Nostalgiaa

  

   Pitkästä aikaa lupauduin tuomariksi Pässikokeeseen. Onneksi sain luvan mennä suoraan maastoon, ettei tarvinnut mutkautua aamulla Sotkamossa. Samoin kokeen loputtua ryhmätuomari vei kortit keskuspaikalle ja minä ajelin suoraan kotiin.

  Arvonnassa Vaarankylän Aku Kajaanista sattui maastoomme ja tuomarikaveriksi Joonas Luumäeltä. Koetta arvostetaan erittäin paljon, sen osoittaa jo kuinka kaukaa koirat isäntineen tulevat.

  Metsässä tuli muisteltua viivaa vetäessä kokeen alkuaikoja. Sain puhelun kokeen järjestäjältä, olisiko meillä myydä pässiä kokeen pääpalkinnoksi. Siihen aikaan en ollut muuten innostunut koetoiminnasta, joten kokeen myöhemmät vaiheet ovat hämärän peitossa. Mehän veimme pässin illalla Kajaaniin. 

  Myöhemmin kuulin juttuja, kuinka ukot olivat pyydystäneet karattua palkintoa aitaukseen. En muista, oliko sittemmin palkintona elävää pässiä, taisi tulla kielto joltain taholta? Kokeen nimi jäi kuitenkin elämään ja siihen osallistuu usein koiria Ruotsista ja Norjasta.

  Akun eka haku kesti parikymmentä minuuttia, mutta jänis hankasi samaa jälkeä eestaas. Minuutteja kertyi yli yhdeksänkymmenen. Kiinniottokin onnistui vallan mainiosti.

  Toinen ajo alkoi jo kahdeksan minuutin päästä. Tämäkin jänis laukkaili samoja jälkiä pienessä ringissä. Samantapainen toisto ensimmäisestä. Minuutteja tuli näppi sata.

  Tuloksena Akulle ykkönen. 

  Hyvä päivä kaikin puolin, vaikka pakkanen olisi saanut olla inhimillisemmissä lukemissa.

Pientä remonttia

tehtiin navetassa tänä pakkaspäivänä. Rehusiilon aukaisumekanismi on juonitellut jo pitemmän aikaa. Olisi sen kait voinut korjailla jo aikaisemmin, mutta minulla vaatii aikaa kypsytellä suunnitelma pääkopassa.

  Aikaa siinä vierähti kun tutrattiin ja mittailtiin, miten saadaan paras lopputulos. Osat tekaisi Minna ja minä sovittelin ja hitsasin uudet tuet paikalleen.

  Asennuskin onnistui entiselle paikalleen hieman vänkäämällä. Kova työ oli putsata aukaisutangon jengat. Sen verran pölyinen paikka, vaikka Minna sitä tuoko tuostaan voitelee. Sitten vielä kunnon rasvaus ja voitelu ja hyvin kevyesti pelasi systeemi.

  Toivottavasti pelaa pitkään.

 

Testausta

   Tänään kävimme Minnan ja Aadan kanssa katselemassa ja testaamassa vierasta koemaastoa lauantain koetta varten. Meidän seuran alue ei ole lauantaina käytettävissä kansainvälisessä Pässikokeessa, koska hirviporukalla on vielä vasa juoksemassa.

  Luminen ja jäljetön oli maasto. Kyllähän Aada sieltä kaivoi jäniksen ylös. Ajo alkoi iltapäivällä ja pimeässä vasta Aada suostui lopettamaan. Pyöritteli jänistä kaksi ja puoli tuntia ilman katkoja.

  Kyllä sieltä irtilaskupaikat selvisivät paikallisen asiantuntijan avustuksella.

  Kiitokset testausmahdollisuudesta ja maaston käytöstä lauantaina!

Bitti Belladonna

  Tänään kokeiltiin Bittiä vielä kerran sulan kokeessa. Keli ei kaikilta osin suosinut. Pakkasta oli eka erän alussa -8. Onneksi ei tuullut. Haku kesti varttitunnin ja ajo alkoi. Ei oikein railakkaa ajoa tullut, mutta minuutteja kertyi kuiteskin tasan sata.

  Toiselle erälle lähdettiin suurin toivein, mutta kaiki toiveet eivät toteudu. Hyvin lähti haku käyntiin ja hieman tuli haukkuakin. Sitten lähti Bitti tulemaan nuotiolle.

  Jänis oli hampaissa. En tiedä, oliko haavakko vai mikä, mutta pakko oli siirtyä uudelle haulle eri paikkaan.

  Kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sehän menee. Kolmas ajettava olikin rusakko ja sitten vetäistiin semmoinen etumatka pitkin teitä, että Bitti meni turpa tukossa jälkeä pitkin. Lopulta mihin lie mennyt, ei enää löytynyt.

  Vielä jaksoi kuiteskin kaivaa kolmanne jänön toiseen erään, mutta erä loppui ja Bitti piti ottaa kiinni.

  Kotona ruoka maittoi ja lököttely minun vieressä sohvalla. 

  Oli kova keli ja pirullinen tuuri.

  Bitin kolmas koe ja tulos 55,58. Joka kerta ajanut tuloksen.

  Tosi varmaa työtä puolitoista vuotiaalta koiralta.  

   

 

Lila

   Eilen tuli pitkään kokeeseen maastoomme Konttikuusen Lila omistajansa Hannun kyydissä Kajaanista. Tuomari kaverina oli Jyrki. 

  Ensimmäinen haku kesti vain yhdeksän minuuttia. Ajo pyöri kuten ennenkin pienellä alueella, mutta hyvin Lila pystyi aina löytämään oikean jäljen. Muutaman minuutin katkoja tuli muttei yhtään viiden minuutin reikää. Jänis nähtiin neljä kertaa ja erän lopussa Hannu sai Lilan hyvin kiinni, kun pääsi väliin. Niinpä Lilan ensimmäinen täysi erä oli kortilla.

  Hannu halusi säästää koiran voimia toiselle erälle, joten...

  Kyllä me Jyrkin kanssa 'vähän' vitsailtiin Hannulle loppupäivä. Selitys oli, että hihnassa väkisellä halusi vielä ajaa. Kuultiinhan me haukku. Huumorin kanssa on hienoa olla tuttujen kanssa päivä metsässä.

  Toisen erän haku oli vain seitsemän minuttia. Tämäkin kenneljänis pyöri pienellä alalla. Hankalampi ajettava oli kuin eka erän jäbä. Minuutteja kertyi kuiteskin puolitoista tuntia, joten odotettavissa on erittäin hyvä ykkönen. Erän loputtua tuli melkomoisen iso ajettava istuskelemaan kymmeneen metriin, kun Jyrkin kanssa täyttelimme kortteja. 

  Koska kolmatta erää ei tarvittu, Hannukin toi Lilan hihnassa autolle.

  Kyllä oli Hannu onnellinen koiran suorituksesta ja samoin tuomarit. 

  Onnittelut Lilalle ja Hannulle!
 
 

Kainuun terveydenhoito

  Sain tänään (18.11.) mielenkiintoisen kirjeen KAKS:ta, joka oli päivätty 2.11.

   En tiedä, onko vika lähtöpäässä vai postin kulussa. 

  On tämä naurettavaa hommaa. Varattu aika on viikko sitten.

  Olen yrittänyt vaihtaa yhtä lääkettä, mutta lääkäri vain sanoi, etten minä kuole sivuvaikutukseen. Jatka hyvillä mielin sen käyttöä!

  Sain sentään määräyksen syödä rautatablettia. Hiphuraa!

  Kaikki tämä toiminta tapahtui puhelimitse. En kertaakaan päässyt näyttämään lääkkeen pahoja sivuvaikutuksia 'lääkärille' tai edes hoitajalle.

  Varmaan haavan ompeleminenkin tapahtuu nykyään äimällä ja karhulangalla puhelimessa saatujen ohjeiden mukaan.

  Hallelujaa!

Jäniksen jälkisoppaa

syödään varmaan huomenna. Aamulla Bitin kanssa päätimme kokeilla, saataisiinko savustimeen jänistä.

  Ensimmäisessä paikassa Bitti penkasi yli tunnin, mutta eivaan jänis halunnut lähteä liikkeelle.

  Toiseen paikkaan siirryttyämme, ajo alkoi noin puolessa tunnissa. Sitten kyllä mentiin niin pientä kuin isoakin lenkkiä. Kauimmillaan ajo oli liki kilometrin päässä. Tultiinhan sieltä vauhdilla takaisin. Pari kertaa näin jäniksen, mutta...... Lopulta ajo pyöri pienessä hatelikossa. Yhdessä vaiheessa kuului paha rääkäisy ja Bitin hurja haukku. Muutaman sekunnin kuluttua tuli hiljaisuus, eikä Bitti enää haukkunut. Taisi ottaa jäniksen kiinni, sulan maan aikaan oli mahdotonta löytää sitä.

  Iltapäivä meni sitten maataloustöissä. Ensin piti hiekoittaa piha, kun tulossa oli täydennystä karsinaan. Yksi vasikka oli riemuissaan, kun sai neljä kaveria. Ensin siinä hieman ihmeteltiin, mutta

piankos sopu alkoi syntyä.

  Iltahoidon aikaan porukka oli jo kasassa. 

  Yleensä osa vasikoista vierastaa uutta paikkaa ja Milkbaria, ettei juoma maistu. Tottuvat äkkiä ja seuraavana päivänä astia tyhjenee vauhdilla.

  Isompien karsinassa piti vielä hieman vahvistaa rakenteita.

  

Fiksailua

  Toissa päivänä oli käynti kirkolla ja päätimme suojata mökin terassin talven lumilta. Ei mennyt kauan kun nappasimme valokatteen suojaksi.

  Eiköhän nyt suurin osa lumesta pysy poissa ja on paljon mukavampi istuskella saunan jälkeen terassilla tuulen suojassa.

  Talvi kokeilee jo kynsiään järveen. Ranta oli jäässä,

mutta syvempi selkävesi lainehti yhä vapaana.

  Kotona on herkuteltu Minnan savustamalla jäniksellä.

  Ensin syötiin pahimpaan himoon leivän päällä ja tänään savulihakeittoa niin, että on oikein ähky olo.

  Täytynee seuraavaan ajoon ottaa jo haulikko autosta, kun oli sen verran makoisaa savustettu jänis.

 

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa

   Aidolla maaseudulla näkyy olevan nykyisin vetovoimaa enenevässä määrin. Ruuhka-Suomessa alkaa olla jopa koirien treenaus vaikeaa.

  Toissa päivänä minulta kysyttiin, olisiko mahdollista kokeilla beaglea pitkässä kokeessa meidän maastossa. Koira omistajineen oli saapunut Turusta asti Kainuuseen mielessä treenaus ja samalla katsoa, miten koe onnistuisi. 

  Matin mukaan Turun seudulla ei käytännössä pysty enää juurikaan koiraa metsään laskemaan. Pienet metsäsipareet ovat valloittaneet kauriit, peurat, ketut ja rusakot. Metsäjänis on yhtä harvinainen kuin valkoinen hirvi.

  Tälläiselle koiran omistajalle, joka ajaa Turusta asiakseen tänne koiran takia, ei voi sanoa ei.

  Eilen aamulla pihaan ajoivat Matti, Hannu ja Ruuti.

     Konttikuusen Ruuti ja om. Matti Säteri Turusta

  Oli sirmakkaan näköinen urosbeagle.

  Hieman tutustuttiin ja poristiin, sitten asiaan. Sää ei ollut paras mahdollinen, lunta nimeksi ja kuiva pakkaskeli (-9).

  Koira oli intoa täynnä intoa ja ajo lähti kiitettävällä haulla. Kenneljänis teki kaikki temppunsa ja onnistui lopulta hämäämään koiran. Onneksi ajoi vielä pätkän toista erän loppuun. Ajoa saimme vajaan tunnin.

  Toisella erällä huomasimme, miten koiran varmuus nousi koko ajan. Yhtä syheröä kiertänyt jänis löytyi aina. Koira oli vain tiukan hivakka, voisi haukkua enemmän, vaikka ajettava otti välillä etumatkaa. Ajoa kertyi näppi puolitoista tntia.

  Lopputulema oli kuiteskin hyvä ykkönen. Kokeen päätyttyä näki, miten omistajan suupieli näytti väkisellä nousevan hymyn poikaseen.

  Opastuomarille kokeen onnistuminen on aina erittäin suuri. helpotus. Kenneljänikset löytyivät sieltä mistä pitikin ja laukkailivat totuttuun malliin.

Pihajänistä

 ei ammuta. 

  Minna pisti Aadalle pannan kaulaan ja löysäsi pihalle. Niinhän siinä kävi, että piankos ajo alkoi. Ensin heitti ison lenkin vaaraan ja sitten paluu pihan läpi makuuksille.

  Pihapiiristä ei enää lähdetty kauemmaksi, vaan istuttiin pihassa, kierrettiin navettaa ja puimalaa. Minna katteli jänistä portailta, mutta ei ehtinyt saada videolle.

  Kyllä oli mahtava meteli koiratarhassa, kun muut koirat näkivät jäniksen. 

  Olipa mielenkiintoinen aamupäivä. Tämä jänis säilyttää henkensä pitkää.

Pelastusretki

   Eilen joku ilmoitti Facebookissa, että Osmangalla ajelehtii vaalea vene. Syöksyimme heti mökille tarkastamaan tilannetta. Tyhjä valkama siellä paistoi silmiin.

  Puhelin kouraan ja soittelemaan tutuille, olisiko vielä kellään venettä lainata.Naapuri Juho olisi vienyt veneen luo aamulla. Mökkiläisillä oli veneet talviteloilla. Yksi lupasi apua lauantaina. Sitten sain luvan käyttää tutun venettä ja minulta löytyi vielä sopiva tulppa.

  Soittelin vielä kalakaveri Jyrkille ja hän lupasi tulla aamulla kaveriksi. Varusteina meillä oli kaksi perätuupparia, sankoja, narua, Jyrkillä vielä kahluusaappaat, ym. Romppeet veneeseen ja menoksi, kun kiikarilla löytyi karkulainenkin.

  Vene oli puoleen väliin täynnä vettä ja roskaa, mutta muuten yllättävän hyvässä kunnossa. Tappi oli pohjalla ja muutkin tavarat tallessa. tosin aika vettyneinä.

  Tyhjennyksen jälkeen motori perään ja paluumatkalle. Syvä helpotuksen huokaus kuului varmaan kotiin asti. Veimme lainaveneen takaisin ja Jyrki ajeli karkulaisen mökillemme.

 

  Kotirannassa oli meillä Minnan kanssa melkoinen pesu-urakka edessä.

 

   Kotoa otimme pesuaineita, harjoja ym. tarvikkeita mukaan ja aloitimme urakan. Menihän siinä muutama tunti. Laitoimme veneen samontein talviteloille. Silloin huomasimme, että olihan pohjassa pieni vaurio.

 

  Onneksi ei paha. Korjataan keväällä ennen vesille laskua.

  Ilmeisesti vesille teki venosen mieli, kun ei ole kalastettukaan muutamaan viikkoon.

  Kaikista eniten tästä taisi nauttia Saaga, kun pääsi eläkeläinen juoksentelemaan mökillä vapaasti.

 

    Kiitokset eritoten Jyrkille ja kaikille muille apua tarjonneille!

'Minun Aada'

   Eilen illalla Aada sai ruoan ja lepoa sisällä. Oli huvittaja tilanne, kun näytti ettei Minnasta niin väliä, kunhan pääsee kiehnäämään minun viereen sohvalle.

  Heti kun lopetin hyväilyn tuli kuonolla pukkaus:elä lopeta.

  Tätä jatkui koko Kalpa-ottelun ajan.

  Eipä halunnut Aada tarhaan, vaan piti päästä yöksi sänkyyn. Minun oli pakko häipyä tilan puutteen ja hajun takia.

  Nyt näyttää siltä, että Aada pelaa paremmin kokeissa minun kanssa. Jotenkin yhdistää Minnan lenkkeilyyn ja minut tositoimiin niin kokeissa kuin metsällä.

Tie maittoi

tänään jäniksille, kun kokeilin Aadaa pitkässä kokeessa. Tavoitteena oli sulan kelin ykkönen.

  Ensimmäinen haku oli uskomattoman pitkä. Yli kaksi tuntia (huh) piti vyyhdetä taimikoita, ennenkuin lopulta jäljen päästä löytyi jänis. Pari pientä lenkkiä ja sitten maistoi mursketie.

  Tunteroisen sai ajettua, mutta sitten valkoinen epeli piiloutui risukasaan. Ylössaanti vaikutti sen verran hankalalta, että päätin lähteä suoraan toiselle erälle ja jättää loppuerä ajamatta.

  Toinen haku meni jo entiseen malliin. Alle puolen tunnin kuului kauhea kiljaisu. Valkoinen jänis lähtee yleensä, kun koira on metrin päässä.

  Tämä sujui hieman paremmin, vaikka tietä rampattiin eestaas ja mentiin lymyyn. Hyvin ajoi Aada taasen kaikki tiet, eikä tullut pahoja katkoja. Ajoakin kertyi näppi puolitoista tuntia.

  Tulos selviää, kunhan Jouni ehtii tarkistamaan kortit. Toivottavasti tuli ajoa riittävästi.

  P.S. Aadan tulos hyvä ykkönen 64.33! YES!

Jaakon ihastus Bittiin

 

Bitti rusakoiden perässä

  Serkkupoika tuli vajaan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen lopultakin jänismetsälle.

  Oli seurannut sen verran blogia, että arveli voivansa lähteä beaglen kanssa jahtiin. Muistot ovat siltä ajalta, kun minullakin oli suomenajokoiria ja venakoita.

  Ilmeisesti piti seurata Bitin hakua matalalta, miten lyhytjalkainen toimii.

  Ensimmäinen ajo lähti, ettei tupakkaa ehtinyt sytyttää. Tuskanhiki nousi jo minun otsalle, kun ensimmäinen veto oli pari kilometriä suoraan. Kaikki kävi mielessä:kauris, rusakko, jänis vai yksinäinen vasa. Sitten alkoi tulla paluuperiä ja suunta takaisin. Pääsimme jossain vaiheessa sadan metrin päähän ajosta. Pillitys vain lisäsi vauhtia ja alkoi uusi kiekka. Lopulta useamman autolla hurjastelun jälkeen pääsin väliin ja sain Bitin kiinni. Tulimme siihen tulokseen, että rusakkohan siellä yritti juksata koiraa.

  Jyrkin hätyyttelin jo ajon alkuvaiheessa apuun ihme ajoon. Onneksi Jyrkillä ei ollut kiirettä, joten jatkoimme uudessa paikassa.

  Pitkähkö oli haku, mutta lopulta alkoi hirmu mekkala. Jaskan kanssa meillä oli vielä haulikot autossa, mutta onneksi Jyrki oli valmiina.

  
  Lähempi tarkasteli osoitti saaliiksi saadun hirmu ison sekulin. 

  Bittikin oli terhakkaana kaadolla.

  Oli todella onnistunut päivä. Bittikin veteli parikymmentä kilometriä rusakoiden perässä ja toinen rökäle vielä reppuun.

  Jaskakin ihastui sen verran ajoihin, että tulee uudestaan heti kun kutsu käy.