Kahden viikon koe

  Näin viikon aluksi olin lupautunut tuomariksi ajokokeeseen. Koettelu tehtäisiin meidän maastossa. Aamulla ennen kahdeksaa tulivat Arto ja Henry koiransa Viken kanssa pihaan. Vikke on vajaa kolmevuotias suomenajokoira, uros. Sekä koira että omistaja olivat ensimmäistä kertaa kokeessa.
  

  Aamulla sateli hieman uutta lunta, joten keli oli tosi mainio. Välihanki hieman mietitytti, mutta sehän nähtäisiin päivän mittaan.
  Vikke taisi vähän oudoksua eka haulla, että missä haulikot? Vajaan puolen tunnin haulla jänis löytyi. Mukavasti ajo pyöri koko ajan kuulosalla. Tiukanhivakkaa oli äänen anto, mutta minuutteja kuiteskin kertyi. Kuusi kertaa nähtiin jänis tiellä pylkkäsemässä. Rekkakin siinä ajoi kerran meidän ohi. Erä tuli täyteen ja Vikke kiinni ajosta helposti.
  Toiselle erälle uuteen paikkaan ja koira irti. Me rupesimme kahville ja eväiden syöntiin. Eipä kerennyt haukata ensimmäistä suupalaa, kun ajo oli jo käynnissä. Haku kesti kuusi minuuttia. Ajoa kuunnellessa ehdimme kuitenkin kahvitella ja syökästä.
  Jänis päättikin siirtyillä aina uuteen maisemaan. Ensin kilometri ja jonkin aikaa pyörittelyä. Sitten pari kilometriä naapuri seuran alueelle ja alkoi uusi pyörintä. Hyvinhän se ajo kulki, kun oli aina puhdas jälki edessä. Haukkukin parani iltaa kohti. 
  Erän lopussa Vikke tuli ajosta näkymättömistä pillillä pois. VAU!
  Koira autoon ja eiköhän jumankauta rekka tulla murise tietä pitkin. Joskus saa meillä bongata autoja päiväkausia ja tänään kaksi rekkaa keskellä korpea.
  Eipä siinä mitään haittaa ollut puolin eikä toisin.
  Meillä kotona ynnäiltiin kortit ja nautittiin Minnan tarjoukset. Kiitos emännälle jälleen kerran!

  Taisi mennä pisteet yli yhdeksänkymmenen!