Jänis osaa uida

  Jospa nyt aloittaisin vaikka eilisestä. Meillä oli vielä Arpan ja Arin kanssa minun synttärijahti (oli muuten jo pari kuukautta sitten) pitämättä. On ollut sen verran kiirusta, ettei aikataulut ole passannut kaikille samalle päivälle.
  Lopultakin eilen aamulla Arppa ja Tella, Ari Akun ja Saken kanssa pyyhkäisivät pihaan kahdeksan maissa. Tella on suomenajokoira ja Arin koirat venakoita. Ilma ei oikein näyttänyt suosivan tälläkään kertaa. Päivän mittaan tuli vettä, räntää ja lunta. Näin kyllä on käynyt joka vuosi. Kerran olimme jahdissa tosi myrskyssä, vain jänis saatiin silloinkin.
  Ensin laskettiin Tella hakemaan. Puoli tuntia ja ajo alkoi. Ari näki jäniksen varmaan puolikymmentä kertaa, kun se hilpuili siitä kohti, mistä Ari siirtyi eri paikkaan. Minä näin yhden kerran, kun pistin sen reppuun.
  Toiselle erälle siirryttiin kolme sataa metriä vaaran rinteeseen. Tella irti ja nuotiota sytyttämään. Eipä saatu makkaraa tikun nokkaan, kun ralli alkoi. Olikin semmoinen ralli, että MELKEIN tuli ikävä suomenajokoiraa. Minullakin niitä ollut aikoinaan puoli kymmentä ja vielä pari venakkoa seassa.
Kolmatta tuntia ajo raikui rinteessä. Ei puhettakaan, että jänis olisi tullut tielle saati mullihakaan. Kuva puhukoon puolestaan!




Tellan ajot

   Todellista ajoaikaa taisi kertyä sataviisitoista minuuttia, vaikka ei meillä korttia täytelty. Tiheyttäkin riittämiin, yli sadan jatkuvasti. Ajosta Tella kiinni ja siirryimme vaaran päälle .

  





  Sakke irti ja Aku toiselle rinteelle hakemaan. Parin minuutin välein lähdettiin.  Sakella ei oikein kulkenut. Arpan kanssa passailimme Akua, ja Ari lähti Saken perään. Akun jänis kierteli taimikossa puuta ympäri puoli tuntia, kunnes pistimme sen talteen. Aku uudestaan hakemaan, kun kuuntelimme Saken ajoa. Hetimiten ajo alkoikin ja hyvin kierteli. Arppa antoi jäbälle liikettä parilla paukulla. Sakke tuli katsomaan ammuntaa ja tempaisi ohimennen uuden ajettavan. Akun jänis tuli vonkailemaan autokyytiä, joten olihan se pakko pistää takakonttiin. Aku kiinni ja autoon. Sitten pyydystämään Sakkea, kun alkoi ilta jo painaa päälle. Arppa lopulta ampui ajettavan ja Ari sai Saken autoon. Kylläpäs oli mahtava päivä.
 
  Kotona juotiin vielä myöhästyneet synttärikahvit. Poijjaat ne luikautti vielä onnittelulaulun ennen kahvia. Kiitokset Arpalle ja Arille ja ennen kaikkea koirille!

 Sitten palataankin otsikkoon. Tänä aamuna oli Saagan vuoro päästä metsään.

    Panta kaulaan ja pihasta liikkeelle vakipaikkaan. Saagalla on tuo hakupuoli aika heikkoa. Lähituntumassa tahtoo pyöriä, jos ei mitään mielenkiintoista tunnu nokkavärkissä. Tovin kuluttua häntä heilahti pari kertaa mielenkiintoisesti. Siitähän se lumipallo pinkaisi pari metriä Saagan nokan edestä. Pieni lenkki ja tielle. Tietä sata metriä, paluuperä ja uudelle tielle matka jatkui. Olin aivan hämmästyksen lyömä, miten hyvin Saaga selvitti menoreitin. Tietä sata metriä, paluuperä ja kolmannelle tielle. Siitä hyppy ojan taakse ja piiloon. Olin kerrankin oikein aitiopaikalla, kun jänis lähti vauhdilla. Eipä joutanut jäbä katsomaan, mihin seuraava hyppy johtaa. Edessä oli traktoriuralla viisi metriä pitkä syvä lammikko. KOMEA MOLSKAUS!  Korkealle lensi vesi, ja jänis pisti käpälät uimaan. Hyvin se pertana osaa uida. Loppuihan se lammikko ja jäbä nousi kuivalle maalle. Istui siihen puistelemaan vesiä turkistaan. Pitihän minun armahtaa jänistä ja pistää ketarat suoraksi. Olisi raukka vielä vilustunut ja saanut kuoleman taudin.

  Jäniskanta on meillä kyllä liiankin tiheä, joten olen päättänyt harventaa sitä tänä syksynä. Ei ole tarvesta ollut koemaastoksi, ilmeisesti on parempiakin ollut tyrkyllä.
  Eipä muuta kuin kohti uusia seikkailuja.