Persiilleen

mennyt jänisjahti tälle aamua. Timan kanssa lähdin etsimään ajettavaa aamusella. Merkkasi jäljen, mutta leikki loppui aika lyhyeen, kun näkösälle ilmaantui liian iso saalis.

  Minun kamerani teho ei oikein riittänyt, mutta Minna sai paremman kuvan komeasta uroksesta.

  Katseltiin siinä ainakin varttitunnin, mutta eipä ollu kiirettä kaverilla.
  Pian siihen ilmestyi toinenkin.

  Siihen jäivät syömään vesoja tien varteen. Soitettiin toki hirviporukalle.

  Onneksi Tima ei välittänyt. Tuli minun luo ja varalta hihnalla autoon.
 
 

Kiitos

  Vaikka en aikonut juhlia tasavuosia, ystävät, sukulaiset ja kaverit halusivat muistaa merkkipäivääni.

  Kiitokset kaikille!
 

Loisteen

piti varmaan muuttaa nimensä Kajaveksi entisen nimen huonon maineen takia. Siirtomaksut ovat olleet Suomen kalleimmat.
  Tänään napsahti sähköt poikki kello 9.00. Odottelin jonkun aikaa, mutta eivät palanneet. Näin syksyllä on paljon pieniä katkoja, kuulemma hyönteiset ja linnut lentävät muuntajiin ja aiheuttavat oikosulun.
  Vartin päästä soitin vikapalveluun. Otetaanpas selvää valvomosta.
Joo siellä on huoltokatko 9-14. Eihän siinä mitään, mutta

ilmoituksessa oli 9.10.
  Tietokone on tehnyt virheen, meillä ei näitä tehdä manuaalisesti.
  Ainakin meidän tietokoneet tekevät sen mitä käsketään.
 

Retkeilyä

  Kotimaasto oli ajokoirien PM-kokeessa koemaastona, joten päätimme lähteä etsimään uusia maisemia.
  Lunastimme valtion maille Puolangalle parin päivän luvat.
  Lauantaina mukana olivat Aada ja Nucca. Koko päivänä eivät merkanneet yhtä jälkeä. Siinä katseltiin maisemia

 ja paistettiin makkaraa.

   Tänään otettiin mukaan Tima ja Saaga. Maisemien katseluksi meni tänäänkin.

  Eipä merkannut tämäkään pari yhtään jälkeä. Lintumiehiä oli melkein joka levikkeellä, niinpä paikkaa piti jopa hakea. Minna istuskeli koirien kanssa pienen puron äärellä. Saipahan koirat ainakin juoda.

  Siinäpä ne meni pari päivää hiljaisuudessa.
  Viikolla testattiin meidän maasto koetta varten ja hyvin löytyi tarpeeksi ajettavia.

  Ei ole kotioloja voittanutta.
  
 

 

Toivoa on

nyt, kun pääsin lääkäriin Kajaanissa. Yksityisellä saa kyllä hienon palvelun.
  Tutkittuaan paikat totesi lääkäri minulla olevan poskiontelon- ja keuhkoputken tulehdus. Äkkiä nuo iskivät vajaassa parissa päivässä.
  Antibioottia, kortisonia ja astmapiippu. Onhan tuo hyvä, että joku ottaa tosissaan potilaan tilanteen. 
  Onneksi on tälläinen mahdollisuus, vaikka se maksaakin.  Täytynee syödä viikko makaroonia ja kaurapuuroa.
Taitavat olla kunnon tropit, kun tuntuu jo paremmalta.
 

Voi v-n syksy

tätä Suomen terveyden hoitoa. Noin kolme viikkoa sitten alkoi yskittää oikein kunnolla ja Tornion reissulta nappasin sitten kunnon pöpön.
  Viime viikolla alkoi kunnon röhä. Pyhän aikana piti jo turvautua Minnan lääkkeisiin. Sain ihmeen kaupalla ajan lääkäriin tälle päivälle. Suurin odotuksin pyyhkäisin kirkolle. 
  Ajallaan pari naista kutsui sisään. Oletin toisen lääkäriksi, mitä vielä. Hoitaja harjoittelijan kanssa alkoi syynätä paikkoja.
  Luulin sitten pääseväni lekurille. Luulo ei ole tiedon väärti.
  Korvat kunnossa, keuhkot kunnossa, poskiontelot kunnossa, kaikki kunnossa??????
  Ei määrätä antibioottia, yskänlääkettä ja nenäsuihketta varmaan apteekissa neuvovat.
  Yskä johtuu siitä kun räkää valuu nieluun. 
  Hoitajilla on näköjään nykyisin lääkärin tietotaito ja valtuudet!!!
  Jos tuo flunssa vielä pahenee, tule uudestaan käymään.
  TK:n hoidolla seuraavaksi saa tilata puupalttoon.
  Ryhdyn katselemaan aikoja yksityiselle, siellä ainakin pääsee satasella puhumaan lääkärille. Ainakin kuuntelee potilasta ja antaa kunnon tropit. 
    

Jälleen Torniossa

  Tänäkin vuonna sain jälleen kunnian lähteä tuomarointiin kansainväliseen ajokokeeseen Tornioon Lohiajoihin.
  Arpan Ratto (om. Katja ja Arvo Huurinainen) oli vuoden 2018 kerhon mestari, joten kutsu kävi Arpalle tuoda Ratto kokeeseen. 

  Heti suostuin lähtemään mukaan.
  Onneksi Minnakin sai lomittajan ja pääsi mukaan minilomalle. 
  Mukana olivat myös Arpan vaimo Aino ja heidän lapsenlapsensa Katja.
  Perjantaina oli alkuseremoniat, ylituomarin puhuttelu ja kahvit.

  Kainuun Ajokoirakerhon tervehdyksen ja palkinnon nuorimmalle tuomarille (15 v) termospullon toi Arppa.

 
  Lauantaina maastoon lähdettiin viiden maissa. Maastooni oli arvottu Ajolumen Veeti ja tuomarikaverina oli Jari Pekkala.
  Ensimmäinen erä meni loistavasti: haku 10 min ja ajo 105 min, mutta toisen erän ajettava pisti kinttuihin vauhtia ja veteli alkuunsa parit kilometrit tietä pitkin, sitten pieni lenkki metsässä ja jälleen tie maistoi. Taisi mennä samaa vauhtia Ruotsin puolella.
  Tulos kuiteskin AJOK3.
  Rattoa onnisti paremmin, vaikka toinen ajettava oli pieni kussero.
  Päivän uurastuksesta tuloksena AJOK1 ja Ratosta tuli samalla kaksoisvalio!

   Päivän Minna ja Aino kruisailivat ostoksilla Haaparannassa.
  Illalla sitten juhlittiin kaksoisvalio Rattoa tutussa paikassa. Maljat nostettiin ja päälle syötiin mahtavat ruoat Katjan ja Arpan tarjoamina. Koko porukka olikin sen illan Umpitunnelissa.

 
  

Aadan loistava aamu

minun lentsusta huolimatta. Tälle aamua oli tarkoitus lähteä Aadan kanssa metsään, mutta jo illalla alkanut 'lentsu' tuntui sen verran pahemmalta , että päätin hautautua boksin sohvalle viltin alle. 
  Pitihän sieltä välillä kömpiä ylös nortille ja satuin vilkaisemaan pellolle. Siellähän mennä köpötteli rusakon rötkäle hiljalleen.
  Kyllä unohtui köhimiset ja vilustaminen. Äkkiä pyjaman päälle mehtäyspuku ja navetasta Minnaa hakemaan.
  Minä ajoin varmaan passipaikkaan, Aadalle panta kaulaan ja menoksi.
  Hyvä että ehdin tukkia panokset haulinviskaajaan, kun Aada kiljaisi. Rusakko veti rinkelit pellolla ja sitten suoraan eteen.

  Hieman jänskätti, miten Aada suhtautuu pamaukseen, kun ei ole ennen näin lähellä ollut. Taisi olla into niin kova, ettei edes huomannut laukausta.

  Minä olin hätää kärsimässä, kun Aada halusi saaliin itselleen.

  Onneksi Minna oli lähellä ja otti Aadan hihnaan, että sain rauhassa aukaista rökäleen. Herkut maistuivat Aadalle kuin ikänsä olisi niitä nauttinut.

  Toivottavasti jatkossa vain paranee! 
 
 
 

Syksyn työt

aloitin viikolla. Heinät oli jo paalattu, joten oli aika levittää kunnon voimaa peltoon. Tunkiota ensin tyhjentämään ja levitys sängelle.

  Hyvin pelasi meidän veres (ei uusi) levityskärry. Pieni riittää,  kun on lyhyet ajomatkat.

  Kyntö ei alkanutkaan aivan mukavasti. 

  Aivan uskomattomia kiviä alkoi paljastua pinnan alta. Eipä näitä voi jättää katkomaan murskaimen teriä.

  Yksitellen oli vietävä pellolta pois, kahta ei uskaltanut ottaa kivitalikkoon.

 
  Jontikan perse meinasi keikkua ilmassa jo yhdellä, vaikka perässä oli kolmisiipinen aura.

  Onneksi ei tarvitse käsin näiden kanssa hikoilla.  
 
 
 

Taivasten valtakunta

näkyi minulle eilen iltapäivällä. 

  Toivottavasti tuolla metsästysmaat ovat yhtä hyvät kuin täällä maan päällä.

  Lienee saatavilla joku, jos ei omia, niin ainakin joku beagle.
 Voin jättää ampumatta ja kuunnella ajoa kuten tänä aamuna Timan kanssa. 

 
 

Jymy juttu

  Tiistaina kävimme tälle kesälle ensimmäisen kerran katsomassa pesistä Sotkamossa.Jymy

sai vieraakseen Pattijokiset.

  Välieräpaikka oli jo katkolla Sotkamolle. Pattijoki aloitti vahvasti ja voitti ensimmäisen jakson.
  Katsomon kova kannustus sai Jymyn kuitenkin ryhdistäytymään ja se veikin ottelun supervuoroon. 
  Taisi siinä auttaa maskotitkin

omalla hauskalla tavallaan.

  Välillä meinasi tunnelma hiipua, kun päälle alkoi painaa synkeä pilvi. 

  Sadeasu oli vedettävä niskaan, mutta lyhyen kuuron jälkeen katsomo heräsi, niin mekin.

  Supervuoron Jymy vei suvereenisti, joten Pattijoki otti kunnolla pattiin (sarja suoraan 3-0).

  Pitihän sitä Jymyä sen verran tukea, että ostin Minnalle hupparin.

  Jospa ehtisi vielä katsomaan otteluita. Ensi viikon keskiviikkona olisi jälleen Jymyn kotiottelu.
 

 


 

Mökkiviikko

  Loppuviikko tuli vietettyä mökillä. Eihän sielläkään tekeminen lopu. Keväällä kaatelimme muutamia puita, että saadaan avaruutta pihapiiriin.
  Nyt täytyi lopullisesti siivoilla paikkoja. Ensin tietenkin kannot pois,mutta

onneksi en ole myynyt kantokoukkua monista kyselyistä huolimatta. Pitihän sitä hieman kierrellä ja möyriä monelta suunnalta, mutta ylös ne sain.

  Montut piti vielä siistiä ja pinnalle levittää mursketta. Onneksi on tuo Kainuun Sora, samalle päivälle toivat kuorman pihaan.
  Illalla järvi oli (harvinaista kyllä) peilityyni, joten Minna houkutteli uistelemaan.

  Oli kyllä tosi mahtava ilma.

  Kala ei ollut otillaan, mutta 

tulipahan tehtyä pyydystä ja päästä reissu. 
  Kaikin puolin nautinnollinen ilta, paitsi että kastelin alkuunsa sytkän, joten savuton iltahan siitä tuli. Eipä haitannut isommin.
  
 
 
 
 

Ilon pilkahduksia

  Seurataan edelleen tarkkaan hiehoa, jonka epäillään nielleen nuolen kärjen. Toistaiseksi syö aika hyvin, mutta, mutta....
  Joku päivä tuo itsellekin hieman virnettä suupieleen. Jyrkin kanssa veimme pari verkkoa Osmankaan, eikä järvellä ajella, ellei uistin vipellä perässä, ja

olihan siellä yksi nälkäinen.
  Verkoissa ei sitten ollutkaan muuta kuin töhnää. Ei ikuna kesänä ole vesi ollut niin matalalla kuin nyt. Soutuvenettäkin saa raahata parikymmentä metriä, ennenkuin voi komuta kyyttiin. Ensi talvena verkot pitää varmaan virittää kyljelleen jään alle.
  Meillä ahneilla kalan syöjillä on ollut pitkään ahvenen tuska, joten heitimme pari tiheämpää verkkoa järveen.
  Kokureissulla rupesi jo vetämään toista suupieltä ylöspäin. 

  Näitä täytyy saada lisää.
  Huomenna herkutellaan riisipuurolla ja

mansikkasopalla. Pöntöltä ja amppelista löytyi mukava annos.

  Nami, nami!
  

Nuoli rehupaalissa

   

  Taisi löytyä nuolen teräskärki? Eihän voi varmaksi sanoa, mutta yön aikana oli ilmestynyt eräällä hieholla verta paskan sekaan. Nuo leikkaavat, läpäisevät, ym. käret ovat partaveitsen teräviä. Toivottavasti eläin ei heitä henkeään. Eipä tässä voi mitään tehdä.
  Viikolla lähti jälleen teuraita.

  Olemme saaneet hiehot ohjattua hienosti irtoaidoilla

sisään.

  Ihmekyllä uudet saatiin karsinaan kasvamaan parin päivän päästä.

  Minna lenkittää koiria vielä toki hihnassa ja näyttää kuivallikin tien penkalla tuoksuvan mahtavan hyvältä ainakin Aadalla ja Timalla.

  Minna sai pientä piristystä mökkisaunan kiukaalle.

Maalitaulu

  Onpa mielenkiintoista elo täällä maalla. Ei riitä enää kaljapurkit pellolla, vaan nyt on ryhdytty käyttämään maalitauluna rehupaaleja. 

  Minä kyllä voin tuoda suurelle metsästäjälle paalin maalitauluksi, ettei tarvitse tuhota rehuja. Teräksinen kärki on missä lie, toivottavasti ei ainakaan hiehon pötsissä.
  Tässä olisi mielenkiintoisempi harjoitusmaali.

  Lieneekö peura vai poro.
  Kerran kokeilimme uittaa verkkojakin tälle kesälle. 

  Kalanpuute lähti kerralla, koirilta eipä niinkään meiltä.
 
 
 

Minäkö tuhoan maapallon?

  Viime viikolla pellolla traktorin kopissa alkoi mielen pohjassa hieman kolkuttaa, olenko syyllinen ilmaston lämpenemiseen.
  Ilmastohysteria on tällä hetkellä semmoisella mallilla, että ei päivää ettei syyttävä sormi kohdistu ennenkaikkea meihin maaseudun asukkaisiin.
  Kasvatamme lihakarjaa ja karmeat metaanipierut karkaavat ilmastoinnin kautta ulos. 
  Heinä kasvaa osin turvepelloilla, joita täytyy ajoittain muokata. Rehu pistetään pyöröpaaleihin. Muoveja emme kuitenkaan polta.
  Vanhat traktorit pörisevät polttoöljyllä. Itse ajan vanhalla diesel-ropposella, Minnalla hiemen tuoreempi versio. Eipä meillä päin näy linjabiilejä. 
  Talo, mökki ja saunat lämpiävät puulla. Pienhiukkaset pilaavat tietenkin ilman ja koivut ovat poissa metsästä hiiltä sitomasta.
  Mökillä uusimme saunavesien talteenoton, ettei Itämeri pilaannu.
  Maanantaiaamuna omatunto hiljeni, kun mökillä vilkaisin mittaria, +9.1! Järveltä puhalteli siperian tuuli suoraan mökkiin.
  Takkaan kunnon lasti koivuja, pienhiukkaset eivät enää huoleta. Päiväruoaksi naudan fileepihviä. Illalla saunan puukiuas hönkii ihanat löylyt.
  Koko viikon tuuli on ollut liki myrskylukemissa ja kun mittarikin pysyttelee kympin tienoilla, aamulla hyvä ettei maa kuurassa. 
  Terassilla tupakoidessa petti hermot ja pakkasimme tavarat autoon. Päätimme kuitenkin koukata kylän kautta ostoksilla ja nauttimassa hampurilaiset, tietenkin ajoimme minun syntisellä dieselillä.
  Ensi viikolla on tarkoitus muokata muutama turvepelto ja kylvää heinälle. Täytyyhän karjalle saada ensi kesänäkin syötävää.
  Tilastojen mukaan heinäkuussa oli hellepäiviä alle keskiarvon ja hallaöitä ennätyksellisen paljon. 
  Niinpä jatkan elämääni rauhallisin mielin entiseen malliin.