tiistai 28. tammikuuta 2014

Pannoituksista

  Luin tuossa viikonloppuna lehdestä, että ilveksiä pitäisi pannoittaa parikymmentä lisää. Mielestäni RKTL:n pannoitus himo alkaa olla jo yliampuvaa.
  Suomeen luotiin suurella vaivalla ja isolla rahalla Tassu-järjestelmä. Systeemi on hyvä, jos vain tutkijat uskoisivat kirjattuihin havantoihin. Olin itesekin vuosia petoeläinyhdysmiehenä Paltamon RHY:n alueella. Huomasin, ettei havainnot kirjautuneet tai ne hävisivät bittiavaruuteen. Lopetin tämän vapaaehtoisen ja palkattoman työn toivottomana. Kaatolupiin näillä ei ollut mitään vaikutusta.
  En vihaa petoja, mutta kantojen säätelyssä pitäisi olla muukin järki kuin vihreitten ylivalta.
  Sääliksi käyvät ne pantakaulassa kituvat eläimet. Kuvia on saatu katsoa lehdistä. Miksi ei syytetä pannoittajia eläinrääkkäyksestä? Miksi suojelujärjestöt ovat hiljaa ja salaakuvaavat vain sikoja?
  Jos meillä panta hankaa lehmän/vasikan kaulan verille, on edessä heti tutkinta ja käräjäreissu. Ainakin sakkoja ja pahimmassa tapauksessa eläintenpito kielto.
  Karhukanta on mielstäni siedettävällä tasolla suurimmassa osassa maata. Susikantaa pitää pystyä rajoittamaan ainakin pahimmilla tihentymäalueilla. Susien lukumäärä riippuu siitä, kuka sen ilmoittaa. Joku näitä lukuja manipuloi, enkä usko metsästäjien sitä tekevän.
  Väliin pieni juttu susipuhelimen ajalta.
  Tuttava oli menossa jänismetsälle, kun auton edessä tien ylitti kaksi sutta. Puhelimessa sanottiin, että alueella ei varmasti ole susia! Kaveri tuumasi, että sittenhän voin ampua nuo pari kulkukoiraa. Viiden sekunnin jälkeen kuului hätääntynyt ääni, ei,ei, siellä on liikkunut eilen neljä sutta! Että sillälailla.
  Ilveskanta on jo karannut käsistä. Kaatolupa määrät ovat naurettavia: Paltamoon kolme lupaa. Nämä ammuttaneen parissa päivässä. Paltamostakin ilvekset ovat hävittäneet kaikki kauriit, kymmeniä kissoja ja muutaman koirankin.
  Pian meillä lienee edessä elokuussa julkaisemani runon tilanne.

       Satu, josta tuli totta

Kerron teille pienen sadun,
           jota ehkä joskus kadun.

Vihreä kuin Marsin mies
on tää ministeri kenties.

Sudet saapi koirat syödä,
metsämiestä korville lyödä.

Pedot vain jolkottavat pihalla,
herkuttelevat lemmikkien lihalla.

Hirvet täytyy pedoille säästää,
metsästäjät lomalle päästää.

Pöytään riitä eipä poronlihaa,
nostattaapi maassa herravihaa.

Sisällä ovat naudat, lampaat,
liian terävät on suden hampaat.

Pienet lapset koulutiellä
hiippailevat kauhumiellä.

Aseet joutaa romukoppaan,
vain jäljet pääsee lihasoppaan

Puruluuta koiratkin kaluaa,
suojelua hän vain lisätä haluaa.

Kadonnut on maalaisjärki,
vaikka pöydässä ois' suolasärki.

Maalaistollot olkoot vapaata riistaa,
Hesassa ei pedoista kiistaa.

Kuka miehen päätä kääntää?
Rautalangasta vois' mallin vääntää.

Mielipide tämä on yksin minun,
toivottavasti aatokset on samat sinun.

Pekka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti