Jäniskanta näyttäisi olevan tosi hyvä meillä. Minna lähti Saagan kanssa metsään ja puolen tunnin haun jälkeen jäljettömässä maastossa ajo pärähti liikkeelle. Teki vain jäbä sellaista sykkyrää, että hukkahan siinä lopulta tuli.
Eikä mennyt kuin vartti, niin uusi ajo päällä. Eikun suoraa samaan sykkyrään. Olikin aika palata kotiin, työt kutsuivat. Ei kylläkään minua, kun murtui viime perjantaina kylkiluu. Eipä paljon kärsi naureskella, hyvä että hymyilen varovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti