Kalakukkoajot 9.-10.2103

  Sain kunnian osallistua tuomarina kalakukkoajoihin Siilinjärvellä. Keskuspaikkana oli Punttisilmä, Pohjois-Savon Ajokoirayhdistys ry:n toimintakeskus. Koe on kaksipäiväinen kutsukilpailu suomenajokoirille.

  Kainuuta edusti Arpan Riemu.

 Ajelin Kajaanin perjantaina ja starttasimme kohti Siilinjärveä kolmen maissa. Perillä oli ensin majoitus ja tulokahvit. Seuraavaksi tarkastettiin koirien ja tuomareiden paperit.
  vuorossa oli kokeen avaus ja ylituomarin, Heikki Vartio Pohjois-Karjala, puheenvuoro. Puheenvuorot eivät olleet pitkiä, mutta asiaa kyllä kuultiin. Minut oli sijoitettu Taivalmäen maastoon, Lapinlahti, Kari Juutilaisen pariksi. Kari toimi ryhmätuomarina. Seuraavaksi arvottiin koirat maastoihin molemmille päiville.

  Lauantain koira oli Keijo Hautakankaan Juntti. Koiraa olin päässyt kuuntelemaan vuosi sitten Pässikokeessa Raappananmäen maastossa. Silloin Juntti pyyhkäisi ykkösen, mutta nyt ei kaikki ollut koiran puolella.

 

 

Jäbä kyllä löytyi ilmavainulla kahdessa minuutissa ja ajo alkoi. Ajo kiertelikin hyvin ja pääsin kerran näkemäänkin ajettavan. Sittenpä jäbä muisti, että mäen päällä on vanha autio talo ja siellä mukava pikku liiteri. Eipä aikaakaan kun Juntti kaiveli liiterin alustaa. Onneksi koira osoitti selvästi, mihin ajettava meni. Niinpä oli helppo todeta kohtuuton häiriö. Omistaja päätti hyväksyä erän siihen ja lähteä toiselle erälle.

  Toinenkin jänis löytyi, mutta ajo päättyi ihmeellisesti. Muutama möksäys ja sitten hiljaisuus. Koira otti ritolat parin kilometrin päähän uutta hakemaan. Sulan maan aikana on vaikea todeta, mitä on tapahtunut. Koiran perään oli pakko lähteä, joten ajon loppuminen jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Ilves? Kanahaukka? ??????

  Siinäpä sitten olikin se päivä pulkassa.

  Lauantaista jäi mieleen valkoisten jänisten piilottelu. Viideltä koiralta ainakin meni jänis jos vaikka minkälaiseen koloon ja talojen alle.

  Maastokorttien vastaanoton jälkeen oli ruokailu, sauna ja vapaata aikaa. Illalla ylituomari kertoi päivän tapahtumista, mutta tulokset julkaistiin vasta sunnuntaina. Tämän jälkeen koirien omistajat toivat tervehdykset edustamiltaan yhdistyksiltä pienten lahjojen avulla. Kukin sai esittää toivomuksen, millä perusteella palkinnot jaettaisiin koirille.  Vuorossa olikin sen jälkeen jahti-illallinen, vautsi mikä tarjoilu.

 

 Pyhäaamuna näytti ilma kovin sateiselta. Päivän mittaan tulikin taivaalta kaikkea:vettä, räntää ja hieman luntakin. Tuulikin vielä vaikeutti ajojen seuraamista.

 

  Sunnuntain koira oli Pasi Liikasen Meripojan Manta, viime vuoden mestari. Manta oli jo yksitoista vuotta ja tämä olisikin viimeinen koe ennen eläkepäiviä.

 

   

  Ensimmäinen ajettava teettikin töitä ja haun aikana piti malliksi hieman ilmoitella, missä mennään. Aikanaan sitten otettiin perslähtö, ja sen kyllä kuuli äänestäkin. Tämä jänis ei halunnut tulla edes tielle, puhumattakaan että olisi etsinyt kiven koloa. Kaksi tuntia pyöri samaa rinkiä, mutta Mantaa ei saanut eksytettyä. Täysi erähän siitä kertyi muutamien minuuttien katkoilla. Olipa mukava kuunnella nartun ääntä. Itsekin narttujen omistajana jotenkin tuo korva tykästää enemmän kirkkaammasta haukusta.

  Toinen jänis löytyikin viidessä minuutissa. Kerran nähtiinkin tien ylitys, mutta sitten jänis suunnisti ylituomariryhmän luo laavulle, kait meinasi kysellä evästä loppuerän ajaksi. Olisikohan koira ja jänis tankanneet paistettua makkaraa masuun, kun tuli pitkähkö hiljaisuus. Katkoa varmaan auttoi, kun Pasi ja Kari pyyhkäisivät ajojäljen yli autolla. Jatkuihan ajo vielä erän loppuun, Ajoaikaa kertyi lopulta reilusti yli tunnin.

  Keskuspaikalla korttien luovutuksen jälkeen oli tarjolla ruokaa ja kahvia sai lipittää koko ajan omenatortun kera. Kun kaikki koirat olivat tulleet metsästä, alkoi jännittävä odotus. Tulokset tulivatkin yllättävän nopeasti. Ylituomarin puheenvuoron jälkeen julistettiin tulokset ja jaettiin palkinnot, tottakai palkintoihin kuului kalakukko käyttöohjeen kera.

 Meripojan Mantahan uusi viime vuoden mestaruutensa. Palkintojakin kertyi peräkärryllinen. Nyt onkin helpompi lopettaa huipulta.

 

 

 

  Kainuun edustaja Arpan Riemu sijoittui tiukassa kisassa viidenneksi. Lisäksi Riemulla oli kahden päivän yhteenlasketut haut lyhyimmät, joten lisää pokaaleja. Riemu oli tässä vaiheessa lepäilemässä kämpässämme.



 

   Lisäksi arvottiin tuomareiden kesken iso kasa tavarapalkintoja.  

 

  Tulokset löytyvät SAJ:n tulospörssistä. Lisäksi kannattaa käydä Pohjois-Savon Ajokoirakerhy ry:n kotisivuilla.

 

  Lopuksi haluaisin esittää kiitokset kokeen toimikunnalle, ylituomarille, tuomari kavereille, koirien omistajille (Arpalle, että pääsin mukaan), koirille ja eritoten keittiöhenkilökunnalle erinomaisesta huollosta. Sipuliallergiani oli otettu huomioon kaikissa aterioissa. Varmaankin kannattaisi muidenkin kokeen järjestäjien ottaa esimerkkiä ensiluokkaisista järjestelyistä.