Talviruokintaa

  Tänään aloitin jänisten talviruokinnan. Jyrki tuli kaveriksi kaatamaan aika isoa haapaa. Hyvin onnistui. 

  Puu kaadettiin pitkään kantoon, sillä kannon nokkaan pistettiin nuolikivi.

  Siinäpä jäniksille talveksi jyrsittävää. Runko jätettiin karsimatta, niin lumen pinnan noustessa jäniksille on jatkuvasti uutta syömistä. Kunhan nuolukivi alkaa valuttaa kantoon mannaa, kantoa aletaan heti kuoria. Tuo kanto kestää kyllä useamman vuoden. 

  Kävin vielä lingon kanssa paljastamassa pellolta heinikkoa. Eipähän tarvii kaivella lumen alta syömistä.

  Välipalana olen levitellyt palasia pöydällä. Monta kertaa saa samakin palanen käydä kädessä mutta aina sieltä joku löytää paikkansa.

  Palapelin teko on pitkäjänteinen projekti. Minua se vain kiinnostaa ja jotenkin antaa leppoisan olon.

Pakkasella

on aika siirtyä sisäharrastuksen pariin ja eritoten näin joulun pyhinä.

  

  Kaivelin hyllystä kauan odottaneen palapelin.

  Ensimmäinen urakka on hieman lajitella palasia värin mukaan ja etsiä reunapalaset. Melkoinen urakka käyttää kädessä tuhat palasta,

  Illan mittaan sain jokin verran reunaa tehtyä.

  Jatkan aina, kun siltä tuntuu. Jos tulee tenkkapoo, olen huomannut, että pieni tauko auttaa löytämään muutaman uuden palan.

 

Rauhallista Joulua

 

   Paras kerätä voimia Joulun aikana tulevalle vuodelle .

    Onnellisempaa Uutta Vuotta!

   

Rokulipäiviä

   Maanantai aamuksi sain ajan kolmanteen koronarokotteesen. Piikki tökättiin ja samalla tarjottiin influenssarokotetta. Tartuin tarjoukseen ja pistettiin toinen toiseen käsivarteen.

  Hyvillä mielin tulimme kotiin, mutta mulla iski pirullinen päänsärky. Aikaisemmatkin rokotteet ovat aiheuttaneet lievää särkyä, mutta nyt olin aivan vetämättömissä.

  Onneksi tableteilla helpotti yön aikana niin paljon, että tiistaina sain jauhettua heinät hiehoille.

  Illalla sitten alkoi vilustaa, ilmeisesti flunssapiikin takia. Keskiviikon olin uunin kupessa Finrexiä juoden ja tabuja napsien.

  Tämä aamu on jo tuntunut aika hyvältä ja toivon, että rokotteet tehoavat ja säästyn pahemmilta taudeilta.

  Toivottavasti omikron jäätyy pakkasiin ja pohjoistuuli vie flunssan muille maille!  

Putinin pamaus

  Eilen pidettiin Putinin Pamaus-ajokoe. Koetta siirrettiin jo kerran kelien takia. Hieman oli paremmat olot mutta ei ihanteelliset.

  Maastona oli minulla Salokylä, tuomarikaverina Esa Juukasta ja koirana Ari Mustosen venäjänajokoira Riistakairan Harska.

  Maasto, Ari ja Are (Harska) olivat tuttuja ennestään ja Esan kanssa tultiin juttuun heti.

  Ensimmäinen ajo alkoi vajaalla puolen tunnin haulla. Olipa mukava kuunnella ajoa ja vetää piiiiitkää viivaa. Eipä tarvinnut juuri kynää nostaa kortista, täysi 120 minuuttia. Keli oli kohtalainen ja jäniskin veteli pitkiä lenkkejä puhtaalla lumella. Arekin tuli ajosta kutsumalla, kun aika oli täysi.

  Toisen  erän alku lupaili hyvää, vain kymmenen minuutin haku ja ralli alkoi. Hieman vain huoletti maasto, missä ajo lähti pyörimään.

    Jänis pyöri pientä lenkkiä ryteikössä samoja uria pitkin. Hanki kantoi paikoin Area, kun meni hiipimällä. Taisi olla erän pelastus, kun Are joutui hiljentämään vauhtia. Meni tarkasti, eikä reikiä syntynyt. Toisenkin erän Are veti täyteen, jälleen 120 minuuttia. Maastossa Ari ei päässyt tarpeeksi lähelle, että Are olisi kuullut kutsua. Lopulta ajettuaan liki tunnin ylimääräistä, Are tuli vajaasta sadasta metristä kutsumalla pois. Uskomaton koira!

    Kyllä oli suu messingillä tuomareilla ja ennenkaikkea Arilla, kun tulokset selvisivät.

  Ominaisuuspisteetkin muodostuivat hyviksi, eli lopputulema oli hurja 97,25! Näin hyvää koetta en ole ennen päässyt tuomaroimaan. Näillä pisteillä tuli kokeen ykköstila! 

  Illalla Arekin näytti tehneen täyden ja mahtavan päivätyön.

  Tuommoisen päivän ja syönnin jälkeen oli aika vedellä hirsiä mukavassa paikassa.

  Onnittelut Arille ja Annelle sekä ennenkaikkea Arelle!

 

  

 

Hikeä pukkaa

 kohta, kunhan vielä opetellaan uuden laitteen käyttö. Soutulaite

on ollut käyttämättömänä jonkin aikaa. Meinaa tuo töllön vahtaaminen viedä kaiken muun ajan, mitä ei vietetä metsässä koirien kanssa. 

  Minä olen sellainen hullu penkkiurheilija. Talleita sitten puran iltakaudet. Seuraan formuloita, snookeria, jääkiekkoa, hiihtoa, mäkihyppyä ym.

  Lisäksi on seurannassa puolikymmentä mukavaa sarjaa ja vielä muutamia elokuvia 

  Niinpä siirsimme soutuvekottimen boksiin, niin voi vedellä television äärellä.

  Kalpan ottelut näkyvät alakerran TV:stä, joten sinne saatiin tänään uusi hikilaite.

  

  Pitihän sitä heti opetella käyttämään. Minä astelin varovasti, mutta Minna jo juoksi sillä toveroisen.

  Säätöjä näkyi löytyvän ainakin mulle ylenmäärin.

  Eiköhän laitteille tule käyttöä huomaamatta, kun samalla katselee näköradiota.

  Onneksi joulutauko katkaisee nuo urheilut.

Mahtava päivä Bitillä

  Pitkästä aikaa voitiin kokeilla Bitillä, onko ajotaito unohtunut pitkän tauon aikana. Pitkät pakkaset ja muut menot ovat olleet haitolla useamman viikon.

  Saatiin vielä Jyrkikin passimieheksi. Tarkoitus oli yrittää rusakkoa pihapiiristä. Jyrkin kanssa passiin valmiiksi ja Minna vei Bitin pellon reunaan.

  Kymmenminuuttisella haulla ajo alkoi. Aika pian kävi selväksi, että ajossa oli rusakon sijaan metsäjänis. Pientä rinkiä kiersi kaameassa hatelikossa. Yritin siellä passata, mutta ei olisi pystynyt ampumaan kengän kärkiä pitemmälle.

  Onneksi jänis teki lopulta isomman lenkin ja laukkasi Jyrkin eteen noin tunnin ajon jälkeen.

  

  Bitti oli käynyt katsomassa, että saalis on nurin ja painui takaisin metsään. Hetikohta alkoi ajaa seuraavaa. Kyllähän sitäkin passattiin, mutta tunnin ajon jälkeen ryteikkö oli niin täynnä jälkiä, että Bitti päätti lopettaa tälle päivälle. 

  Pois tullessa malttoi käydä lotasemassa makupalat suolistuspaikalta. Ihmeen hyvin jaksoi Bitti ajaa yli kaksi tuntia, vaikka paikoin lunta oli munaskuihin asti.

Happimyrkytyksen

taisin saada eilen rusakkometsällä Kainuunmäessä. Ukkoja oli melkoinen liuta ja rusakkoja vielä enemmän, mutta onni ei ollut myötä tällä kertaa. Ilma oli hyvä ja porukka mainio. Mikäpä siinä oli katsella maisemia.

   Tämä päivä meni huoltotöissä. Hiehoille silputtiin rehua ensi kerran tälle talvea. Paalit alkoivat jäätyä, eikä rehukaan enää lämpiä varastossa.

  Rehusiilon korjattu mekanismi laitettiin paikoilleen ja hyvin tuo ainakin kokeilussa pelasi.

  Minnan Caddy alkoi viikko sitten juonitella käynnistettäessä. Akku ei enää ottanut virtaa tai ei antanut sitä ulos. Onneksi Paltamosta löytyi uusi. Minna käväisi kirkolla vaihtamassa ja nyt lähtee heti hyrräämään.

Vaikka Joulupukilla

 on mennyt almanakka sekaisin, eipä nyt haitannut. Toi tänään minulle oikean taikapaidan.

  Juuson pelipaita on ollut päällä Kalpan 92-vuotis juhlaottelussa Niiralan montussa 26.11.2021.

  Paita päälle heti, kun Kalpalle tuli kotiotteluun Vaasan Sport. Hyvin alkoi ottelu ja parani vain loppua kohden.

  Juuso saalisti pian syöttöpisteen.

  Eihän sitä malttanut pysyä penkillä, kun Juuso teki maalin kuudentoista kuivan ottelun jälkeen. 

  Meni paremmin kuin paitaottelussa, tehot 1+1. 

  VAU!

  Paidan mukana tuli aitoustodistus.

  Pistetään seinälle raameihin.

Ensi kesä

on jo mielessä. Nyt on hyvä aikaa huollattaa ja korjauttaa kesän työkalut.

  Eilen kaivettiin niittokone lumen alta ja lastattiin peräkärryyn.

  Sitten vain nokka kohti Mikan korjaamoa. Samalla reissulla oli pari korjattavaa tarvekalua mukana. Uunin suuluukkua piti hitsata ja rehusiilon mekanismiin jokunen uusi osa.

  Mikan luota ei ole minun tarvinnut koskaan palata tyhjin käsin kotiin.

 

Hammaspeikko

jäi tänään kodittomaksi. Pari viikkoa sitten tunsin, että peikko oli alkanut kovertaa pesää poskihampaaseen.

  👹 

  Sain kuitenkin ajan tälle päivälle. Koska hammasta ei vielä pakottanut, ei tarvinnut turvautua päivystykseen.

  Nyt on hyvä, kun kieli ei ole jatkuvasti kaivamassa ruoan mureneita kolosta. 

  Peikko joutui etsimään uutta kotia, toivottavasti paleltuu pakkasessa.

😁

  

Jänisten

ruokinnan aloitin tänään. Pellolla heinikot ovat lumen alla, joten puiseen ruokavalioon lisätään AIV:tä. Meillä ei säilöntään käytetä mitään happoa, joten pitäisi maistua kuten muinakin talvina.

  Yhden kauhallisen 

vein riistapeltoon nuolukiven lähettyville, missä oli aika paljon jälkiä.

  Toinen kauhallinen vanhaan tuttuun paikkaan, missä jänikset ovat tottuneet saamaan mahan täytettä.

 

Läheltä liippasi

 ettei eilen hirvet tulleet suoraan pataan. Koiran ja metsästäjien keskeltä haetaan pakoreikä vaikka pihan läpi. Näin kävi muutama vuosi sitten, kun hirvi veti keskeltä pihaa.

  Päivällä vilkaisin, mitä hirviporukkaa hommaa. Huomasin, että Malva oli juossut liki pihaa. Ikkunasta huomasin pellolla alle neljänkymmenen metrin päässä hirvien jälkiä. 

  

    Pitihän minun tyydyttää uteliaisuuteni ja käydä tutkimassa jälkiä. 

  Jäljistä päätellen siitä meni uros, lehmä ja vasa.

  Ainakin uroksella oli ollut talla pohjassa, kun tiellä oli sorkat luistaneet metrin verran.

  On niillä sen verran hyvä tasapaino ja refleksit, että pystyssä oli pysytty.

  Enpähän sattunut vilkaisemaan valitettavasti ulos oikealla hetkellä.

Talvileski

  Pari päivää olen tässä kotimiehenä. Minna on lomalla ja päätti lähteä kannustamaan Jusea Kuopioon Kalpan kotiottelussa.

   Minä en tällä kertaa päässyt lähtemään huomisen tärkeän kokouksen takia.

  Minä kannustelen kotona TV:n välityksessä illan peliä.

  Huominen meneekin huoneiden lämmityksessä, hiihtojen ja Formuloiden parissa.

  

Työläs alkuviikko

   Pyhänä meni navetassa vesiputki poikki, eikä kotona ollut uutta putkea. Paltamosta ei löytynyt apua, joten Kajaanin reissu oli pakko tehdä. LVI-liikkeissä myytiin vain eioota. Onneksi putkea löytyi, Käyttöraudassa oli kunnon varastot.

  Tiistai päivä menikin sitten jenguja tehdessä ja asennustöissä. Meillä on rautaa aika paljon vedessä, joten aina remontin jälkeen saa aukoa venttiilejä useampaankin kertaa.

  Eilen alkoi kunnon myteri, lumitöihin kävi kutsu. Pihaa ja tietä aukaisin alustavasti. 

  Tänä aamuna oli karsea herätys. Lomittaja oli jäänyt jumiin tulomatkalla. Eipä ehtinyt aamukahvia keitellä, kun lähdin apua antamaan. Lomittaja pääsi töihin tunnin myöhässä ja minä lopultakin sain nautiskella herätyskahvit.

  Lumitöissä meni aamupäivä, mutta nyt joutaakin availla joulukalenterin ensimmäinen luukku.

  

  Joulun odotusta!

Nostalgiaa

  

   Pitkästä aikaa lupauduin tuomariksi Pässikokeeseen. Onneksi sain luvan mennä suoraan maastoon, ettei tarvinnut mutkautua aamulla Sotkamossa. Samoin kokeen loputtua ryhmätuomari vei kortit keskuspaikalle ja minä ajelin suoraan kotiin.

  Arvonnassa Vaarankylän Aku Kajaanista sattui maastoomme ja tuomarikaveriksi Joonas Luumäeltä. Koetta arvostetaan erittäin paljon, sen osoittaa jo kuinka kaukaa koirat isäntineen tulevat.

  Metsässä tuli muisteltua viivaa vetäessä kokeen alkuaikoja. Sain puhelun kokeen järjestäjältä, olisiko meillä myydä pässiä kokeen pääpalkinnoksi. Siihen aikaan en ollut muuten innostunut koetoiminnasta, joten kokeen myöhemmät vaiheet ovat hämärän peitossa. Mehän veimme pässin illalla Kajaaniin. 

  Myöhemmin kuulin juttuja, kuinka ukot olivat pyydystäneet karattua palkintoa aitaukseen. En muista, oliko sittemmin palkintona elävää pässiä, taisi tulla kielto joltain taholta? Kokeen nimi jäi kuitenkin elämään ja siihen osallistuu usein koiria Ruotsista ja Norjasta.

  Akun eka haku kesti parikymmentä minuuttia, mutta jänis hankasi samaa jälkeä eestaas. Minuutteja kertyi yli yhdeksänkymmenen. Kiinniottokin onnistui vallan mainiosti.

  Toinen ajo alkoi jo kahdeksan minuutin päästä. Tämäkin jänis laukkaili samoja jälkiä pienessä ringissä. Samantapainen toisto ensimmäisestä. Minuutteja tuli näppi sata.

  Tuloksena Akulle ykkönen. 

  Hyvä päivä kaikin puolin, vaikka pakkanen olisi saanut olla inhimillisemmissä lukemissa.

Pientä remonttia

tehtiin navetassa tänä pakkaspäivänä. Rehusiilon aukaisumekanismi on juonitellut jo pitemmän aikaa. Olisi sen kait voinut korjailla jo aikaisemmin, mutta minulla vaatii aikaa kypsytellä suunnitelma pääkopassa.

  Aikaa siinä vierähti kun tutrattiin ja mittailtiin, miten saadaan paras lopputulos. Osat tekaisi Minna ja minä sovittelin ja hitsasin uudet tuet paikalleen.

  Asennuskin onnistui entiselle paikalleen hieman vänkäämällä. Kova työ oli putsata aukaisutangon jengat. Sen verran pölyinen paikka, vaikka Minna sitä tuoko tuostaan voitelee. Sitten vielä kunnon rasvaus ja voitelu ja hyvin kevyesti pelasi systeemi.

  Toivottavasti pelaa pitkään.

 

Testausta

   Tänään kävimme Minnan ja Aadan kanssa katselemassa ja testaamassa vierasta koemaastoa lauantain koetta varten. Meidän seuran alue ei ole lauantaina käytettävissä kansainvälisessä Pässikokeessa, koska hirviporukalla on vielä vasa juoksemassa.

  Luminen ja jäljetön oli maasto. Kyllähän Aada sieltä kaivoi jäniksen ylös. Ajo alkoi iltapäivällä ja pimeässä vasta Aada suostui lopettamaan. Pyöritteli jänistä kaksi ja puoli tuntia ilman katkoja.

  Kyllä sieltä irtilaskupaikat selvisivät paikallisen asiantuntijan avustuksella.

  Kiitokset testausmahdollisuudesta ja maaston käytöstä lauantaina!

Bitti Belladonna

  Tänään kokeiltiin Bittiä vielä kerran sulan kokeessa. Keli ei kaikilta osin suosinut. Pakkasta oli eka erän alussa -8. Onneksi ei tuullut. Haku kesti varttitunnin ja ajo alkoi. Ei oikein railakkaa ajoa tullut, mutta minuutteja kertyi kuiteskin tasan sata.

  Toiselle erälle lähdettiin suurin toivein, mutta kaiki toiveet eivät toteudu. Hyvin lähti haku käyntiin ja hieman tuli haukkuakin. Sitten lähti Bitti tulemaan nuotiolle.

  Jänis oli hampaissa. En tiedä, oliko haavakko vai mikä, mutta pakko oli siirtyä uudelle haulle eri paikkaan.

  Kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sehän menee. Kolmas ajettava olikin rusakko ja sitten vetäistiin semmoinen etumatka pitkin teitä, että Bitti meni turpa tukossa jälkeä pitkin. Lopulta mihin lie mennyt, ei enää löytynyt.

  Vielä jaksoi kuiteskin kaivaa kolmanne jänön toiseen erään, mutta erä loppui ja Bitti piti ottaa kiinni.

  Kotona ruoka maittoi ja lököttely minun vieressä sohvalla. 

  Oli kova keli ja pirullinen tuuri.

  Bitin kolmas koe ja tulos 55,58. Joka kerta ajanut tuloksen.

  Tosi varmaa työtä puolitoista vuotiaalta koiralta.  

   

 

Lila

   Eilen tuli pitkään kokeeseen maastoomme Konttikuusen Lila omistajansa Hannun kyydissä Kajaanista. Tuomari kaverina oli Jyrki. 

  Ensimmäinen haku kesti vain yhdeksän minuuttia. Ajo pyöri kuten ennenkin pienellä alueella, mutta hyvin Lila pystyi aina löytämään oikean jäljen. Muutaman minuutin katkoja tuli muttei yhtään viiden minuutin reikää. Jänis nähtiin neljä kertaa ja erän lopussa Hannu sai Lilan hyvin kiinni, kun pääsi väliin. Niinpä Lilan ensimmäinen täysi erä oli kortilla.

  Hannu halusi säästää koiran voimia toiselle erälle, joten...

  Kyllä me Jyrkin kanssa 'vähän' vitsailtiin Hannulle loppupäivä. Selitys oli, että hihnassa väkisellä halusi vielä ajaa. Kuultiinhan me haukku. Huumorin kanssa on hienoa olla tuttujen kanssa päivä metsässä.

  Toisen erän haku oli vain seitsemän minuttia. Tämäkin kenneljänis pyöri pienellä alalla. Hankalampi ajettava oli kuin eka erän jäbä. Minuutteja kertyi kuiteskin puolitoista tuntia, joten odotettavissa on erittäin hyvä ykkönen. Erän loputtua tuli melkomoisen iso ajettava istuskelemaan kymmeneen metriin, kun Jyrkin kanssa täyttelimme kortteja. 

  Koska kolmatta erää ei tarvittu, Hannukin toi Lilan hihnassa autolle.

  Kyllä oli Hannu onnellinen koiran suorituksesta ja samoin tuomarit. 

  Onnittelut Lilalle ja Hannulle!
 
 

Kainuun terveydenhoito

  Sain tänään (18.11.) mielenkiintoisen kirjeen KAKS:ta, joka oli päivätty 2.11.

   En tiedä, onko vika lähtöpäässä vai postin kulussa. 

  On tämä naurettavaa hommaa. Varattu aika on viikko sitten.

  Olen yrittänyt vaihtaa yhtä lääkettä, mutta lääkäri vain sanoi, etten minä kuole sivuvaikutukseen. Jatka hyvillä mielin sen käyttöä!

  Sain sentään määräyksen syödä rautatablettia. Hiphuraa!

  Kaikki tämä toiminta tapahtui puhelimitse. En kertaakaan päässyt näyttämään lääkkeen pahoja sivuvaikutuksia 'lääkärille' tai edes hoitajalle.

  Varmaan haavan ompeleminenkin tapahtuu nykyään äimällä ja karhulangalla puhelimessa saatujen ohjeiden mukaan.

  Hallelujaa!

Jäniksen jälkisoppaa

syödään varmaan huomenna. Aamulla Bitin kanssa päätimme kokeilla, saataisiinko savustimeen jänistä.

  Ensimmäisessä paikassa Bitti penkasi yli tunnin, mutta eivaan jänis halunnut lähteä liikkeelle.

  Toiseen paikkaan siirryttyämme, ajo alkoi noin puolessa tunnissa. Sitten kyllä mentiin niin pientä kuin isoakin lenkkiä. Kauimmillaan ajo oli liki kilometrin päässä. Tultiinhan sieltä vauhdilla takaisin. Pari kertaa näin jäniksen, mutta...... Lopulta ajo pyöri pienessä hatelikossa. Yhdessä vaiheessa kuului paha rääkäisy ja Bitin hurja haukku. Muutaman sekunnin kuluttua tuli hiljaisuus, eikä Bitti enää haukkunut. Taisi ottaa jäniksen kiinni, sulan maan aikaan oli mahdotonta löytää sitä.

  Iltapäivä meni sitten maataloustöissä. Ensin piti hiekoittaa piha, kun tulossa oli täydennystä karsinaan. Yksi vasikka oli riemuissaan, kun sai neljä kaveria. Ensin siinä hieman ihmeteltiin, mutta

piankos sopu alkoi syntyä.

  Iltahoidon aikaan porukka oli jo kasassa. 

  Yleensä osa vasikoista vierastaa uutta paikkaa ja Milkbaria, ettei juoma maistu. Tottuvat äkkiä ja seuraavana päivänä astia tyhjenee vauhdilla.

  Isompien karsinassa piti vielä hieman vahvistaa rakenteita.

  

Fiksailua

  Toissa päivänä oli käynti kirkolla ja päätimme suojata mökin terassin talven lumilta. Ei mennyt kauan kun nappasimme valokatteen suojaksi.

  Eiköhän nyt suurin osa lumesta pysy poissa ja on paljon mukavampi istuskella saunan jälkeen terassilla tuulen suojassa.

  Talvi kokeilee jo kynsiään järveen. Ranta oli jäässä,

mutta syvempi selkävesi lainehti yhä vapaana.

  Kotona on herkuteltu Minnan savustamalla jäniksellä.

  Ensin syötiin pahimpaan himoon leivän päällä ja tänään savulihakeittoa niin, että on oikein ähky olo.

  Täytynee seuraavaan ajoon ottaa jo haulikko autosta, kun oli sen verran makoisaa savustettu jänis.

 

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa

   Aidolla maaseudulla näkyy olevan nykyisin vetovoimaa enenevässä määrin. Ruuhka-Suomessa alkaa olla jopa koirien treenaus vaikeaa.

  Toissa päivänä minulta kysyttiin, olisiko mahdollista kokeilla beaglea pitkässä kokeessa meidän maastossa. Koira omistajineen oli saapunut Turusta asti Kainuuseen mielessä treenaus ja samalla katsoa, miten koe onnistuisi. 

  Matin mukaan Turun seudulla ei käytännössä pysty enää juurikaan koiraa metsään laskemaan. Pienet metsäsipareet ovat valloittaneet kauriit, peurat, ketut ja rusakot. Metsäjänis on yhtä harvinainen kuin valkoinen hirvi.

  Tälläiselle koiran omistajalle, joka ajaa Turusta asiakseen tänne koiran takia, ei voi sanoa ei.

  Eilen aamulla pihaan ajoivat Matti, Hannu ja Ruuti.

     Konttikuusen Ruuti ja om. Matti Säteri Turusta

  Oli sirmakkaan näköinen urosbeagle.

  Hieman tutustuttiin ja poristiin, sitten asiaan. Sää ei ollut paras mahdollinen, lunta nimeksi ja kuiva pakkaskeli (-9).

  Koira oli intoa täynnä intoa ja ajo lähti kiitettävällä haulla. Kenneljänis teki kaikki temppunsa ja onnistui lopulta hämäämään koiran. Onneksi ajoi vielä pätkän toista erän loppuun. Ajoa saimme vajaan tunnin.

  Toisella erällä huomasimme, miten koiran varmuus nousi koko ajan. Yhtä syheröä kiertänyt jänis löytyi aina. Koira oli vain tiukan hivakka, voisi haukkua enemmän, vaikka ajettava otti välillä etumatkaa. Ajoa kertyi näppi puolitoista tntia.

  Lopputulema oli kuiteskin hyvä ykkönen. Kokeen päätyttyä näki, miten omistajan suupieli näytti väkisellä nousevan hymyn poikaseen.

  Opastuomarille kokeen onnistuminen on aina erittäin suuri. helpotus. Kenneljänikset löytyivät sieltä mistä pitikin ja laukkailivat totuttuun malliin.

Pihajänistä

 ei ammuta. 

  Minna pisti Aadalle pannan kaulaan ja löysäsi pihalle. Niinhän siinä kävi, että piankos ajo alkoi. Ensin heitti ison lenkin vaaraan ja sitten paluu pihan läpi makuuksille.

  Pihapiiristä ei enää lähdetty kauemmaksi, vaan istuttiin pihassa, kierrettiin navettaa ja puimalaa. Minna katteli jänistä portailta, mutta ei ehtinyt saada videolle.

  Kyllä oli mahtava meteli koiratarhassa, kun muut koirat näkivät jäniksen. 

  Olipa mielenkiintoinen aamupäivä. Tämä jänis säilyttää henkensä pitkää.

Pelastusretki

   Eilen joku ilmoitti Facebookissa, että Osmangalla ajelehtii vaalea vene. Syöksyimme heti mökille tarkastamaan tilannetta. Tyhjä valkama siellä paistoi silmiin.

  Puhelin kouraan ja soittelemaan tutuille, olisiko vielä kellään venettä lainata.Naapuri Juho olisi vienyt veneen luo aamulla. Mökkiläisillä oli veneet talviteloilla. Yksi lupasi apua lauantaina. Sitten sain luvan käyttää tutun venettä ja minulta löytyi vielä sopiva tulppa.

  Soittelin vielä kalakaveri Jyrkille ja hän lupasi tulla aamulla kaveriksi. Varusteina meillä oli kaksi perätuupparia, sankoja, narua, Jyrkillä vielä kahluusaappaat, ym. Romppeet veneeseen ja menoksi, kun kiikarilla löytyi karkulainenkin.

  Vene oli puoleen väliin täynnä vettä ja roskaa, mutta muuten yllättävän hyvässä kunnossa. Tappi oli pohjalla ja muutkin tavarat tallessa. tosin aika vettyneinä.

  Tyhjennyksen jälkeen motori perään ja paluumatkalle. Syvä helpotuksen huokaus kuului varmaan kotiin asti. Veimme lainaveneen takaisin ja Jyrki ajeli karkulaisen mökillemme.

 

  Kotirannassa oli meillä Minnan kanssa melkoinen pesu-urakka edessä.

 

   Kotoa otimme pesuaineita, harjoja ym. tarvikkeita mukaan ja aloitimme urakan. Menihän siinä muutama tunti. Laitoimme veneen samontein talviteloille. Silloin huomasimme, että olihan pohjassa pieni vaurio.

 

  Onneksi ei paha. Korjataan keväällä ennen vesille laskua.

  Ilmeisesti vesille teki venosen mieli, kun ei ole kalastettukaan muutamaan viikkoon.

  Kaikista eniten tästä taisi nauttia Saaga, kun pääsi eläkeläinen juoksentelemaan mökillä vapaasti.

 

    Kiitokset eritoten Jyrkille ja kaikille muille apua tarjonneille!