Aidolla maaseudulla näkyy olevan nykyisin vetovoimaa enenevässä määrin. Ruuhka-Suomessa alkaa olla jopa koirien treenaus vaikeaa.
Toissa päivänä minulta kysyttiin, olisiko mahdollista kokeilla beaglea pitkässä kokeessa meidän maastossa. Koira omistajineen oli saapunut Turusta asti Kainuuseen mielessä treenaus ja samalla katsoa, miten koe onnistuisi.
Matin mukaan Turun seudulla ei käytännössä pysty enää juurikaan koiraa metsään laskemaan. Pienet metsäsipareet ovat valloittaneet kauriit, peurat, ketut ja rusakot. Metsäjänis on yhtä harvinainen kuin valkoinen hirvi.
Tälläiselle koiran omistajalle, joka ajaa Turusta asiakseen tänne koiran takia, ei voi sanoa ei.
Eilen aamulla pihaan ajoivat Matti, Hannu ja Ruuti.
Oli sirmakkaan näköinen urosbeagle.
Hieman tutustuttiin ja poristiin, sitten asiaan. Sää ei ollut paras mahdollinen, lunta nimeksi ja kuiva pakkaskeli (-9).
Koira oli intoa täynnä intoa ja ajo lähti kiitettävällä haulla. Kenneljänis teki kaikki temppunsa ja onnistui lopulta hämäämään koiran. Onneksi ajoi vielä pätkän toista erän loppuun. Ajoa saimme vajaan tunnin.
Toisella erällä huomasimme, miten koiran varmuus nousi koko ajan. Yhtä syheröä kiertänyt jänis löytyi aina. Koira oli vain tiukan hivakka, voisi haukkua enemmän, vaikka ajettava otti välillä etumatkaa. Ajoa kertyi näppi puolitoista tntia.
Lopputulema oli kuiteskin hyvä ykkönen. Kokeen päätyttyä näki, miten omistajan suupieli näytti väkisellä nousevan hymyn poikaseen.
Opastuomarille kokeen onnistuminen on aina erittäin suuri. helpotus. Kenneljänikset löytyivät sieltä mistä pitikin ja laukkailivat totuttuun malliin.
Asiaaa, nämä ne ovat hienoja päiviä.
VastaaPoista