Siitäkin huolimatta kokeilimme eilen rusakoiden vähentämistä. Jahtiin saapui Arppa ja Arpan Tuisku,saj, sekä Ari ja Riistakairan Sasha,vaj.
Tuisku lähti pihasta ja Saken kanssa lähdimme tien toiselle puolelle. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun Tuisku kiljaisi. Rusakko veti lumi pöllyten keskeltä peltoa melkein meihin pahki. Sakkehan näki sen ja sitten sitä mentiin. Pari kilometriä vedettiin suoraan molemmat koirat peräkkäin.
Lopulta alkoi kiertää tien kahta puolen. Ari sitä pääsi ampumaankin pari kertaa, mutta taisi olla tinahaulit piipussa. Minäkin näin sen kerran ja Arppa olisi pääsyt ampumaan, mutta ajo oli naapurin pihassa. Lopulta Ari sen sai nurin.
Sakke saatiin kiinni, mutta Tuisku ei antautunut hihnaan, kun ei saanut vohkittua rusakkoa (sekuli).
Arin kanssa lähdimme etsimään uutta ja Tuisku tempaisi rinteestä uuden ajon. Sakella tökki ensimmäinen ajo, mutta toinen jänis pysyikin sitten ajossa hämäriin. Lopulta Ari sai Saken ajosta kiinni.
Hieman on hankea, vaan eipä haitannut koiria, vaikka olivat kuutisen tuntia metsässä.
Toivottavasti ei lauantaille keli pahene, kun on kerhon mestaruuskokeet. Meilläkin on yksi maasto, itse olen tuomarina.
Rusakoita on nyt saatu vähennettyä neljä kappaletta ja saman verran sekuleita. Urakka jatkuu.
Illalla päästiin kuiteskin nauttimaan upeasta auringonlaskusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti