Pitkästä aikaa lupauduin tuomariksi Pässikokeeseen. Onneksi sain luvan mennä suoraan maastoon, ettei tarvinnut mutkautua aamulla Sotkamossa. Samoin kokeen loputtua ryhmätuomari vei kortit keskuspaikalle ja minä ajelin suoraan kotiin.
Arvonnassa Vaarankylän Aku Kajaanista sattui maastoomme ja tuomarikaveriksi Joonas Luumäeltä. Koetta arvostetaan erittäin paljon, sen osoittaa jo kuinka kaukaa koirat isäntineen tulevat.
Metsässä tuli muisteltua viivaa vetäessä kokeen alkuaikoja. Sain puhelun kokeen järjestäjältä, olisiko meillä myydä pässiä kokeen pääpalkinnoksi. Siihen aikaan en ollut muuten innostunut koetoiminnasta, joten kokeen myöhemmät vaiheet ovat hämärän peitossa. Mehän veimme pässin illalla Kajaaniin.
Myöhemmin kuulin juttuja, kuinka ukot olivat pyydystäneet karattua palkintoa aitaukseen. En muista, oliko sittemmin palkintona elävää pässiä, taisi tulla kielto joltain taholta? Kokeen nimi jäi kuitenkin elämään ja siihen osallistuu usein koiria Ruotsista ja Norjasta.
Akun eka haku kesti parikymmentä minuuttia, mutta jänis hankasi samaa jälkeä eestaas. Minuutteja kertyi yli yhdeksänkymmenen. Kiinniottokin onnistui vallan mainiosti.
Toinen ajo alkoi jo kahdeksan minuutin päästä. Tämäkin jänis laukkaili samoja jälkiä pienessä ringissä. Samantapainen toisto ensimmäisestä. Minuutteja tuli näppi sata.
Tuloksena Akulle ykkönen.
Hyvä päivä kaikin puolin, vaikka pakkanen olisi saanut olla inhimillisemmissä lukemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti