Aadan piina ohi

  Tänä aamuna käytiin Jyrkin kanssa verkoilla ja vetästiin narut verkkojen tilalle ehkä kuukaudeksi. Eipä ollutkaan hullumpi reissu, tuli kunnon kuha ja hauki.

  Jokunen syöntikerta vaikka tasattiin molemmille.

  Kuukauden päivät on Aada joutunut olemaan tarhassa juoksun takia. Kalareissun aikana Minna oli lähtenyt Aadan kanssa etsimään jäniksiä. Löytyihän se vanhalta muistilta aika pikaseen.

  Aada otti ilon irti koko päivästä, eikä välittänyt kutsusta mitään. Jänis kierti semmoisessa pöhelikössa, että ammuttaessa olisi lähtenyt suksen käret. Kahta metriä etemmäksi ei kyllä nähnyt.

  Eihän vauhti ollut kummoista kinoksessa, meni kuiteskin viisi tuntia harvahkolla haukulla ajettavan perässä. Lopulta malttoi hämärissä tulla kutsumalla ajosta Minnan luo.

  Kotona syönnin jälkeen eipä huomannut, että Aada oli metsässä käynytkään.

  Kävi vielä Illalla Minnan kanssa vaaran päällä mutkan happoja poltamassa jäsenistä. Tiukasti oli pidettävä hihnassa, kun oli hirmuinen halu etsimään uutta jänistä.

Lentsu

  Tässä on nyt niiskuteltu pari päivää flunssan kourissa. Onneksi ei ole Huovisen tapainen eikä coronaan viittava. Helpotusta alkoi tulle heti, kun apteekkiin tuli lopultakin maanmainio Finrexin. Tosin ehdin jo tilata netissä pari pakettia, mutta onpahan nyt varastoa.

  Bittikin saa pysytellä nyt muutaman päivän poissa metsästä, kun perhana lähti lenkillä ajamaan jänistä. Siinä vierähti yli kolme tuntia, ennenkuin sain kiinni. Puolitoista erää päästeli menemään.

  Tänä aamuna oli onneksi hieman parempi olo, kun piti syöksyä linkoamaan paikkoja, lomittaja ei päässyt pihasta pois.

  Samalla soitti kaveri, että pitäis lähteä kaupunkiin, voisitko käydä lingon kanssa mökillä. Siinäpä menikin aamupäivä. 

   

Paikka kuin paikka

niin Bitti on löytänyt jäniksiä. Vaarassa vain alkoi lumi haitata kulkua. Siitäkin huolimatta paikoin antoi hyvin ääntä.

  Nyt malttoi onneksi tulla ihan kiltisti Minnan luo. Tavallisesti ei välitä vähääkään kutsusta. Taisi hyppiminen lumessa jo tuntua hankalalta. Olisi kyllä lähtenyt vielä ajamaan, mutta eiköhän tuo riittänyt tällä kertaa.  

Alkuvuonna

 kerätään rakettien jäännöksiä pelloilta. 

  Eipä se ole oikein mukaavaa tämmöisiä löytää rehujen seasta. Eikä varmaan tee gutaa hiehojen mahassa. Bittikin niitä on kantanut pihaan.

 Kyllähän Bitti etsii muutakin kuin roskia pelloilta. Tänään lähti Minnan kanssa lenkille ja eipä aikaakaan, kun ajo alkoi. Vanha venkula osasi eksyttää hetimiten.

  Minnan piti tulla paistamaan leipiä, joten minä lähdin pillittämään Bittiä pois. Hyvin tuli lähelle ojan taa, mutta sitten pisti nokan maahan ja parissa minuutissa oli uusi ajo käynnissä.

  Pillistä ei välittänyt enää mitään. Pari kertaa näin jäniksen, mutta eipä tullut edes tussari mukaan. Sain lopulta tieltä kiinni. Minulla kun oli jo kiire verkoille, Jyrki ootteli valmiina pihassa.

  Bitti käy sen verran kuumana ajon jälkeen, että Minna käytti vielä lenkillä vaaran päällä.

  Melekonen alku kasikuiselle pennulle!
 

Vilupäivä

   Ravakoiden pakkaspäivien aikana oli toisen traktorin akku päättänyt ruveta talviunille. Heikon henkäyksen antoi kerran, sitten oltiin hiljaa. Ei auttanut muu kuin ala irrottamaan akkua rapian parinkymmenen pakkasessa ja pikku viimassa. 

  Toinen kuiteskin hörähti heti käyntiin. Linkoilin pihan, että samalla lämpiää ja akkukin latautuu.

  Iltapäivällä räpsähti sitten sähköt poikki. Toveroinen ooteltiin niiden palautumista, mutta lopulta oli pakko pistää agregaatti pyörimään. Ensin kokeiltiin pienestä Jontikasta lumilinkoa irti, mutta kaikki kiinnitykset ja nivelakselin lukitukset niin jäässä, että oli lähdettävä näpräämään ladattua akkua isompaan.

  Nykyvehkeissä kaikki tungetaan semmoiseen paikkaan, että kaikenlainen korjaaminen kysyy hermoja, kun siinä ähertää näpit jäässä pienessä tilassa. Evoluutio olisi voinut kyllä harkita ainakin yhteen sormeen silmää. Siitä olisi valtava apu monessa paikassa.

  Akussa oli nyt virtaa, joten kiroilun ja sähläämisen jälkeen tuli valkeus.

  Kajavelta tuli viestejä: sähköt poikki, palautettu, poikki jälleen, palautettu. Kymmenen seutuun pistin vasta huushollin verkkoon. Olihan tuo pysynyt aamuun ilman katkoja.

  Eipä täällä pärjää enää ilman varavoimaa ja edellyttäähän joku tukikin hankkimaan varavehkeet, tietenkin omalla kustannuksella.

  

Kaamos

  Meillä on nyt eletty pari kuukautta kaamosta. Aurinko näyttäytyy noin kolmen viikon kuluttua. Ikkunasta voimme katsella kuitenkin aurinkoisia maisemia.

 

  Tämän päivän aikana on saanut nauraa tosissaan tuota etelän hätää lumesta. Ensin kannetaa plakaatteja, joissa vaaditaan ilmaston muutosta ja LUMIA takaisin (en voi pistää kuvaa, kun en tiedä kenen ottama). 

  Olipahan Turussa soitettu hätäkeskukseen, että pihalla on paljon lunta. Kun kerrankin saavat kunnon lumipeitteen, antaisivat sen olla ja nauttia talvesta.

  Muualla varoitetaan kireistä pakkasista. Aikoinaan nämä olivat tavallisia talven lukemia (-30). Keli ja sää on vain pukeutumiskysymys. 

  

Bitti innostuu

 joskus TV-lähetyksistä. Muutaman kerran on seurannut snookeria minun kanssa. Viikonloppuna luonto-ohjelmissa tuli hirvien elämää Ruotsissa. Ilmeisesti liike kiinnosti niin paljon, että piti yrittää vetää vainua. Mitähän lemmon elukoita nuo on, ei taida kuiteskaan olla ajettavia?

  Tänään käytiin Jyrkin kanssa paleltumassa verkoilla. Olipahan kyllä karmein reissu tälle talvelle. Kaikki vehkeet ja laitteet piti sitoa kiinni. Hyvä että tuura pysyi paikallaan. Onneksi ei ollut turha käynti. Jyrki halusi hauen (komein tänä talvena) ja meille tuli kunnon kuha.

  Nam, nam huomenna!

Tauko

tuli koirien treenaukseen. Vanhemmat koirat ovat nyt juoksussa, joten eipä niitä uskalla löysätä metsään. Onneksi tämä tilanne tuli tähän pakkasjaksoon. Onhan vielä Bitti, jota voi käyttää metsässä, kunhan ilma sallii. Ajoihan tuo illalla hihnassa tuoreita rusakon jälkiä ollessaan Minnan kanssa lenkillä.

  Toissa päivänä käytiin tarkistamassa verkot, eikä ihan turhaa ollutkaan, vaikkei saalista tullut ylenmäärin. 

  Eilen meni aamupäivä kylällä. Sitten olikin kontattava navetassa lannanpoistokoneen korjauksessa. Aamulla oli hydrauliletku posahtanut rikki. Onneksi sattui aamulla, eikä niinkuin yleensä perjantai-iltana kuten yleensä. Vanha putki malliksi ja Mikan luo. Saa panna kädet ristiin, että Mikan paja on noin lähellä. Muutoinhan se olisi tiennyt Kajaanin reissua.

  Remontti meni kyllä kuin elokuvissa. 

Uusi vuosi

 alkoi oikein mukavasti. Metsälle lähdettiin Timan ja Bitin kanssa. Bitti haki eri paikasta vasta jänistä, kun Tima alkoi jo paukuttaa.

  Lähtöpaikka ja reitti näyttivät minusta siltä, että nyt oli liikkeellä sama venkula, joka meni Bitin edessä yhden mökin alle.

  Päätin, että jos tulee tilaisuus, otan paistin reppuun. Tällä kertaa jänis erehtyi samalle polulle, joten matka loppui lyhyeen.

  Bittikin tuli vauhdilla kaadolle ja pesmersi kaikki jäljet ja tutki jäniksen. Makupalatkin kelpasivat emän saaliista.

Bitti

 Tänään päästettiin Bitti yksin metsään. Oli tarkoitus katsoa, mitä tapahtuu yksin. Onhan Bitti ajanut yksin omaa jänistä, mutta nyt ei ollut muita koiria mukana.

  Oikea oli meillä tuntuma, että eipä huolta. Hämärissä lähdettiin ja ilmeisesti aamun jälki oli sen verran tuore, että piti antaa ääntä sille.

  Pian kuitenkin löytyi makuupaikalle menevä jälki. Kauan ei Bitti tupeksinut, parin paluuperän jälkeen alkoi ajo.

  Tien reunaan tuli ajo melkoisesta hatelikosta. Siinä piti hieman pyöriskellä ja etsiä venkulan jäljet.

  Minna oli nähnyt jäniksen menevän tien yli, joten tietenkin yritin auttaa auttaa. Eipä vaan kelvannut jälki, joten se olikin poukko.

  

  Oikea jälki löytyi ja ajo jatkui. Jänis otti sitten hatkat ja taisi mennä lopulta jonkun mökin alle, koska Bitti luovutti. Ajo kesti noin puolitoista tuntia ja haukkuakin toista tuntia.

  Hyvin on Bitti syttynyt ja parantaa koko ajan. Toivottavasti kelit pysyvät hyvinä, jotta voidaan laskea koirat metsään.

  

Verkoilla

   Vuoden ensimminen päivä oli verkkopäivä. Viimeksi meillä jäi puolikas verkkoa jäähän kiinni, joten kokuun jälkeen piti uittaa pari uutta verkkoa jään alle.

  Jyrki oli saanut mukaansa Artun tutustumaan talvikalastukseen.

  Ilma oli aika lupsakka, joten emme viritelleet pressua tuulensuojaksi.

  Neljässä verkossa oli kolme mukavan kokoista haukea.

  
  Sitten ohjus pyörimään ja uudet verkot jään alle. Eipä siinä mennyt kuin varttitunti. Jää on vielä sen verran ohutta ja läpinäkyvää, että se kävi kuin elokuvissa.

  Eipä tartte miettiä, mitä huomenna syödään.
 

Huippu päivä

  Joulun jälkeen löysättiin koiria metsään ensimmäisen kerran. Minä vein Aadan pelipaikoille autolla ja Minna lähti tulemaan Bitin kanssa pitkin peltoja.

  Aadalla taisi mennä viitisen minuuttia ylösottoon. Jänis pyöri pienellä aluella, kunnes Bittikin tuli samoille paikoille ja lähti ajamaan omaa jänistään.

  Lopulta ajot menivät sekaisin ja jäniksen oli vaihdettava maisemaa. Pätkän ajoivat yhdessä, kunnes Bitti kaivoi itselleen uuden ajettavan. Olipahan aivan mahtavaa seurata ajon kulkua. Hienosti selvitti kaikki paluuperät. Haukkua tuli tuutin täydeltä ja myötätuulessa kuului hyvin kilometrin päästä. Tosi mahtavaa seitenkuiselta pennulta!

  Lopulta Minna sai Bitin kiinni ajosta pienellä petoksella.

  Löysäsin Bitin iltatarpeilleen tavan mukaan ja olihan se vielä käytävä ajamassa piharusakkoa pimeässä. Onneksi sain kiinni tieltä, vaikka ei ollut pantaa kaulassa.

  Aada ajeli ilmeisesti samaa jänistä koko päivän. Lopulta kolmen tunnin jälkeen malttoi tulla pillillä pois.

  Jäniksiä kyllä nähtiin, mutta ampumatilannetta ei ollut. Kulkivat sen verran vissiin koirien edellä, että aina myöhästyttiin passista.

  Meillä on nyt varhaiskypsin pentu kautta aikojen ja muiltakin koirilta ajot sujuvat mallikkaasti. 
 

Bitin iltalenkki

  Pimeänkuhjassa Minna lähti käyttämään Bittiä iltatarpeillaan. Savusaunalle oli vain jo erehtynyt rusakko iltapalalle. 

  Siinä samassa oli ajo käynnissä. Ääntäkin tuli parhaillaan yli kuuttakymmentä. Ei siinä auttanut rusakon venkoilut ja paluuperät, vaan Bitti selvitti ne lyhyin katkoin.

  Harmi vaan ettei edessä ollut metsäjänis, se olisi pysynyt metsässä eikä ottanut suoraa reittiä tielle. Vaikka pannassa on huomiovalo, ei pimeällä uskalla antaa koiran ajaa tiellä. Ilmeisesti koronan takia liikennettä on tavallista enemmän, eivätkä kaikki paljon hiljentele vauhtia jäniksen tai koiran takia

  Kaikkia eläimiä ei tarvitse talvella ruokkia.

  Ainakin majava aikoo kerralla kaataa talven ruoat.

  Toivottavasti ei kaadu tielle.

Aatto

   Joulusta otettiin hieman ennakkoa mökillä. Aatonaattona päätettiin kylpeä mökillä, kun ilmakin oli suotuisa.

  Mökin ja saunan lämmetessä kävimme hieman tutkimassa jäätilannetta. Vesille oli järvi mennyt, mutta jää kyllä kantoi hyvin.

  Bitillä oli hauskaa, piti käydä tutkimassa kaikki avannot. Reviiri tarkistettiin hyvin tarkkaan, ettei vaan ole vieraita koiria käynyt ja onko jänikset pysyneet etäämmällä. Sitten unoset vakipaikassa takan lämmittäessä.

  Aaton perinteeseen kuulu heinien vienti metsän eläimille. Pari ylivuoteista rehupaalia vietiin, toinen kokonaisena vakipaikkaan, 

toinen pienemmissä erissä useampaan paikkaan.

  Pimeyden laskeuduttua sytytin kelopuun kannon tuleen 

lisäksi tien kahta puolen jätkänkynttilät valaisemaan aattoiltaa.

  Navetassa kävin Minnan apuna, niin päästiin nopeammin saunaan ja jouluillalliselle.

  Koirille oli ylimääräistä herkkua luvassa ja ainakin Bitti nautti tosissaan savustetusta naudan luusta.

  Lintujen ruokinta on tämän talven seis. On ollut niin paljon riesaa varpusista ja tinteistä navetassä. Eritoten pakkasilla tunkevat sisään joka oven avauksessa. Hiehot niitä säikkyvät ja linnut sotkevat muutoinkin joka paikan.

  Rauhallista joulun aikaa ja terveyttä vuodelle 2021!

  Pekka ja Minna

  Pohjankartanon kennel:Saaga, Nucca, Tima, Aada ja Bitti

Joulu se tulla jollottaa

 Vuosi on taasen mennä hurahtanut.Onneksi tästä päivästä lähtien valoisa aika alkaa lisääntyä.

  Tänään päätin syödä viimeisen viime jouluna saamastani namipaketista.

  Joka joulu saan paketin Juliaa ja Suomi suklaatia. Ne saavat riittää seuraavaan jouluun. Meneehän niitä vuoden mittaan vieraidenkin suuhun.

   Useamman vuoden jälkeen Minna halusi joulukuusen sisälle. Tuleehan siitä monenlaisia muistoja mieleen.

  Onhan tämä Bitillekin ensimmäinen joulu. Kuusta piti käydä heti tutkimassa. 

  

  Antoi olla kuitenkin rauhassa. Saa nähä, kunhan siihen pistetään koristeita.

Lähikalaa

on lopultakin päästy maistelemaan. Jäiden tulo kestää nykyisin entistä myöhempään, mutta viikko sitten saatiin uitettua verkot vetehen.

  Eellimäisellä kerralla saatiin jo maistella kuhaa ja lahnaa. 

  Tänään oli jo saaliina pari haukea ja komea lahna savukalaksi. Pienoinen matikka oli punonut itsensä hengiltä. 

  Verkkovarasto alkaa olla siinä mallissa, että ensi viikolla on suunnistettava Kajaanin kauppoihin. Varsinkin pakkasilla verkkoon tulee herkästi reikiä, kun näplää kaloja jäätyneestä liinasta.

  Eikä kutupyyntikään paranna verkkoja, tahtovat olla täynnä rytiä ja risuja. Kuiteskin mukaava harrastus tuo kalastus niin talvella kuin kesälläkin.

Pungerrusta

  Pakkanen lauhtui sen verran, että kuusenhakureissulle pistettiin Bitille panta kaulaan ja mukaan.

  Alkaa lunta olla sen verran, että meno on melkoista puurtamista. Aikansa otti, mutta sieltä Bitti vain kaivoi jäniksen ylös. Ei oikein kauan jaksanut ajaa, vaan hankalassa lumessa usko loppui.

  Pihaan tullessa kaivoi vielä rusakon ylös, tietenkin suunta oli heti naapurin pihaan. Siellä oltiin kotisalla, joten ei auttanut muu kuin ottaa Bitti pois.

   Pellolla Minna huomasi, että Bitti vetelee menemään ilmavainulla. Aikaisemmin ei ole päästy näkemään näin selvästi.

  Hyvä alku ainakin on Bitillä. Haukkutiheyskin oli parhaimmillaan seitsemänkymmentäkahdeksan. Tulisi vain koiran kestävä hanki!

Bitin iltalenkki

   Eilen illalla tavan mukaan Minna lähti ennen saunaa iltalenkille Bitin kanssa. Bitti ei enää halua kulkea hihnassa, kun pitää päästä tutkimaan jokaista jälkeä.

  Niinpä aina on kaulassa tutkapanta, että tietää koiran paikan ja menosuunnan.

  Ei kestänyt kauan, ennenkuin löytyi iltavirkun jäniksen jäljet vanhalta laidunpalaselta. Ääntä alkoi tulla ja paljon, parhaimmillaan yli seitsemänkymmentä. Aikamoisen hyvä noin nuorelle.

  Pari tien ylitystä ja sitten metsään. Paluuperien kanssa meni aikaa, mutta aina sieltä löytyi jälki. Olipahan melkomoinen ajo Bitiltä.

  Pellon takaa pitemmältä hukalta saatiin Bitti vislaamalla pois. Ei oikein tykännyt, kun joutui autoon ja kotiin.

  Sisällä virtaa riitti pistää kaikki matot pitkin seiniä ja ilmeestä näki, että siitäs sait, kun et antanut jatkaa ajoa.

Verkot vetehen

 näin laskettiin tänään tosin yhteisellä sopimuksella Jyrkin kanssa ilman lauleskelua.

  Näin alkuunsa vähän tökkii muisti. Varusteita jouduttiin hakemaan pari kertaa rannalta lisää. Olihan tuo ilma aika lupsakka ja jäällä oli hyvä käveleskellä.

  Ensimmäinen jata meni sutjakkaasti venäläisellä ohjuksella.

  Eipä näköjään noihin venäläisiin vehkeisiin ole aina luottamista.

  

  Yksi tiiviste oli pettänyt ja sisällä oli vettä. Ohjus ui pystyssä, eikä vetorattaat yltäneet jäähän.

  Onneksi pistin mökin takkaan tulen heti tultua, joten ei muuta kuin vekotinta kuivattelemaan. Samalla hörppäsimme teetä ajankuluksi.

  Loppu sujuikin kuin elokuvissa. Pian nähdään, laskettiinko verkot kalojen etupuolelle.

Tuulen tuhoja

meinattiin tänään korjailla Formuloita odotellessa.

   Eipähän se oikein pitkään onnistunut. Ensin teki tenän minun moottorisaha. Haettiin sitten Minnan peli kehiin.

  Eipähän siitäkään tullut mitään. Syyksi epäilemme polttoainetta. Tämä nykyinen pienkonebensa menee vanhaksi muutamassa kuukaudessa.

  Meikäläisen käytöllä jää aina puoli lönttää käyttämättä. Onhan lopulla mukava sytytellä nuotioita.

  Onpahan nyt aikaa istua töllön ääressä vahtaamassa kaikenmoista urheilua formuloista snookerin kautta hiihtoihin jne...

  Bittiä ei kiinnostanut puusouvi. Paalien läheltä löytyi jälki.

  Sitten mentiinkin häntä vispaten metsään. Ei kuitenkaan saanut jänistä ylös.
 

Temppuilua

 oli tänään aamusta, nimittäin lähti karsinallinen hiehoja teuraaksi.

  Hiehot lähtivät mukavasti autoon, kun oli hyvä kuja ja neljä henkeä patistelemassa.

  Sitten alkoi hulabaloo. Ensimmäinen siirto tyhjään karsinaan kesti pari tuntia. Kaksi jästipäätä juntturoi ainakin tunnin. Lopulta piti hakea irtoaita ja ahdistaa ne lopulta uuteen paikkaan.

  Seuraava siirto oli hieman helpompi pienempien hiehojen kanssa.

  Hieman entrausta tyhjään karsinaan, koska siihen tuli kuukautiset vasikat. Lapatukien tihennystä ja teline  MILKBAR:lle. Nämä olivat tosi helppoja siirrettäviä.

  Kellokin ehti tikuttaa pitkälle iltapäivään. Nämä toimet joutuu aina tekemään teuraiden lähdettyä.

Luppopäiviä edessä

Viimeinen mahdollisuus ajattaa jänistä kohtuu kelissä oli tänään. Sääennusteet lupaavat  viikon pakkasia, eikä lisää lunta yhtään. Tulossa semmoinen hanki, ettei mitään mahdollisuutta löysätä koiria metsään.

  Aamulla Tima ja Bitti autoon ja menoksi. Koirat hakemaan ja nuotio pystyyn.

  Reilun puolen tunnin jälkeen ajo alkoi. Pari tuntia Tima pyöritteli  jänistä purorötelikössä. Bitti katsoi maaston sen verran hankalaksi, että päätti tulla nuotiolle.

  Sainpahan jälleen kerran Timan kiinni ajosta makkarapötkyllä.

Juniorit liikkeellä

  Tänä aamuna ilma näytti ihan mukavalta vain hieman tihkusadetta. Mukaan otettiin Aada ja Bitti.

 

    Bitin mieli teki nousta häkkiin Aadan seuraksi, mutta parempi oli olla takapenkillä.

  Aika pian hatelikosta lähti ajo käyntiin. Bittikin painui ensimmäisen kerran ajoon mukaan, vaikka on haulla kyllä yleensä mukana. Muutaman pätkän Bitti ajoi jopa Aadan edellä.

  Puolisen tuntia pysyi mukana, mutta sitten alkoivat pennun jalat väsyä. Tuli seurailemaan ajon kulkua meidän luota.

  Toista tuntia Aada pyöritti jänistä, mutta sitten piti ottaa kiinni. Taivaalta tuli sen verran vettä ja räntää, että kamppeet alkoivat pahasti kastua ja kädet olivat aivan kohmeessa.

  Kotona Bitillä oli vielä virtaa hieman härnätä Aadaa.

  Hyvä päivä ilmasta huolimatta.

Veteraanit liikkeellä

   Eilen aloitimme meidän maastossa veteraanien Arpan ja Arpan Tuiskun kanssa aamutuimaan.

  Hyvä että kerkesin autosta ulos, kun ajo oli käynnissä. Annettiin Tuiskun ajaa, että nähtäisinn, miten jänis pyörii. Nuotiohan on ensimmäisiä toimia.

  Ryypättiin kahvit ja paistettiin makkarat aamupalaksi. Tuisku paineli jäniksen perässä suolla.

  Masu täynnä lähdettiin ajon perään ja kyllähän sieltä lopulta saalis oli repussa.

  Valoisaa aikaa oli vielä sen verran, että päästettinn Tuisku hieman eri paikkaan etsimään. Hieman painoi eka ajo jaloissa, mutta kyllä sieltä jäbän oli lähdettävä juoksemaan.

  Useamman kerran vilahti valkoinen pallero tien yli, mutta ei haulikkohollilla. Hämärissä otettiin Tuisku autoon, mielellään tuli jo autoon.

  Minulla meni tämä päivä sohvalla maatessa pieniä vatsanväänteitä parannellessa. Minna lenkitti kaikki koirat yksitellen viimeisenä yli kymmenvuotiaan Saagan.

  Eläkeläinen on saanut pääosin juosta irrallaan, mutta.... Yht'äkkiä oli hävinnyt selän takaa metsään. Pian alkoi tämän syksyn ensimmäinen ajo. Oli kuulemma tosi komeaa menoa. 

  Ei paljon ollut haitannut ojat, risut eikä männynkävyt.

  Nyt ovat kaikki viisi koiraa, Bittikin, ajaneet jänistä. Ei hullumpaa!

Metsällä

  Korona-aika taitaa lopettaa ajokokeet ainakin jouluun asti. Niinpä Huru-Ukot päättivät ryhtyä todella metsästämään eikä vain ajattamaan.

  Eilinen päivä kuunneltiin Aren ajoja Salokylällä milloin nuotiolla milloin passissa.

  Onnisti meitä pari kertaa,

vaikka toinen jussi olikin varsinainen tiekiituri. Menipä puolikymmentä kertaa peura-aidastakin läpi. Ei auttanut, vaan lopulta matka päättyi reppuun.

  Tänään kotona metsässä oli Timan mukana Bitti. Eteen sattui jälleen jänis, jolle tie maistui. Naapurin pihasta oli aika ottaa Tima kiinni. Koirat autoon ja kotiin, että se siitä. 

 

Bitin kanssa metsässä

   Aamusta oli vihdoin tilaisuus lähteä Bitin kanssa metsään. Minnahan sitä on lenkittänyt ja kuljettanut metsässä.

  Ensimmäinen paikka ei ollut oikein hyvä, kun siellä oli koneita ja autoja pitkin poikin.

  Ensin Bitti niitä ihmetteli,

hiljalleen uskaltui lähemmäksi, kun huomasi, etteivät ne tuu päälle.

  Ei auttanut muu kuin kömpiä metsään Bitin perässä. Löytyihän sieltä lopulta jäljetkin.

  Heti alkoi häntä vispata varovasti ja nokka maassa lähdettiin.

  Eipä löytynyt makuusta, vaikka minäkin yritin hästätä jäljillä apuna. Ei Bitiltä into loppunut, vaan kaikki tarkistettiin.

  Puolen päivän tienoilla alkoi tiputella lunta, joten oli aika kotiutua. Bitti oli sen verran innokas, että piti houkutella lähelle ja nostaa autoon. 

  Hyvä että into ei lopu!

Ajoja

 Keskiviikkona kokeiltiin meidän maastossa Arin venakkoa kaudenkokeessa.

  Ensimmäinen haku oli aika pitkä, mutta lopulta oli poikajäniksen lähdettävä juoksemaan. Olikin varsinainen tiekiituri. Neljästi nähtiin , lähimmillään kävi alta kymmenessä metrissä tiellä. Erään tuli minuutteja yli yhdeksänkymmentä minuuttia. Hyvät pohjat!

  Toinen erä alkoi puolen tunnin haulla. Lumettomassa maastossa auttoi Area ilmeisesti, että koira hakee ja ajaa paljon ilmasta.

  Nyt olikin ajossa oikea kenneljänis. Pari kertaa nähtiin ajettava ja vain kerran pistäysi tiellä. Eipä haitannut menoa sekään. Minuuteja kertyi satakolmetoista, joten tuloskin oli sen mukainen, näppi kahdeksanviisi. Onneksi olkoon Arelle komeasta ykkösestä!

  Tänään käytiin laittamassa mökillä vene talviteloille. Oli Osmanka mennyt viime yönä jäähän. Bitti tietenkin oli mukana, onneksi panta kaulassa. Mökkitiellä kuulti jäniksen jäljet kuuran alta. Lähdettiin seurailemaan tietä, mutta hankalaa oli, tie jäässä ja osittain sula. 

  Sieltä vaan Bitti lopulta kaivoi makuupaikan ja ajo lähti. Kymmenisen minuuttia pystyi ajamaan, mutta ei vaan löytynyt hyppyä metsään. En minäkään pystynyt auttamaan. Liekö mennyt mökin alle vai kirkkaalle jäälle?

  Mökissä ei Bitti halunnut olla, vaan piti päästä ulos hakemaan jälkiä. 

  Eipä kiinnostanut leijonakaan, eihän se juokse edes karkuun.

Viikonloppu

  Lauantaina alku oli hyvä, mutta loppu meni häneksi.

  Tima haki hyvin jäniksen ja sainhan minä sen aika pian reppuun. Sitten lähdettiin etsimään uutta eri paikasta. Pitkään Tima penkasi puron vartta, mutta ei vaan suostunut valkoinen lähtemään.

  Yht'äkkiä aukolle hilipasi emä vasan kanssa juuri siitä kohtaa, missä Tima pyöri. Syke nousi toiselle sadalle, kun koiruli on pari kertaa antanut kyytiä hirvelle.

  Taisi kuitenkin Timalla syke nousta vielä korkeammalle, kun ei mennyt kuin punainen sekunti ja koira istui auton vieressä. Taisi säikähtää, kun hirvet tulivat rötelikön läpi vauhdilla.

  Eipä siinä muuta kuin kotiin.

  Sunnuntainakin näytti, ettei missään sekaan sovi. Ensi yritys tyssäsi naapuriseuran hirviporukkaan. Toinen paikka ja aika pian alkoi ajo.

  Jänis veti suoraan tielle tai piiloutui vanhan ladon alle. Samassa ilmestyi toinen beagle ajoon, joten se siitä.

  Kolmas kertako toden sanoisi?

  Haku alkoi ja Bittikin pyöri aikansa mukana. Seisoskelin auton kupeella ja huomasin, kun Aadan häntä aloitti vispauksen. Samassa huomasin, että jänishän on makuulla viiden metrin päässä minusta risukasan alla. Sen verran hyvä tilanne, etten edes älynnyt ottaa videota.

  Olihan siitä jäniksen lähdettävä ja huuto alkoi. Lenkki metsässä ja tietä ja peltoja pitkin huitsinnevadaan. Takaisin sieltä kuiteskin tultiin tielle. 

  Bitti tietenkin näki jäniksen ja perään vauhdilla. Olipa tosi hyvän kuuloista ajoa pennulta. Kun Aada ehti paluuperälle, Bitti tuli pois.

  Jänis kokeili kaikki konstit, mentiin mökkitielle, mökkien pihaan, toista mökkitietä metsätielle. Autojakin ajoi pari kappaletta, mutta ei haitannut, kun Aada painoi pitkin tietä satoja metrejä haukulla ja selvitti nopeasti paluuperän. Ajo eikun jatkui metsässä. 

  Lopulta onnistui jänis piiloutumaan hakkuaukiolle. Aikansa pengattuaan Aada malttoi lopulta luovuttaa.

  Olipahan ajo! Viisi tieajoa ja mökkien pihat. 

  Ennenkaikkea tietyöskentely oli aivan mahtavaa.

Viikko vierähti

   Kyllä se tuo aika menee nopeasti, kun jotain muka touhuaa. Huomasin, että pitää antaa tilannepäivitystä.

  Koettiin pienoinen myräkkä ja jouduimme käyttämään agregaatin traktorin perässä. Ei katkos ollut kovin pitkä, mutta aika hankalaa on pimeässä navetassa hoitaa eläimet.

  Pahana päivänä lähdettiin Arin kanssa Hyrylle metsälle. Puut oli koko päivän kaksinkerroin ja vettä tuli vaakasuoraan. Väliin anteli hieman räntääkin. Ilmahan on vain pukeutumiskysymys.

  Ajoja saatiin ja samoin saalista.

  Pitihän meidän tehdä makkaratulet

ja lämmitellä liipasinsormea kaiken varalta.

  Perjantaina käytiin katselemassa Bitin kanssa kotona jäniksiä. Ahkerasta hakemisesta huolimatta 

ei valkoinen jäbä suostunut lähtemään piilostaan.

  Eilen olin ajokkien kokeessa tuomarina kotimaastossa. Jäniksiä löytyi helposti, mutta tiet tuottivat hieman vaikeuksia koiralle.

  Alkuviikosta kävimme nauttimassa mökkisaunasta ja rauhasta iltapimeässä. Terassilla oli mukava istuskella ja nauttia hiljaisuudesta. 

  Kuun silta yli Osmangan vei ajatukset kauas.

Hyvä päivä

   Tänään oli Aadan vuoro päästä etsimään pitkäkorvia. Minä tietenkin valmiiksi passiin ja Minna koiransa kanssa metsään.

  Eipä tarvinnut paljon vedätellä, kun haku alkoi. Aika äkkiä pellon reunasta pasahti ajo käyntiin.

  Hyvältä kuulosti ja passipaikkakin sattui kerrankin oikeaan kohtaan.

  
  Ajo oli sen verran lyhyt, että päätimme antaa Aadalle lisää treeniä. 

  Puolen tunnin haku ja sitten mentiin taasen. Jänis nähtiin useamman kerran. Mentiin pitkin teitä ja peltoja, mutta ainavaan Aada kaivoi jäljen esille. Pari tuntia pyöritteli Aada jänistä. Sitten alkoi sataa, joten otin ajurin kiinni.

  Reilusti yli viisitoista kilsaa veteli Aada, eikä vieläkään olisi millään halunnut lopettaa, piti nostaa autoon.