Talvi tuli ja meni

  Eilen aamulla oli lunta maassa kymmenen senttiä ja tänä aamuna maa on paljas.
  Keväällä otimme pellon reunasta sahapuita ja siinä sivussa tuli polttopuitakin aika paljon. Jyrkin kanssa putsasimme vielä yhden ojan varren. Kaadoimme koivut rasiin ja annoimme kuivua. Loppukesästä saimme pilkkoa puolikuivia koivuja.

  Klapit meni suoraan peräkärryyn ja pihalle kasaan Minnan pinottavaksi.

Tämä työ on Minnan vakihommaa. eikä aikaakaan, kun ressun alla on parin vuoden polttopuut.

  Liiterit on sen verran täynnä entisiä, että puut saavat olla ulkona ensi talven.



Talven odotusta

  Odotus ei ole turhaa, lunta on maassa pari senttiä ja lämpötila miinuksella. Peltohommat sain kuiteskin tehtyä lain puitteissa. Paskat on pellossa ja kynnötkin Tuomon toimesta saatiin hoidettua.
  Tämä viikko on muuten mennyt koirien kanssa vehatessa. Maanantaina oli beaglen pm:t. Perseelleen meni koko koe. Eka erän jäbä ei pysynyt metsässä kuin muutaman minuutin ja sitten maistui tie. Pitkät oli hukat ja ajoa kertyi vain reilu vartti. Toista ei sitten löytynytkään hakuajan puitteissa. Lähtihän se jänis liikkeelle viisi minuuttia yliajalla. Huono tuuri Mitzillä maaston suhteen. Metsällä pelaa kuitenkin kuin kone, kun on maastossa, mitä ajaa.
  Keskiviikon ja torstain olin Hyryllä ajokkien pm-kokeissa tuomaroimassa.
  Eka päivän koira oli kilihakka narttu. Erä meni hyvin ja ajoakin kertyi 115 minuuttia. Erän aikana koira oli kuitenkin loukannut jalkaansa. Liikkeestä ei huomannut mitään, mutta puhti oli pois. Toista ei löytynyt. Koira joutuikin luopumaan torstain kokeesta.
  Torstaina pääsin kuuntelemaan sitten venakkoa. Olihan Santeri huippukunnossa. Huipputulos yli 93:n pisteen. Kun keskiviikkokin sujui loistavasti, Santerista leivottiin piirinmestari. Oli ensimmäinen kerta, kun venakosta tuli mestari.
  Tämä päivä taitaa mennä palautuksen puolelle. Parin aamun herätys neljältä tuntuu vaativan jo yhden lepopäivän.
  Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

Ilon ja surun päivä

  Olipahan kaksijakoinen päivä. Aamusta suunnistin Picon kanssa jänismetsälle. Oli se perinteinen jahtipäivä. Kolmenkymmenenviiden vuoden aikana olen vain yhden kerran joutunut jättämään tämän väliin. Eikähän se kauan kestänyt, kun ajo oli päällä. Ammuin sen vasta toiseen kiekkaan. Olipahan kunnon rotku!
  Sittenpä olikin Mitzin vuoro. Ilma oli kuiva ja tuulinen, mutta Mitzihän hakee jäbän vaikka kiven alta. Tunnin haku ja sitten mentiin. Jänis käväisi pari kertaa melkein pihassa ja kierteli Minnaa paskarinkiin. Minnalla ei ollut edes haulikkoa, kun päästeli aitalankoja talveksi maahan. Eipä aikaakaan, kun oli yhtä aikaa kolme pitkäkorvaa liikkeellä.Ei oikein tiennyt, mitä jänistä olisi ampunut, joten otin Mitzin kiinni ja siirryttiin eri paikkaan.
  Hetimiten tilttasi paikannus, siispä metsästettiin kuin ennenvanhaan vain kuulon mukaan. Ajo lähti ja kuulolla pysyttiin suurimman osan ajasta. Tunteroisen ajon jälkeen sain ammuttua tämänkin.
  Iltapäivällä tulikin tippa silmään. Minna käytti Amea lääkärissä, kun heitti syönnin pois ja mittari näytti kuumetta. Erittäin paha kohtutulehdus ja Ame jouduttiin lopettamaan. Olipahan tottavieköön päivä, jolloin mentiin aallonharjalta aallonpohjaan.
  Onneksi on tuota jälkikasvuakin tullut. Mitzin viimeinen pentue.

Ihana kuuma kesä

  Näin eläkepäivien kunniaksi hurahdin uuteen harrastukseen. Kevättalvella innostuin taimien kasvatukseen: pussipottua, tomaattia, paprikaa, chiliä, salaattia, tilliä, auringonkukkaa...
  Taimia tulikin niin paljon, että olin suoraan sanoen kusessa. Boxi olikin kuin Borneon sademetsä. Onneksi Minna sai jaettua taimia facebookin kautta ystäville ja tutuille.
  Sain sitten etukäteen synttärilahjaksi kasvihuoneen. Johan alkoi Lyyti kirjoittamaan, eikun kasvit rehottamaan.
  Pitkin kesää hoivasin ja juttelin kasvihuoneessa taimille. En erehtynyt laulamaan, silloin kasvit olisivat juurillaan kävelleet äänen kantamattomiin.
  Ennen juhannusta saatiin jo uusia perunoita, heinäkuussa tomaattia.

  Elokuussa pöytään saatiin lähes kaikki omasta takaa: kalaa, tomaattia, salaattia, tilliä,chiliä,

paprikaa,

perunaa, kirsikoita, omenoita

ja Minnan poimimia marjoja.

  Kalastustakin ehdin harrastaa muutaman kerran. Tässä on ennätyshaukeni virvelillä.

  Maatalouden puolella kesä oli tosi hyvä. AIV:tä tehtiin kolme kertaa Tuomon kanssa, viimeiset paalattiin syyskuun viimeisellä viikolla. Ensimmäinen sato kärsi hieman kuivuudesta, toinen oli normaali ja kolmas kohtalainen.

  Vieläkin ajetaan tuoretta hiehoille. Viides lokakuuta kylvin viimeiselle lohkolle heinänsiemenen!

  Tulossa jatkoa.....

Viimeinen päivä Portmageessa

  Sunnuntai oli sitten Minnan 'pakopäivä'. Aamupäivän torkuilta herättyämme Danny ja Maired kutsuivat meidät päiväkahville. Kappas sentään pöydässä odotti yllätys!

  Sittenhän laulettiin. Kahvittelun aikana tuli kylään Dannyn käly ja toi Minnalle pienen lahjan. Ikimuistoinen hetki.
  Iltapäivällä lähdettiin soutukilpailuja katsomaan. Kilpailu oli cupin viimeinen osa ja siinä ratkesi cupin voitto. Sarjoja oli useita ja matka riippui soutajien määrästä. Pääsarjan voitosta taistelivat Valencia ja Portmagee. Lähtö tapahtui Valencian sillan alta. Silta toimi samalla parkkipaikkana ja katsomona.

  Erikoista oli tapahtumassa, ettei siellä näkynyt yhtään järjestysmiestä tai poliisia.Liikenne kulki koko ajan kahteen suuntaan, eikä ollut mitään ongelmia! Pääsarjan voitti Portmagee, mutta cupin voiton vei Valencia kakkossijallaan.
  Illalla Minna halusi tarjota isännillemme paukut ja aterian paikallisessa pubissa ja samalla maistaa fish&chipsiä. Minähän pääsin lopultakin kuskiksi. Pubin edessä esiintyi orkesteri ja volyymit oli täysillä. Pubissa meno eikun parani. Telkkarista tuli tallenne soutukilpailusta, ja paikalla oli myös soutajia. Desibelit huiteli varmaan toisella sadalla, eikä seisomaan sopinut kuin yhden jalan varpailla. Päivän aikana tavattiin paljon tuttuja ja kuulumisia vaihdettiin urakalla. Pakkohan sieltä oli siirtyä ruokapuolelle.
  Voi taivahan kiesus annoksen kokoa! Salaattia oli iso kuppi, ranskalaisia kapallinen, kolme puolen kilon kalafilettä, jälkiruokana kahvi ja leivonnainen. Olipa ihme, että sovin vielä ratin taakse.

  Aamulla olikin sitten aikainen herätys, kun kentällä piti olla jo seitsemältä. Dublinissa oli jälleen pitkä odotus, mutta menihän tuo, kun ramppasi ulkona tupakalla. Manchesterissä odotus oli kohtuullinen, kun vielä Dublinissa sekkasivat matkatavarat Ouluun asti. Oulussa olikin Pekka vastassa ja kyllähän uni maittoi.

  Matka oli tosi mahtava ja uusia muistoja saatiin paljon. Maisemat olivat olivat tosi upeita ja ihmiset aivan uskomattoman ystävällisiä. Mieleen jäi myös toisen luokan kansalaisen, tupakoitsijan, kohtelu EU:n alueella. Irlannissa maksoi pieni aski 9,50 ekua, Englannissa 10,40. Lentokenttien taxfreestä ei saanut ostaa halpaa tupakkaa, koska matkusti EU:n sisällä.

Irlanti jatkuu

  Lauantaina tavattiin jälleen Ted, edellisen reissumme kuljetta/opas. Ted oli kuullut, että olemme tulossa vierailulle, joten hän soitti Dannylle ja halusi omia meidät lauantaiksi.
  Niinpä sitten aamulla yhdeksän maissa pihaan kurvasi Ted viidentoista hengen bussillaan. Enpä sitten vieläkään päässyt kurvailemaan väärällä puolella tietä. Halauksien ja kuulumisten jälkeen suuntasimme tottakait Valencian saarelle.
  Saarella on noin kuusisataa vakinaista asukasta. Kesällä asujia on yli kolmituhatta. Aika suuri osuus on saksalaisia.  Sakemannit ovat ostaneet tontteja ja vanhoja taloja etupäässä perikunnilta. Muutoin maa vaihtaa harvoin omistajaa. Tontille rakennetaan sitten hulppea huvila. Saksalaisethan nuukan kansan maineessa. Paras esimerkki oli mahtava huvila, jonka takapihalla oli pieni koppi. Omistaja asui itse kopissa ja vuokrasi huvilansa kesäksi.
  Kaikki talot oli rakennettu aivan tiehen kiinni, vain kiviaita oli välissä.
 

  Matka jatkui ohi saaren suurimman maitotilan. Lehmiä on parisataa. Lypsyasema oli paljaan taivaan alla, vain peltikatto sadesuojana. Lypsimet roikkuivat ulkona siltään. Ihmeellisiä nämä EU:n hygienia säädökset! Tilatanankki oli kuitenkin pienessä kopissa.
  Seuraava kohde oli saaren korkein vuori. Tie oli paikalliseen tapaan jyrkkä, kapea ja veden syövyttämä. Ylös kuitenkin mentiin. Juuri kunpääsimme huipulle, alkoi sataa ja tuulla. Ted vain tuumasi, että odotellaan vartti ja kappasvaan tuuli puhalsi pilvet pois ja ilma selkesi.

  Kävimme vielä suuressa kivilouhimossa. Sitten kahville satamakaupunkiin. Tietenkin Ted halusi tarjota.
  Ted halusi vielä esitellä meille saaren metsätaloutta. Pääasiassa oli istutettu kuusen taimia. Taimikot harvennettiin kahdesti ja hakattiin noin kahdenkymmenen vuoden päästä! olihan siellä mäntyjäkin, mutta kaikki havupuut olivat paikallisille pine (mänty). sanaa kuusi ei edes tunnettu, joten jouduimme etsimään sen sanakirjasta. Puut hakkasi ja kuljetti omistaja tienvarteen ja möi ne sitten yleensä sahoille. Melkein kaikki puutavara meni vientiin. Huonot rungon osat myytiin halukkaille polttopuiksi. Karmea oli meikäläisen silmään hakkuuaukio. palstat oli yleensä vuokrattu valtiolta. Hakkuun ja istutuksen jälkeen oli mahdollisuus lunastaa palsta itselle tosi halvalla. Saksalaiset tosin ostivat palstan ja hakkasivat sen puhtaaksi, eikä uusista taimista edes haaveiltu.
  Kiertoajelu jatkui lautalla mantereelle ja siellä suuntasimme vanhoille viikinkiaikaisille linnoituksille. kuvan linnoitus oli 1500-luvulta. Vieressä näkyi vielä parisataa vuotta vanhempi rakennelma. Linnoitusta entisöitiin alkuperäiseen muotoon.

  Paluumatkalla ostimme Cahersiveen kaupunkista tuliaiset kotisuomeen. Ted ohjasi meidät paikalliseen myymälään, mistä löytyikin tavaraa kohtuhintaan tarvittava määrä. Sitten olikin aika jättää haikeat jäähyväiset Tedille. Toivottavasti näemme vielä joskus.

  Ilta sujuikin sitten odotellessa EM:n keihäänhettoa. Paskat! Näyttivät peräti kolme heittoa!

  Jatkuu vielä.......

Irlanti jatkuu

  2. Päivä
  Hyvin nukutun yön jälkeen aamukahville, tosin capsulokahvi ei näin ensi alkuun ollut miun makuuni. Maired laittoi meille irlantilaisen aamiaisen. On se sen verran tukeva, ettei sitä joka aamu syö. Maittava kyllä ja sipulittomuus tutkittiin tarkasti.
  Dannyn kanssa kävimme pihalla nykäisemässä aamusavut, molemmat naiset olivat jo lopettaneet tupruttelun.

                                         Dannyn ja Mairedin talo

  Enhän minä päässyt opettelemaan ajoa väärällä puoleella, olivat suunnitelleet ohjelman valmiiksi ja heidän autollaan kierreltiin ympäri Potmageeta. Kylätalo oli kokenut täyden uudistuksen. Kylläpä oli Melalahden kummikylässä tapahtunut, toisin kuin meillä.
  Tämä olikin sitten reissumme ainoa 'Leader' kohde. Upeat kalliot rannikolla olivat ensimmäinen kohteemme.

                                                   Jossain kaukana Amerikka
  Kahvilassa sitten teet ja kahvit torttujen kera. Suut makeana noustiin ylös katselemaan kylää linnun perspektiivistä. Autolla mentiin, vaikka tie oli semmoinen kinttupolku, että harkiten olisin lähtenyt nousuun traktorillakaan. Mahtavat olivat  näkymät, vaikka utuinen ilma häritsikin kuvien ottoa.



Portmagee, salmen takana Valencia Island

    Iltaohjelmassa oli ravintolassa käynti. Mairedilla oli uusi harrastus: kuorolaulu. Heillä oli esiintyminen sinä iltana ravintolassa. Illallinen kesti kolme tuntia. Meikäläiselle iltasyönti teki tiukkaa. Alkupala, ruoka, jälkiruoka ja kahvit. Olipa niin ähky olo, ettei jaksanut edes viittä metriä kävellä ulos tupakalle.Musiikista huolehti pääasiassa paikallinen muusikko John.P.Myrphy, sanoittaja,laulaja ja pianisti. Kuoron mukana lauloi aluksi koko ravintola. Sitten alkoi gospelosuus. Lähtiessä ostin Minnalle Myrphyn pari cd:tä nimikirjoituksella. Maired oli vielä käynyt varkaiten maksamassa ateriat! Kiitokset ikimuistoisesta illasta. *Kotona olimme yhden maissa ja uni maistui, joskaan mahallaan en pystynyt nukkumaan.

Jatkuu....



Irlanti

  Haaveista tuli lopultakin totta. Minna aikoi koko menneen vuosikymmenen paeta synttäreitään Pariisiin. Kuitenkin talvella lenkillä ollessa oli syntynyt päätös matkata ystävien luo Irlantiin.
  Eipä muuta kuin postia Dannylle ja Mairedille. Sopisiko heille, jos tulisimme käymään elokuussa? Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja luvattiin majoitus heidän kotonaan. Aamiaismajoitus oli heilläkin lopetettu, joten huoneita oli.
  Siitä vaan sitten nettiin varailemaan matkaa. Pakettimatka Oulusta Kerryn kentälle olisi maksanut yli 2500e/h!!!!!!! Apuva! Soitto Pekalle Tyrnävälle ja alkoihan tapahtua. Monien istuntojen kautta varattiin lennot Oulu-Helsinki-Dysseldorf- Dublin-Kerry. Paluumatka Kerry-Dublin-Manchester-Helsinki-Oulu. Hinta 750e/h!
  Sitten vielä matka kentältä Portmageen n.70km. Se liikenne kun oli vasemmanpuoleista. Päätimme vuokrata auton kentältä, niin ei tarvitsisi vaivata koko ajan isätiämme kuljetuksella. Budgetilta löytyi automaatti kohtu hintaan. Tämä oli minun vaatimukseni ajamiselle, ettei tarvisisi miettiä vaihteita vasemmalla kädellä.
  14.8. Iltapäivällä starttasimme matkaan. Ensin Pekan ja Tanjan luo Tyrnävälle yöksi. Pekka oli onneksi lomalla, joten oli mukava porista ilta pitkäksi. Ronja ja Riitu pitivät meidät kaikki touhussa.
  15.8. Herätys 4.15 ja hieman aamupalaa. Kone lähti 6.00, joten kentällä piti olla ajoissa. laukut saatiin chekattua vain Dubliniin asti ja vielä piti tarkistaa Dysseldorfissa, onko laukku vielä mukana.
  Helsingissä ei ollut ongelmia, mutta voi hyvänen aika Dysselin kenttää! Taisimme kiertää aseman kolmeen kertaa ja turvatarkastuksien läpi mentiin joka kerta. Onneksi oli tuota aikaa tarpeeksi. Löytyihän lopulta oikea portti ja matka jatkui.
  Dublinissa maksoimme hinnan halvasta lennosta. Odotusta tuli kuutisen tuntia, mutta tulihan siinä aika hyvä tuntipalkka. Menihän se aika, kun ramppasin ulkona tupakalla. Irlannissa on vielä savuttomampaa kuin Suomessa.
  Viimeinen etappi tapahtui vanhalla potkurikoneella. Kiitoradalle rullatessa kuului koko ajan, kuinka kone valitti ääneen: voi, voi, voiiii. Onneksi kone ei ollut täynnä, joten perille päästiin.Kerryn kentällä olimme illalla kahdeksan maissa.
  Vuokraamossa autoon vielä kasko ja tuskanhiki otsalla Renaultilla liikenteeseen. Onneksi oli hiljainen ilta, sain körötellä hiljalleen muun liikenteen haittana.

Hermosavut

  Perillä olimme ennen kymmentä ilman haaveria. Danny ja Maired olivat hereillä meitä vastaanottamassa. Olipahan liikuttava ja mukava jälleen tavata heidät kasvotusten. Myöhään meni, ennenkuin maltoimme oikaista itsemme tuttuun huoneeseen.

Jatkuu...............

Hintaseurantaa

  Kolmas AIV-sato on saatu pakettiin, joten ehtii tässä hieman vilkaista lehtiäkin. Käteen sattui KM:n viimeinen numero. Tuli luettua aika tarkkaan ja sieltä ponnahti esille lehden hintavertailu v:sta 2000 lähtien.
  Maidosta on vuonna 2004 perushinta ollut elokuussa 39cent kaikkine lisineen. Vanhempaa tietoa en tähän hätään löytänyt. Viime kuussa hinta oli 46 cent lisineen. Eli nousua on ollut jotain 17-18%.
  KM:n tilastot olivat seuraavan laisia v:sta 2004. Siemenet +40%, rehut +60%, tavarat/palvelut/eläinlääkintä +25%, rakennusten huolto/korjaus +30%, koneiden korjaus +55%, lannoitteet +45%, koneet/laitteet +45%, rakennukset +35%, energia +115%!!!!!!!!!!!!!!!!!!
  Ainoastaan kasvinsuojeluaineet olivat  0%. Mutta näitähän ei kohta pysty käyttämään enää Erkkikään. Jos minä tilaan ammattimiehen ruiskuttamaan peltoja, täytyy minun ensin käydä koulutus läpi! En varmaan osaa muuten sanoa ruiskuttajalle, että nuo lohkot. Luultavasti täytyy tilaajan suoritta rekkakortti, jos tilaa tavaraa rekoittain!
  Alkaa kyllä tuntua, että mätää on muuallakin kuin Tanskan maalla!
  Kiitokset KM:lle järkyttävistä tiedoista.

Palataan entiseen

 Tulipa tuossa mieleen, kun luin Maaseudun Tulevaisuudesta soiden ennaltamisesta, mihin oikein ollaan menossa vihreällä linjalla.
  Suo-ojat pitää tukkia ja haudata mahtavat turvevarannot vesien alle. Onhan se mukava käydä pitkospuilta kuvaamassa näppäskengissä suopursuja.
  Metsiin perustetaan uusia naturoita kiihtyvällä vauhdilla. Puut pitää jättää kuoriaisille tuhojen kustannuksilla. Metsästäjä saattaa polkaista vahingossa jonkun mönkijän, joten kielletäänpä metsästys.
  Ennallistetaan  luonnonniittyjä, maalaismaisemia. Varmaan tulee pakko viljelijöille pystyttää pelloille heinäseipäitä. Onhan niitä mukava kuvata isän mesen ikkunasta ohiajaessa suojelemaan metsähakkuita.
  Tienvarret pitää jättää niittämättä, kun ei enää kukkaloistoa. Onhan siinä mukava kasvualusta vieraslajeille ja rikkakasveille, joiden torjunta jää kuitenkin maanomistajan vastuulle.
  Pellot ennallistetaan vaatimalla luvat kunnostukseen, laitetaan semmoiset suojakaistat joka ojalle, ettei keskellä sarkaa enää sovi muuta kuin kävelemään.
  Kuivalanta kompostoitava muovin päällä, lietelanta rumpukompostorissa, ettei vahingossakaan tuoksahda ohiajavan nenään.
  Eikö me voitaisi ennallistaa myös hallintoa. Kansanedustajille ja ministereille korkeintaan sihteeri nykyisten lukemattomie avustajien, konsulttien ym. sijaan.
  ELY-keskuksiin yksi maalaisjärjellä ajatteleva virkamies, joka näkee hommien hoituvan.
  Ennallistetaan rangaistukset. Rattijuoppo leirille metsätöihin. Tuomion saaneilta kansalaisluottamus pois, eritoten virkamiehiltä.
  Tälläisiä ajatuksia heräsi, kun katselin lehmiä ennallistattomalla pellolla.

Aiempi julkaisu (Minna Facebook)

       Satu, josta tuli totta

Kerron teille pienen sadun,

      jota ehkä joskus kadun.

Vihreä kuin Marsin mies

on tää ministeri kenties.

Sudet saapi koirat syödä,

metsämiestä korville lyödä.

Pedot vain jolkottavat pihalla,

herkuttelevat lemmikkien lihalla.

Hirvet täytyy pedoille säästää,

metsästäjät lomalle päästää.

Pöytään riitä eipä poronlihaa,

nostattaapi maassa herravihaa.

Sisällä ovat naudat, lampaat,

liian terävät on suden hampaat.

Pienet lapset koulutiellä

hiippailevat kauhumiellä.

Aseet joutaa romukoppaan,

vain jäljet pääsee lihasoppaan

Puruluuta koiratkin kaluaa,

suojelua hän vain lisätä haluaa.

Kadonnut on maalaisjärki,

vaikka pöydässä ois' suolasärki.

Maalaistollot olkoot vapaata riistaa,

Hesassa ei pedoista kiistaa.

Kuka miehen päätä kääntää?

Rautalangasta vois' mallin vääntää.

Mielipide tämä on yksin minun,

toivottavasti aatokset on samat sinun.

Pekka

Alkusoitto blogiin( Liittyy Iltalehden juttuun 22.8.2013)

Beaglen muistoksi

Mies beaglen kanssa metsään lähtee,
rukoileepi toivontähtee.
Ettei sudet vaani tuolla
läheisellä rahkasuolla.

Ajo alkaa, loittonee jo kärrytiestä,
ilahduttaapi metsämiestä.
Upea haukku metsästä raikuu,
vaaranrinteistä vastaan kaikuu.

Vikkelää on jänön juoksu,
nenään nousee savun tuoksu.
Ampumisen taidan laistaa,
nuotiolla vain makkaraa paistaa.

Kohta ajosta tulee loppu,
miehellä alkaa pian hoppu.
Koira etsiikö karvakerää?
Selvittääkö paluuperää?

Kajahtaa jo hätähaukku,
haulikkoon vaihtuu karkee paukku.
Männynjuuri miehen nurin heittää,
hatun alla alkaa keittää.

Joutui koira suden suuhun,
kun ei raukka päässyt puuhun.
Kuolleen koiran luota suden tapaa,
sihti heti kohti lapaa.

Onneksi sattui laukaus tuohon,
raadon poljen syvälle suohon.
ilonpäivät ovat nyt takana,
sen teki tuo peto pakana.

Vastaan juoksee risupartaa, nuorta naista,
kohtaamista mies ei laista.
''Mitä olet tehnyt metsämies?
Ampunutko susiraukan kenties?''

Sydän surusta rinnassa hakkaa,
heille eteen kun puoli koiraa nakkaa.
''Jos minä joskus suden tapaan,
metsästä teen mä petovapaan!''