavannossa ja saunassa uni maittoi sen jälkeen.

Ciao

 

Väsy iski

  Nyt rupesi väsyttämään. Jatketaan myöhemmin. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet

  Aloitettiin uusi vuosi vanhaan malliin. Aamulla kymmenen maissa tuli Jyrki pihaan ja eikun Mitzi metsään. Päätimme yrittää tästä lähipiiristä, kun kävely metsässä pakkaa kastelemaan paidan. Suksillakin on vielä hankala liikkua, kun kaikki ojat ovat lumettomia, ja pohjalla virtaa vesi.
  Ensimmäinen haku viisi minuuttia ja jäbä suoraan minun eteen viiden minuutin ajon jälkeen.
  Siirryttiin sata metriä pellon yli ja Mitzi hakemaan. Puolen tunnin kuluttua alkoi ajo. Tämä jänis päättikin kokeilla ukkojen kuntoa ja hilpaisi vaaraan. Jyrki lähti perään ja tielle saavuttuaan oli sen verran poikki, ettei heti jaksanut jatkaa matkaa. Onneksi! Ehti puhallella pari minuuttia, kun jänis oli jo tulossa takaisin. Siihen se sitten jäikin. Joskus kaikki käy kuin elokuvissa, toisinaan ei onnistu mikään.

  Sittenpä olikin aika käydä katsastamassa verkot. Eikä sekään ollut turha reissu: hauki, matikka, iso ahven ja lahnan läpyskä.
Näissä merkeissä  HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!