Serkkupoika tuli vajaan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen lopultakin jänismetsälle.
Oli seurannut sen verran blogia, että arveli voivansa lähteä beaglen kanssa jahtiin. Muistot ovat siltä ajalta, kun minullakin oli suomenajokoiria ja venakoita.
Ensimmäinen ajo lähti, ettei tupakkaa ehtinyt sytyttää. Tuskanhiki nousi jo minun otsalle, kun ensimmäinen veto oli pari kilometriä suoraan. Kaikki kävi mielessä:kauris, rusakko, jänis vai yksinäinen vasa. Sitten alkoi tulla paluuperiä ja suunta takaisin. Pääsimme jossain vaiheessa sadan metrin päähän ajosta. Pillitys vain lisäsi vauhtia ja alkoi uusi kiekka. Lopulta useamman autolla hurjastelun jälkeen pääsin väliin ja sain Bitin kiinni. Tulimme siihen tulokseen, että rusakkohan siellä yritti juksata koiraa.
Jyrkin hätyyttelin jo ajon alkuvaiheessa apuun ihme ajoon. Onneksi Jyrkillä ei ollut kiirettä, joten jatkoimme uudessa paikassa.
Pitkähkö oli haku, mutta lopulta alkoi hirmu mekkala. Jaskan kanssa meillä oli vielä haulikot autossa, mutta onneksi Jyrki oli valmiina.
Lähempi tarkasteli osoitti saaliiksi saadun hirmu ison sekulin.
Oli todella onnistunut päivä. Bittikin veteli parikymmentä kilometriä rusakoiden perässä ja toinen rökäle vielä reppuun.
Jaskakin ihastui sen verran ajoihin, että tulee uudestaan heti kun kutsu käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti