Mehtäystä

  Päätettiin viettää viikonloppu metsästäen. Perjantai-iltana kaima ajeli yöksi meille ja Jyrki aikoi ilmestyä aamulla meille.
  Perjantai menikin sitten läppäriä säätäessä. Kaima on sellainen velho tietsareiden kanssa, että pois poikkee. Windows8: kanssa minulla meni sormi suuhun, joten apua huusin. Nytpä tässä kirjoittelen uudella koneella blogia.
  Lauantaina aamupalan jälkeen suunnistimme Mitzin kanssa metsään. Eihän siinä kauan mennyt, kun ajo pärähti liikkeelle. Nuotio saatiin aikaan, vaan makkaraa ei ehditty laittaa tikun nokkaan, kahvipannusta puhumattakaan. Jyrki nousi vaaran juurelle ja puolen tunnin ajon jälkeen kuului laukaus. Pianpa sieltä tuli Mitzin johdolla Jyrki jäniksen kanssa.
  Sitten vaihdettiin panta Picon kaulaan ja vaaran päälle etsimään. Just saatiin pannu tulelle, kun ajo alkoi. Ensimmäisen puoli tuntia jänis kierteli puuta ympäri edestakaisin. Lopulta alkoi tie maittaa, mutta eihän Picoa niinvain juksattu. Pieni lenkki metsään ja takaisin tietä kohti. Eipä tiennyt jäbä, että olin siinä odottamassa. Siihenpä jäi. Avatessa rupesin ihmettelemään väritystä, ja Jyrkin kanssa tulimme siihen tulokseen, että ajettava oli rusakon ja metsäjäniksen risteytys. Hyvä jotta saatiin nurin. Nytpä maistuikin kaiman keittämä pannukahvi ja lämmin makkara.
  Jyrkillä tuntui nyt olevan päivä täynnä, mutta kaiman kanssa päätimme vielä kokeilla ajoa. Vehkeet autoon ja uuteen paikkaan. Eipä kerennyt tupakkaa polttaa. kun ajo alkoi. Passiin vaan ja vartin perästä kaima ampui ajettavan. Kaikki kolme saimme kaadon, joten päätimme päivän olevan pulkassa.
  Iltapäivällä kaima vielä hienosääteli konetta ja syönnin jälkeen kohti kotia.

  Sunnuntaiaamuna lähdimme Nucan kanssa metsään. Minna lähti seurailemaan Nucan touhuilua ja mie sitten passiin. Ei oikein uskalla mennä metsään rymyämään, kun taisi murtua perjantaina kylkiluu. Ainakin yskiessä näkee koko tähtitaivaan. Löytyihän se vakiajettava, kun aikansa haki, oli jo täysin valkoinen. Ovelasti vain kierti selän takaa ja vanha tuttu reitti edessä. Nucca paineli perässä ja ajo jatkui pari paluuprää pitemmälle. Tielle sitten tuli lopullinen hukka.

  Olipa tosi mukava viikonloppu. Formulat vielä iltapäivällä.
  Kiitokset kaimalle, Jyrkille, Minnalle ja ennenkaikkea koirille!